Japan Euro Bowl

Elokuun alussa pelattiin vuoden kohokohta Japan-Euro Bowl. Japanilaiset halusivat mitata omaa osaamistaan Euroopan parasta jenkkifutismaata Suomea vastaan Tokiossa. Ystävyysottelu maajoukkueitten välillä pelattiin NFL pre season -ottelu Green Bay Packers vs Kansas City Chiefsin edeltävänä tapahtumana.

Vikkelät ja taitavat japanilaiset juoksivat suomalaisilta jalat alta Tokyo Domella numeroin 39-7. Pelinrakentaja Petrus Penkki kommentoikin paikallisessa lehdessä Daily Yomiurissa, että game plan olisi ollut erilainen jos japanilaisten nopeudesta olisi ollut tietoa ennakkoon. Suomalaisten kirkkain hetki sijoittui kolmennelle jaksolle, kun Janne Salonen katkaisi pelinrakentaja Sunagan heiton. Penkki marssitti yhdeksällä pelillä joukkueen 23 jaardin päähän maalista, jossa vaihdosta tullut Harri Malkamäki heitti maalin Juha Suoniemelle post-kuvion päätteeksi.
Ottelua seurasi 22 500 fanaattista nipponilaista kannusti hyvin valmistautuneen joukkueen otteita. Kuusi japanilaista pelasi seuraavalla kaudella  NFL Europe -ammattilaisliigassa.

Japani-Suomi 39-7 (10-0, 19-0, 0-7, 10-0)

Suomen pisteet: Juha Suoniemi 6, Kari Grönroos 1.

Yleisöä: 22500.

Unohdettu jättiottelu: Japan-Eurobowl 1998

Suomalaisen jenkkifutishistorian yksi suurimmista hetkistä ajoittui tasan 20 taakse Tokioon. Suomen maajoukkue edusti Eurooppaa NFL:n sponsoroimassa Japan-Eurobowl ottelussa, jonka japanilaiset voittivat lukemin 39-7.

Elokuussa 1998 järjestetty Japan-Eurobowl oli japanilaisen jenkkifutishistorian ensimmäinen kansainvälinen maaottelu. Tapahtuman päätukijana toimi ammattilaisliiga NFL, joka etsi 90-luvun lopulla lajille markkinoita Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Historiallisen ottelun valmisteluja oli laadittu taustalla useamman vuoden ajan Japanissa, USA:ssa sekä Euroopassa. Kahden eri mantereen joukkueiden kohtaaminen oli osa NFL:n markkinointiohjelmaa, jonka keskiössä olivat American Bowl-ottelut eri puolilla maailmaa.

Vuonna 1998 olosuhteet olivat suopeat suomalaisen jenkkifutiksen maailmanvalloitukselle. Maajoukkueemme oli voittanut kolme perättäistä Euroopan mestaruutta (1993, 1995, 1997), eurooppalaisen kattojärjestön EFAF:n johdossa oli suomalainen Reijo Ailasmaa ja SAJL:n puheenjohtajana lämpimät USA-suhteet omannut Harri Koponen, jolla oli kokemusta NFL-yhteistyöstä kanssa siviilitöidensä parista. Suomi oli itsestään selvä valinta NFL:n pre season American Bowl -ottelun yhteyteen rakennetun Japan-Eurobowl -tapahtuman toiseksi osapuoleksi

Historiallinen ottelu ajoittui hetkeen, jolloin digitaalisuus ja internet eivät olleet vielä saavuttaneet valta-asemaa yhteiskunnassamme eikä sosiaalista mediaa ollut olemassakaan. Tämän johdosta jenkkifutishistoriamme yksi merkittävimmistä tapahtumista on jäänyt Suomessa minimaalisen pienelle huomiolle. Sanonta, what happens in Tokyo, stays in Tokyo on pitänyt hyvin paikkansa tähän hetkeen saakka.

Japani oli mystinen vastustaja

Joukkueiden lähtökohdat suureen kohtaamiseen olivat varsin erilaiset. Amerikkalaista jalkapalloa oli pelattu Japanissa tuolloin jo 60 vuoden ajan, kun vastaavasti suomalaista lajihistoriaa oli takana 20 vuotta. Japanin lukuisissa sarjoissa pelaavien joukkueiden määrä oli tuolloin suurempi kuin suomalaisten lisenssipelaajien yhteenlaskettu määrä. Volyymiedun ohella japanilaisilla oli parempi käsitys suomalaisesta jefusta, kuin suomalaisilla Japanin tilanteesta, taktiikasta ja taidosta. Siinä missä japanilaisilla oli hallussaan tallenteita Suomen EM-peleistä, ei ensimmäiseen maaotteluunsa koskaan valmistautuneesta Japanista ollut tarjolla yhtäkään dokumenttia.

Pelimatkan alla vallalla ollut kliseinen käsitys siitä, että muut kuin sumo-painiin erikoistuneet japanilaiset ovat pieniä, mutta nopeita, tyrmättiin jo lehdistötilaisuudessa, jonne isäntämaa marssitti massiivisen kokoisia pelaajiaan lehdistön kuvattavaksi. Suomen maajoukkueen päävalmentaja Jorma Hytönen luonnehti tapahtuman alkuasetelmaa perinteiseksi Daavid-Goljat taisteluksi jossa keskimäärin kookkaammat suomalaiset eivät suinkaan rinnastuneet legendan Goljatiin. Suomi lähti peliin haastajan asemasta.

Maajoukkuevalmennuksen ainoa scouting-informaatio hankittiin paikan päällä perinteisen vakoilun ja viekkauden keinoin. Valmennuksen käyttöön hankittu tieto japanilaisten pelisysteemistä perustui sitkeän turkulaiskaksikon, Jarmo Rautiaisen ja Mika Sevonin Tokion pimeään iltaan ajoitetun sissi-iskun havaintoihin. Rautiainen ja Sevon onnistuivat selvittämään Japanin maajoukkueen harjoituskentän sijainnin miljoonakaupungin laitamilla. Päättäväiset miehet ajoivat taksille kentän lähistölle ja ujuttivat itsensä kentän läheisyydessä olevan kerrostalon katolle tarkkailuasemiin. Nykyisenä YouTuben aikakautena kilpailevan joukkueen pelien tarkkailu on jopa naurettavan helppoa.

Suomen rosteri täynnä nykyisiä Hall of Fame -nimiä

Vuonna 1998 Turku Trojans hallitsi Vaahteraliigan runkosarjaa ja tämä näkyi joukkueen päävalmentajana toimineen Jorma Hytösen pelaajavalinnoissa. Troijalaiset edustivat lähes kolmannesta koko maajoukkueen rosterista. Rosterin tähtipelaajat tulivat kuitenkin pääkaupunkiseudulta ja lehdistön tenttiin istutettiin ottelun alla pelinrakentaja Petrus Penkki sekä joukkueen tähtipotkaisija Kari Grönroos.

Muutoin vuoden 1998 maajoukkueen rosteri oli erinomainen läpileikkaus post-glory-days-kauden tähdistöstä. Penkin lisäksi Tokion veteraaneista J-P Nummi, Sami Alalampi, Lauri Nieminen, Marko Vartiainen, Mika Elorantasekä apuvalmentajana toiminut Tuomas Heikkinen ovat yltäneet uransa jälkeen SAJL:n Hall of Famen jäseniksi.

Ei mikään turistimatka

Suomen maajoukkueen matkaohjelma oli suunniteltu äärimmäisen tiukaksi. Viiden päivän ajalle joukkueella oli kolmet täysimittaiset harjoitukset. Lisäksi pelaajat pääsivät seuraamaan sekä tuoreen Superbowl-voittaja Green Bay Packersin, että Kansas City Chiefsin harjoituksia ja valmennusklinikoita. Oman pelin ohella yksi ehdottomia kohokohtia oli NFL-joukkueiden American Bowl -ottelu, jota maajoukkueemme pääsi seuraamaan Tokyo Domen parhailta paikoilta.

Yksi suomalaispelaajien ikimuistoisimpia kokemuksia läpi matkan oli japanilaisten kannattajien intohimo lajia kohtaan. Tuskin koskaan suomalaista amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta on ollut vastassa sekä harjoituksissa, että majoitushotellissa nimikirjoituksia metsästävien fanien lauma. Itse ottelutapahtumaan oli saapunut sankoin joukoin paikallisia Suomi-faneja, jotka olivat sonnustautuneet asiaan kuuluvin kasvomaalauksin ja rekvisiitoin kannustamaan leijonajoukkuettamme taisteluun. Vastaavaa intohimoa toivoisi kohtaavan myös omissa kotikisoissa yleisön keskuudessa.

Japani – Suomi 39-7

Japanilaiset lähtivät kotiotteluunsa suurella itseluottauksella ja jopa uhoten. Lehdistötilaisuudessa kotijoukkueen oma NFL-tähti Tamon Nakamura lupasi omiensa vievän ottelun helposti lukemin 70-0. Hyvän ennakkomarkkinoinnin sekä kotijoukkueen vahvan suosikkiaseman kannustamana Tokyo Domen lehtereille oli saapunut suomalaisen jenkkifutismaajoukkueiden kaikkien aikojen suurin yleisömäärä 22 500 innokasta katsojaa. Suomessa ottelua seurattiin Ylen Radio Suomen suorissa urheilukatsauksissa läpi illan satelliittipuhelimella soitettujen raporttien välityksellä.

Ottelun ensimmäinen puolisko oli japanilaisten näytöstä. Pelinrakentaja Takayuki Sunaga johti hyökkäystään kahdella touchdown syötöllään ja ottelun parhaaksi pelaajaksi valittu Yasumoto Sasaki taklasi suomalaisten hyökkäyspelin miinusjaardeille kahden ensimmäisen neljänneksen aikana. Pelinrakentaja Petrus Penkki kuvasi ottelun kulkua paikalliselle medialle varsin totuuden mukaisesti ottelun jälkeen: ”Tiesimme että japanilaiset ovat nopeita, mutta jos olisimme tienneet, että he olivat vielä odotuksiamme nopeampia, olisimme valinneet toisen tavan pelata”.

Ottelusta ei ole juurikaan netissä olevaa videomateriaalia. Suomen joukkueessa pelanneen Karim Hammoudin koostamassa videossa pääsee kuitenkin aistimaan, minkä mittaluokan tapahtumasta oli kyse:

Päävalmentaja Jorma Hytönen onnistui muuttamaan joukkueensa peliä toiselle puoliajalle ja kolmannella neljänneksellä japanilaiset olivat hetken aseettomia tiivistyneen suomalaispuolustuksen puserruksessa. Tukimies Janne Salonen onnistui katkaisemaan pelinrakentaja Sunagan heiton ja käynnisti suomalaisten ainoan maaliin johtaneen hyökkäysvuoron. Petrus Penkin johtamat yhdeksän perättäistä downia toivat Suomen japanilaisten red zonelle, mutta ratkaisuhetkillä suomalaispelinrakentaja joutui vetäytymään sivurajalle saatuaan kolhuja pelitilanteessa. Joukkueen toinen pelinrakentaja, Harri Malkamäki sai kunnian viimeistellä suomalaisten ainoan touchdownin onnistuttuaan heittopelissään laituri Juha Suoniemelle.

Ottelun päätösneljänneksellä japanilaiset lisäsivät johtoaan onnistuneella 41-jaardin potkumaalilla sekä Masai Itain touchdownilla. NFL:n Kansas City Chiefsin leirilläkin vieraillut Itai kertoi ottelun päätyttyä Japanin pelanneen strategisesti kypsempää jenkkifutista. ”Kun kooltaan pienempi joukkue voittaa, on usein taustalla parempi pelisysteemi”, kommentoi japanilainen pelin ratkaisua lehdistölle. Kolhuja saanut pelinrakentaja Penkki oli pettynyt ottelu lopputulokseen ja kertoi siitä lausunnoissaan paikalliselle The Daily Yomiuri-lehdelle: ”Tämä ei ole sama joukkue, joka voitti Euroopan mestaruuden viime kesänä. Haluaisin pelata tämän pelin uudestaan”.

Ottelun jälkeen ilmeet olivat mietteliäitä – Suomi olisi pystynyt parempaan.

What happens in Tokyo…

Penkin lausunto ottelun jälkeen piti varmasti 100% paikkansa. Suomen maajoukkue ei ollut oma itsensä tokiolaisessa NFL-pyörityksessä ja eikä kostean helteisessä kelissä. Monet suomalaisista pelaajista kohtasivat NFL:n sponsoroimana tarjoillun suuren maailman meiningin ensimmäistä kertaa, eivätkä kaikki toipuneet itse peliin parhaimmilleen. Aikaero, nimikirjoitusten kerääjät hotellilla, Tokion yö ja sen valot, suuri Dome peliareenana ja 22.500 katsojaa huutamassa infernaalisesti sankareilleen. Lisäksi uutuutena tarjoiltu pelitilanteiden seuraaminen stadionin mega-screeniltä ja luonnollisesti täysin tuntematon ja scouttaamaton vastustaja. Paljon häiriötekijöitä yhdellä kertaa nieltäviksi toisella puolella maapalloa.

Unholaan jäänyttä Japan-Eurobowlia voidaan pitää eräänlaisena suomalaisen jenkkifutiksen glory-days-kauden huipentumana. Suomi voitti tämänkin jälkeen vielä yhden Euroopan mestaruuden vuonna 2000, mutta Penkin haave uusintakohtaamisesta Japanin kanssa ei enää toteutunut. Kansainvälisen jenkkifutisyhteisön yksi ottelulle asettamista tavoitteista, oli mitata eri maanosien jenkkifutiksen tasoa keskenään. Kansainväliset lajiliitot haaveilivat 20 vuotta sitten amerikkalaisen jalkapallon MM-kisoista. Elokuussa 1998 pelattu riittävän tasokas ja kohtuullisen tasainen Japan-Eurobowl oli merkittävä askel kohti myöhemmin toteutuneita lajin MM-kisoja.

Janne Vainio

Kirjoittaja toimi vuonna 1998 Suomen maajoukkueen tiedottajana Japan-Eurobowlin yhteydessä.