1993 EM-kultaa, Bergamo, Italia

Muutaman harmaamman EM-lopputurnauksen jälkeen Suomen leijonamaajoukkue teki sen, mitä ryhmältä ei kukaan aluksi uskonut; nappasi EM-kultaa lopputurnauksessa heinäkuun lopussa . Loppuottelussa Suomi voitti Italian selkein 17-7 -lukemin.

Jonkin verran spekulointia oli aiheuttanut Englannin poisjäänti kisoista, mutta se on turhaa – kisat pelataan Euroopan liiton säädösten mukaan ja vain liiton jäsenmaat voivat olla ratkomassa EM-mitaleita. Suomen maajoukkueen päävalmentajana toimi Hämeenlinna Tigersiä valmentava ja liiton toiminnanjohtajan pallia pyörittelevä Juha Liedes. Ennen EM-turnausta Liedes oli jossakin määrin epäluuloinen, kuinka vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kasattu maajoukkue kykenisi suotuitumaan EM-urakasta, mutta pelko oli turhaa – oikein koottu ja motivoitu joukkue pystyi antamaan lopputurnauksessa sen panoksen, joka tänä vuonna riitti EM-pystin tuomiseen koti-Suomeen.

Kotimaisen valmennuksen riemuvoitto

Suomalainen valmentaja oli takavuosina vielä kummajainen ainakin Vaahteraliigassa, mutta ECG:n nimettyä ennakkoluulottomasti aikanaan valmentajakseen Stefan ”Eti” Karkulahden ja joukkueen voitettua Vaahteramaljan tämän luotsaamana portit olivat auki myös muiden sauomalaisten valmentajien tulolle. Niinpä EM-kisoissa nähtiin maajoukkuevalmennuksessa suomalaisia valmentajia jenkkien lisäksi; Turku Trojansin Jarmo Rautiainen, Espoo Coltsin Jorma Hytönen sekä pitkän linjan liikuntatietäjä, Hyvinkää Falconsia valmentava Eino Leisimo. Jenkkiluotseina maajoukkueesta vastasivat Turun Kenny Meyer, Seinäjoen Tim Johnson ja Rovaniemen Scott Frear.

EFL:n asema vaakalaudalla

Lajin eurooppalainen kattoliitto EFL on ollut kiistellyt koko olemassaolonsa ajan. EFL:llä on ollut monia hankalia asioista mietittävänään esimerkiksi suhteissaan uudelle mantereelle. Yhdysvaltalaisella rahoituksella toimineet ammattilaisliigat Euroopan mantereella ovat olleet pähkinä purtavaksi eurooppalaiselle kattoliitolle, jonka pitäisi kuitenkin ensisijaisesti pyrkiä koordinoimaan lajin kehitustä sen omissa jäsenmaissa vanhalla mantereella. Ei siis ihme, että useiden maiden lajiliitoissa ollaan pohdittu vakavasti eroa EFL:sta, jonka kansallisille liitoille antamaa palvelua ei kaikin osin ole pidetty tyydyttävänä. EFL:n onkin aika luoda pitkän tähtäimen suunnitelmansa ja tarkistaa sitä kritisoiduilta osin, jotta koko mantereen jenkkifutismaat saadaan pysymään lajiliiton piirissä.

Kuudennet EM-kisat olivat kiistatta pettymys hallitsevan mestarin Englannin jäätyä pois lopputurnauksesta, mutta kukapa enää muistaa esimerkiksi sitä, mitkä maat jäivät pois Los Angelesin tai Moskovan olympiakisoista - olympiamitali on olympiamitali, kuten EM-kultamitali on ja pysyy EM-kultamitalina olosuhteista huolimatta. Suomen voitto semifinaalissa Saksasta oli ansaittu, samoin kuin loppuotteluvoitto Italiasta, joka pelasi kuin hurmiossa kotikentällään. Mestaruus on otettu – onneksi olkoon, mestarit!

1993 Bergamo, Italia

EM-kisoista heinäkuun lopussa Italian Bergamossa tuli toinen EM-kulta SAJL miesten maajoukkuehistoriassa. Välierässä Suomi voitti Saksan 10-0. Loppuottelussa Italia kukistui 17-7. Suomen joukkueen menestys pohjautui taitavasti pelanneeseen puolustukseen.
Avausmaalia edelsi Joachim Salon kolmen jaardin päässä maalista haltuun kahmima rähmätty pallo. Toisen maalin teki takamies Juha Suokas, joka hyppäsi pallon päälle maalialueella Italian sentterin ylipitkän aloitussyötön jälkeen lentopotku­tilanteessa.
Matti Lindholm otti loppuottelussa 6+3 taklausta sekä maahanlyönnin. Pasi Tontin vastaavat luvut olivat 2+6 sekä yksi säkitys. Takakentällä onnistuja oli Jukka-Pekka Nummi, joka taklasi 4 sooloa, suoritti yhden maahanlyönnin sekä ottelun päättäneen syötökatkon.
20-vuotias Harri Malkamäki johti joukkoja kylmäpäisesti ja heitti tarkasti onnistuen 16/27 heitosta 222 jaardin verran kahdessa ottelussa. Hänet valittiin kisojen MVP-pelaajaksi. Juoksuhyökkäyksen tukipylväs oli ensimmäisen maalin juossut Juha Sihvonen. Sihvosen loukkaantumisen jälkeen Jari Ruuska otti pallonkantovastuun loppuajaksi finaalissa.