Artikkelit

Amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus 2018

Myyrmäen Urheilupuisto, Vantaa:

Sunnuntai 29.07.

15.00: Tanska – Itävalta

19.00: Suomi – Iso-Britannia

Tiistai 31.07.

15.00: Ruotsi – Tanska

19.00: Iso-Britannia – Ranska

Torstai 02.08.

15.00: Itävalta – Ruotsi

19.00: Ranska – Suomi

Lauantai 04.08.

11.00: sijoitusottelu

15.00: pronssiottelu

19.00: loppuottelu

Ranska on Euroopan mestari – pelinrakentaja Durand arvokkain pelaaja 4.8.2018

Posted on elokuu 4, 2018 by Mika Laurila

Ranska voitti EM-finaalissa Itävallan lukemin 14–28 ja juhlii näin ollen maan historian ensimmäistä Euroopan mestaruutta. Ensimmäisen puoliajan jälkeen Itävalta johti 14–7, mutta Ranska pelasi erittäin vahvan toisen puoliajan ja nousi takaa-ajoasemasta voittoon.

Finaali alkoi tunnustellen ja lentopotkuja nähtiin enemmän kuin hyökkäämällä saatuja uusia yrityksiä. Kumpikin joukkueista lähti kuulostelemaan puolustuksen vahvuutta juoksupelin keinoin. Itävallalla pelivälinettä pyrki siirtämään Anton Wegan ja Ranskan työjuhtajana toimi Stephen Yepmo.

Kesken juoksujen ja lyhyiden heittopelien Ranskan pelinrakentaja Paul Durand haki ensimmäistä kertaa heittoa syvälle ja tavoitti tarkalla heitolla Andrew Jamesin. Ranska siirtyi 0–7 –johtoon.

Tämän jälkeen tapahtumat otti haltuun Itävalta. Hyökkäyksen osalta onnistujien galleria ei ollut yllätys: ensin keskushyökkääjä Sandro Platzgummer karkasi Ranskan puolustukselta ja vielä toisen neljänneksen viimeisillä hetkillä pelinrakentaja Alexander Thury löysi heitollaan laitahyökkääjä Bernhard Seikovitsin, jonka touchdownin myötä Itävalta johti tauon alkaessa lukemin 14–7.

Mikään ei ensimmäisen puoliajalla viitannut siihen, että aiemmissa otteluissa kummassakin yli 40 pistettä takonut Itävalta jäisi toisella jaksolla pisteittä. Ranska muutti omaa puolustustaan. Seikovitsin päällä oli toistuvasti puolustamassa niin kulmapuolustaja Souleymane Karamoko sekä safety Sebastien Sejean. Linja ja tukimiehet puolestaan onnistuivat pitämään vaarallisimman aseen eli Sandro Platzgummerin juoksutilan ahtaana. Pääosaa tässä näytteli tukimies Matthieu Fayard, joka keräsi ottelussa viisi taklausta.

Lisäksi Itävallan pelinrakentaja Thuryn pelissä näkyi takareisivamma, jonka mies sai avauspäivän Tanska-ottelussa. Thury ei juuri liikkunut linjan takana ja kun Ranska alkoi saamaan painetta, heikentyi Itävallan heittopeli merkittävästi.

Itävalta puolestaan onnistui tukkimaan Ranskan juoksupelin, mutta yksi merkkausvirhe siihen listaan mahtui. Jason Aguemon leiskautti kolmannen neljänneksen alussa 49-jaardisen leiskautuksen.

Monipuolisuus oli osaltaan yksi Ranskan voiton ratkaisijoista. Aguemonin lisäksi isoon rooliin kolme kiinniottoa ottanut Wasa Royals –laitahyökkääjä Jerome Valbon, joka otti kolme kiinniottoa ja siirsi kolmannen neljänneksen loppupuolella touchdownillaan Ranskan jälleen johtoon.

Itävallan hyökkäys kärsi edelleen tehottomuudesta: heitot eivät osuneet kohteisiinsa tai jos osuivat, ne eivät jääneet laitahyökkääjien haltuun. Lisäksi Ranskan takakenttä oli jälleen todella varma taklauksissaan, eivätkä itävaltalaislaitahyökkääjät päässeet kiinniottojensa jälkeen etenemään.

Ottelua oli jäljellä reilut viisi minuuttia, kun Ranska teki lopullisen iskun. Tämä isku syntyi hyvin ranskalaiseen tapaan: Durand heitti ja yksi hänen suosikkilaitahyökkääjistään, Andrew James karkasi varjostajaltaan, koppasi pallon ja siirsi Ranskan 14–28 –johtoon. Nämä jäivät myös ottelun loppulukemiksi.

Durand pelasi huikean turnauksen

Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Ranskan pelinrakentaja Paul Durand, joka heitti kolme touchdownia ja kaiken kaikkiaan 225 jaardia. Durand valittiin myös koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi – hänet myös valittiin jokaisen pelaamansa ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Itävallan arvokkain pelaaja oli Sandro Platzgummer, joka oli jälleen esillä sekä keskushyökkäjänä, laitahyökkääjänä että palauttajana. Sille säihkyvyyden tasolle, jolla itävaltalainen pikapolkija on totuttu näkemään, ei Platzgummer tänään yltänyt. Yksi 41-jaardinen touchdown joukkoon toki mahtui.

– Olen todella onnellinen, että voitimme nyt toisena vuonna peräkkäin. Vuosi sitten olimme ykkösiä World Gamesissa ja nyt täällä. Ensimmäisellä puoliajalla Itävalta oli meitä parempia, mutta onnistuimme toisella puoliajalla parantamaan.

Ranska juhlii siis historiansa ensimmäistä Euroopan mestaruutta – aiemmin se ei ollut kertaakaan pelannut finaalissa. Itävalta on hopealla jo toisen kerran peräkkäin ja Shuan Fatahin johtamat joukot ovat nyt olleet mitaleilla jokaisissa kisoissa 2010-luvulla. Suomi palasi mitalikantaan 13 vuoden tauon jälkeen. Ruotsi oli neljäs, Iso-Britannia viides ja Tanska kuudes.

Ranskan voitto tarkoittaa sitä, että se edustaa Eurooppaa vuonna 2019 pelattavassa MM-lopputurnauksessa, jossa se vastaansa Yhdysvallat, Kanadan, Meksikon, Japanin ja Australian.

Itävalta – Ranska 14–33 (14–7)

I neljännes:

Andrew James (Paul Durandin heitosta) + lisäpiste Jefferson Alexandre 0–7

II neljännes:

Sandro Platzgummer + lisäpiste Thomas Pichlmann 7–7

Bernhard Seikovits (Alexander Thuryn heitosta) + lisäpiste Pichlmann 14–7

III neljännes:

Jason Aguemon + lisäpiste Alexandre 14–14

Jerome Valbon (Durandin heitosta) 14–21

IV neljännes:

Jefferson Alexandre + lisäpiste Alexandre 21–28

Pelinrakentaja Paul Durand sai pitkälle maajoukkueuralleen kruunun (4.8.2018)

Avauspuoliajan Itävallan pihdeissä ollut Paul Durand ja koko Ranskan joukkue syttyi toisella puoliajalla, vieden EM-lopputurnauksen nimiinsä. Pelinrakentaja johti jälleen joukkueensa hyökkäystä esimerkillisesti ja oli yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä mestaruuden taustalla. EM-lopputurnauksen voitto oli viime vuonna World Gamesit voittaneelle joukkueelle heidän historiansa ensimmäinen.

Durand valittiin ottelun palkintojen jaon yhteydessä koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lauantaina 225 heitettyä jaardia ja kolme alustettua touchdownia oli jälleen vakuuttava tyylinäyte Flash La Courneuvea seurajoukkuetasolla edustavalta pelintekijältä. Valinta lämmitti myös herrasmiestä itseään.

– Tämä on hieno kunnianosoitus.

30-vuotias Durand on ollut vakiokasvo Ranskan maajoukkueessa jo juniorivuosiltaan saakka. Lauantain voitokkaan loppuottelun jälkeen pelintekijä pyöritteli mielessään mahdollisuutta siitä, että tämä olisi hänen uransa viimeinen palvelus sinivalkoisessa peliasussa.

– Hieno päätös, sillä tiesin että tämä tulisi olemaan viimeinen pelini. Haluankin kiittää pelaajia, valmentajia ja kaikkia joukkueen mukana olleita. Joukkueemme oli uskomaton!

Pelinrakentaja nostaa tämän iltaisen saavutuksen yhdeksi uransa hienoimmista hetkistä. Esiin mies nostaa myös junioreissa saavuttamansa pokaalin.

– Aloitin maajoukkueurani alle 19-vuotiaissa. Voitimme nuorissa vuonna 2006 Euroopan mestaruuden Tukholmassa. Ja nyt 2018 me voitimme miehissä. Tämä on uskomatonta. Saavutimme jotain suurta ja tulemme muistamaan tämän vielä pitkään.

Durand kävi läpi turnauksen hakemassa ohjeita päävalmentaja Patrick Esumelta. Kahdenkeskeisissä keskusteluissa syntyi taikaa, joka ratkaisi useamman tiukan hyökkäysdownin Ranskan eduksi. Durand ylistääkin joukkueensa päävalmentajaa.

– Valmentajamme antoi minulle oikeat pelit ja ohjeet. Minun tehtäväni oli vain toteuttaa valmennuksen päättämät pelit. Välillä hän antoi minulle vapauden valita kahden pelin välillä ja annoin oman mielipiteeni. Haluankin kiittää häntä – Esume antoi paljon hyvää pelikirjaamme.

Pronssiottelun MVP Pajarinen: ”Linja teki kaiken työn.” (4.8.2018)

Posted on elokuu 4, 2018 by Mika Laurila

Karri Pajarinen pelasi huikean EM-lopputurnauksen. Kolme ottelua – neljä touchdownia. Juoksupelien keskiarvo 7,4 jaardia. Pronssiottelussa Pajarinen iski kaksi touchdownia, joista toinen jäi ottelun voittomaaliksi. Hänet valittiin pronssipelin arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kaikki edellä mainittu on huikeaa statistiikkaa ja ansioluettelointia 19-vuotiaalle pelaajalle. Nöyrä nuori mies tosin tiedostaa olevansa ravintoketjun huipulla sen suhteen, mitä tilastoihin tulee. Hajottajat ja pedot löytyvät hänen edestään. Blokkaajien lahkosta.

– Annan kaiken kunnian hyökkäyksen linjalle, Pajarinen totesi pronssiottelun jälkeen. – He tarjosivat minulle ja muille keskushyökkääjille tilaa juosta – oikeastaan he tekivät kaiken työn.

– Ja meidän työmme oli sen jälkeen helppoa. Heille kuuluu iso kiitos niistä mahdollisuuksista, jotka sain.

– Ja samoin meidän laitahyökkääjille. He tekivät todella hienoa työtä avoimella kentällä ja tekivät juoksupelille tilaa.

Torstaina Ranskaa vastaan ja lauantaina Ruotsia vastaan Suomea kannattamassa oli yhteensä lähes 5 000 katsojaa. Määrä vetää Pajarisen hiljaiseksi.

– Iso kiitos kaikille katsojille, jotka olivat meidän tukena tässä turnauksessa. Kiitos.

Tämä nuori mies on juuri murtautunut eurooppalaisen jenkkifutiksen huipulle. Ja mitä hän on täynnä? Kiitollisuutta. Upea pelaaja!

”Fiilis on hyvä, mutta katkera…” – Arttu Tennberg

– Tuntuu hyvältä, mutta vähän katkeralta. Se Ranska-matsi kuitenkin oli niin lähellä. Siihen oli ladattu paljon. Sen jälkeen oli takki tyhjä, minkä huomasi tossa, et saatiin tapella aika tosissaan loppuun asti. Mut kyllä se hyvältä tuntuu.

Pelinrakentajien peluuttamisesta Tennberg kommentoi.

– Se on ihan sama, kuka sitä palloa jakelee oikeastaan. Valmennukselta hyvä, että käyttää molempia pelinrakentajia. Se, jolla on kuuma käsi, niin mennään sillä. Se on yhteispelistä enemmän kiinni kuin yhdestä ihmisestä.

Ottelun ratkaisusta Tennbergillä oli selvä näkemys.

– Saatiin hyökkäyksen linjassa liikutettua palloa, running backit (keskushyökkääjät) juoksi satumaisen hyvin, valmennus jaksoi loppuun asti rummuttaa sitä mitä, no hyökkäyksen linja yllättäen pyytää juoksua, saatiin se rullaamaan. Kyllä se ratkaisi tän homman meille päin.

Takakentän Niko Kuikka oli eturivissä Ruotsin kaadossa (4.8.2018)

Suomen maajoukkueen takakentän maestro, Niko Kuikka, oli isossa roolissa pysäyttämässä Ruotsin pyristelyä voitokkaassa lauantai-iltapäivän ottelussa. 13 vuoden tauon jälkeen mitalikantaan palanneet suomalaiset olivat pelin ratkaisuhetkillä naapureita tehokkaampia ja korjasivat pronssiset mitalit talteen. Lopputulos Vantaan MUP Stadionilla pelatussa ottelussa Suomen jefuleijonille 35–21.

Suomen Niko Kuikka oli syystäkin onnellinen pelin ratkettua. Puolustuksessa raatanut numero 2 tilastoi ottelussa nimiinsä 4.5 taklausta ja oli omalla olemuksellaan pimentämässä Ruotsin hyökkäyspelaamista. Huojentunut, mutta onnellinen mies ei peitellyt iloaan.

– Aika iloinen fiilis. Nyt on aika sellanen tyhjentynyt olo. Takana on pitkät kisat ja paljon pelejä lyhyeen aikaan. Kroppa ollut kovilla koko viikon ajan. Nyt on sellainen tunteiden vapautumisen fiilis, että helpottaa aika paljon.

Ottelun viimeiselle neljännekselle lähdettiin tasatilanteessa 21–21. Suomi kykeni kuitenkin kääntämään tiukan pelin nimiinsä ja iskemään ottelun päätösneljänneksellä kaksi maalia – tuohon Ruotsi ei enää kyennyt vastaamaan.

– Me sytyttiin hitaasti tähän peliin. (Philip) Juhlin pelasi hyvin omaa juoksuaan ja se satutti meitä. Ruotsi pelasi hyvin omaa skeemaansa ja saivat syöttöjä sisään sekä liikutettua palloa meitä vastaan.

Suomi siirtyi joukkueensa MVP:ksi valitun Karri Pajarisen maalin turvin päätösneljänneksellä vastustamattomasti johtoon – löylyä saunaan lisäsi Veikka Lehtonen ottelun loppuhetkillä. Sekä Pajarinen että Lehtonen viimeistelivät kamppailussa kaksi touchdownia mieheen. Suomen hyökkäys rullasi muutenkin varsin mallikkaasti vaikka hyökkäysjaardit menivät naapureille 384–414. Eron Suomelle tekivät juoksujaardit (225–104) sekä huolellisuus pallon kanssa (kaksi otettua syötönkatkoa suomalaisille).

– Tehokkuus molemmin puolin palloa ratkaisi tänään pelin meidän eduksi. Meidän hyökkäys oli tänään pelipäällä ja tekivät pisteitä. Me tehtiin tänään enemmän pisteitä kuin päästettiin ja silloin voitetaan pelejä, kommentoi Kuikka pelin ratkaisutekijöitä.

Ensimmäisen arvokisamitalin ottanut Kuikka sekä koko Suomen maajoukkue pelasi loistavan turnauksen ja osoitti kuuluvansa Euroopan eliittiin. Edellinen mitali Suomelle tuli Malmöstä vuonna 2005, joten juhlat tulevat olemaan myös sen mukaiset.

– Pari nopeaa juomaa, ravintolaan ja Apolloon kaikki, valottaa takamies Kuikka illan suunnitelmia.

”Kuiva kausi päättyi lopultakin.” – Suomi juhlii EM-pronssia (4.8.2018)

Päävalmentaja Tuomas Heikkinen oli lauantai-iltana helpottunut mies. Paita oli kastunut mitalikylvyn seurauksena, ja hetki sitten päättyneen ottelun vapauttama adrenaliini virtasi selvästi edelleen valtoimenaan. Hän oli juuri valmentanut Suomen EM-kisoissa mitaleille – ensimmäistä kertaa 13 vuoteen.

– Kuiva kausi päättyi lopultakin, sai Heikkinen sanottua.

– Tämä voitto perustui meidän juoksuhyökkäykseen. Jos amerikkalaisen jalkapallon ottelussa juokset itse hyvin pallon kanssa ja samaan aikaan puolustat itse hyvin juoksua, harvoin häviät.

Suomi juoksi pallon kanssa ottelussa yli kaksi kertaa niin paljon kuin Ruotsi.

Hyökkäyksen kiuas oli heti valmis

Suomen sauna oli kuuma heti aloitusvihellyksestä alkaen. Ensin puolustus pakotti Ruotsin nopeasti kentältä pois ja hetken päästä Karri Pajarinen punnersi vahvoilla juoksuillaan isännät johtoon. Tilanne oli 7–0, kun ottelua oli pelattu reilut viisi minuuttia.

Tilanne oli vahvasti Suomen hallussa, kun puolustus selvitti seuraavankin vuoronsa moitteetta. Ruotsi kuitenkin sai oman etsikkoaikansa, kun lyhyessä ajassa Suomi rähmäsi pallon ja syyllistyi lisäksi kriittisellä neljännellä yrityksellä syötönvastaanotonhäirintään, jonka myötä Ruotsi pääsi syvälle Suomen kenttäpäätyyn. Tilanteesta kuitenkin lopulta selvittiin, kun Ruotsin kenttäpotkumaaliyritys painui maalihaarukasta ohitse.

Suomen pelirakentaja Miro Kadmiry aloitti ottelun erinomaisesti. Yhdeksästä ensimmäisestä heitosta jokainen onnistui. Toisella neljänneksellä Kadmiry vyörytti pelkillä heittopeleillä Suomen maaliin asti: kiinniottajina Kimi Linnainmaa, Tommi Pinta, sitten kahdesti Micky Kyei ja lopuksi maalin viimeisteli Marcus Siiskonen, jolle touchdown oli maajoukkueuran ensimmäinen. Kun Joni-Petteri Malka onnistui toistamiseen lisäpistepotkussa, johti Suomi ottelua 14–0.

Suomen puolustuksen linja oli jälleen vahva. Ruotsin juoksupelit lepäsivät käytännössä täysin pelinrakentaja Philip Juhlinin harteilla, ja Juhlin sai jo ensimmäisellä neljänneksellä enemmän iskuja kuin päävalmentaja Andreas Ehrenreich olisi missään olosuhteissa toivonut.

Kun juoksu ei toiminut, vaihtoi Ruotsi taktiikkaa. Juhlin pommitti pitkiä palloja laitoihin, jossa muun muassa ulottuva Jacob Dahre kurotti palloja kiinni. Kertaalleen Dahre vei jo pallon maalialueelle asti, mutta tilanne kuitenkin mitätöitiin Dahren tönittyä sääntöjen vastaisesti Akseli Olinia tilanteessa. Hetkeä myöhemmin Olin otti Dahren repimisestä huolimatta turnauksen toisen syötönkatkonsa ja pysäytti Ruotsin hyökkäyksen.

Ruotsin neljän laitahyökkääjän nopea heittopeli oli jatkossa selvästi vaarallisempaa kuin ottelun alussa – Ruotsin linja pystyi tarjoamaan siihen tarvittavan ajan. Vielä ennen puoliaikaa Juhlin orkestroi Ruotsin avaustouchdownin. 80-jaardisella vuorolla Juhlin haki sitkeästi Dahrea ja lisäksi Suomea siirrettiin taaksepäin jälleen syötönvastaanottorangaistuksen myötä. Lopulta maalialueen tuntumassa Juhlin juoksi itse kavennuksen, mutta lisäpiste ei ruotsalaisilta onnistunut. Tauolle siirryttiin lukemissa 14–6.

Juoksupeli nousee keskiöön

Toiselle puoliajalle Suomi asensi hyökkäykseensä telaketjua ja lihamyllyä. Veikka Lehtonen toimi pallonkantajana ja Tom Suoste blokkaavana keskushyökkääjänä. Ruotsalaiset ylireagoivat Lehtosen liikkeeseen, Suoste pujahti vastakkaiseen suuntaan ja karkasi 50-jaardiseen juoksuun. Hetken päästä Veikka Lehtonen juoksi maalialueen tuntumasta Suomen kolmannen touchdownin.

Carlstad Crusadersissa Ruotsin pääsarjan heittotilastoja jo vuosia hallinnut kaksikko Juhlin ja Dahre olivat seuraavan vuoron sankarit. Suomi ei keksinyt keinoja hirvimäisen Dahren pysättämiseksi, vaan Dahre koppasi ensin touchdownin ja perään kaksi lisäpistettä. Näin ollen Ruotsi sai kuitattua ensimmäisen puoliajan epäonnistuneen lisäpistepotkun. Tilanne tässä vaiheessa 21–14.

Pelin ote siirtyi Ruotsille, kun ensin sinikeltaisten puolustus pysäytti Suomen hyökkäyksen ja perään Juhlin johdatti juoksuillaan ja heitoillaan Ruotsin iskuetäisyydelle. Lopulta keskushyökkääjä Emil Knutsson karkasi maalialueelle Juhlinin lyhyen heiton päätteeksi. Dahre tasoitti potkullaan lukemiksi 21–21.

Pajarinen, Lehtonen ja hyökkäyksen linja ratkaisevat

Suomi ei Ruotsin tasoituksesta hätkähtänyt, vaan hyökkäys marssi vakuuttavasti omilla onnistumisillaan ja ruotsalaisrangaistuksen myötä syvälle Ruotsin päätyyn. Karri Pajarisen toisella touchdownilla Suomi siirtyi jälleen johtoon. Malkakin onnistui jälleen, ja tilanne oli 28–21, kun ottelua oli kahdeksan minuuttia jäljellä.

Seuraava Ruotsin hyökkäysvuoro päättyi epäselvään tilanteeseen, kun laitahyökkääjältä iskettiin välittömästi kiinnioton jälkeen pallo käsistä, ja suomalaispelaaja sen peitti. Ruotsalaisten mielestä kyseessä oli epäonnistunut heitto kun taas suomalaiset juhlivat pallonriistoa. Pitkän palaverin jälkeen tuomaristo päätyi antamaan pallon Suomelle.

Ratkaisun ääriviivat alkoivat hahmottua, kun Veikka Lehtonen puski keskeltä ottelun toisen touchdowninsa ja kasvatti Suomen johdon lukemiin 35–21, kun aikaa oli jäljellä vaivaiset kaksi minuuttia.

Ruotsi lähti vielä viimeiseen yritykseensä, mutta Suomi puolusti viisasti eikä antanut Juhlinin pitkille heitoille mahdollisuuksia. Lopullisen sankarin sinetin ottelulle iski kulmapuolustaja Olin, jonka toisen syötönkatkon myötä Suomi sai viimeistä kertaa pallon. Enää Suomen tarvitsi laittaa vain kaksi kertaa peli käyntiin ja pelikello kävi nollaan.

Suomi eteni ottelussa 30 jaardia vähemmän (384–414), mutta erityisesti 225 juoksujaardia takasivat sen, että Suomi pystyi kontrolloimaan pelikelloa. Lisäksi

Ruotsin parhaana palkittiin pelinrakentaja Philip Juhlin, joka heitti 310 jaardia ja kaksi touchdownia ja oli lisäksi joukkueensa paras juoksuetenijä 80 jaardillaan. Juhlin heitti kaksi touchdownia ja juoksi itse yhden. Suomen paras oli keskushyökkääjä Karri Pajarinen, joka juoksi 82 jaardia ja teki kaksi touchdownia.

Suomen puolustuksen avainpelaajat löytyivät tällä kertaa takakentältä. Ville-Valtteri Suojanen oli ykköstaklaaja kuudella pysäytyksellään,ja Akseli Olinin kaksi syötönkatkoa tulivat tärkeisiin paikkoihin. Ruotsalaistukimies Filip Jönsson kokosi kentän suurimman taklausmäärän, 7.

Suomen edellinen mitali on siis vuodelta 2005. EM-kisojen kaikkien aikojen tilastossa Suomi kärjessä (5 kultaa, 4 hopeaa, 3 pronssia). Nyt saavutettu pronssi oli siis kaikkien aikojen 12 EM-mitali Suomelle. Pasi Lautala, Iiro Luoto ja Santtu Äyräväinen olivat mukana jo Malmön pronssijoukkueessa vuonna 2005, joten näille konkareille mitali oli uran toinen.

Iso-Britannia päihitti Tanskan yllätyksellisessä ottelussa ja sijoittui viidenneksi 4.8.2018

EM-lopputurnauksen päätöspäivä Vantaan MUP Stadionilla lähti käyntiin vauhdikkaalla taistolla viidennestä sijasta. Tanskan ja Iso-Britannian välienselvittelyä leimasivat lukuisat pallonmenetykset, joita nähtiin viisi kummaltakin joukkueelta. Toiselle puoliajalle peliään kohentaneet tanskalaiset joutuivat lopulta toteamaan Iso-Britannian paremmikseen. Lopputulos ja turnauksen viides sija briteille 16–33 (0–14).

Ottelun avauspuoliaika eteni brittien komennossa. Taisto lähti liikkeelle Britannian pitkän ja hyvin rullanneen pallonhallintajakson turvin, joka eteni aina Tanskan kahdenkymmenen jaardin sisälle eli red zonelle. Pelinrakentaja Patrick Daleyn lyhyt heitto löysi vapaana keskellä päivystäneen Charlie Josephin, jolla näytti olevan vapaa väylä edetä aina maaliin asti. Joseph oli kuitenkin huolimaton ja takaa tullut Mark Peters löi pallon laitahyökkääjän kädestä irti. Maalialueen tuntumassa pomppineen pallon ehti peittämään ensimmäisenä juuttien Nicolai Zacko.

Tanskan hyökkäysvuorot jäivät järjestään lyhyeksi. Iso-Britannian Joseph kuittasi erheensä vielä avausneljänneksen komeimmalla yksittäisellä suorituksella ja oli isossa roolissa pohjustamassa ottelun avausmaalia. Syvältä omasta päästä alkaneella brittien hyökkäysvuorolla Joseph koppasi yhdellä kädellä Daleyn heiton, mikä toi saarivaltion hyökkäyksen yli puolen kentän. Tästä ei aikaakaan, kun Britannia juhli turnauksen ensimmäistä hyökkäyksen aikaan saamaa touchdownia. Keskushyökkääjä Dan Conroylla oli helppo työ pujahtaa hyvien blokkien turvin lyhyt matka maalialueelle. Avausneljännes Ian Jacquetin potkun myötä 0–7 Iso-Britannialle.

Toisen neljänneksen alkuun nähtiin kaksi perättäistä draivia, jotka päättyivät syötönkatkoon. Ensin erheeseen sortui Tanskan pelinrakentaja Jakob Karkov ja pian tämän jälkeen brittien Daley. Vierasjoukkueeksi merkitylle Britannialle pallonmenetys oli kitkerä, sillä joukkue oli jälleen edennyt tasaisen varmasti Tanskan red zonelle. Britit onnistuivat kasvattamaan eroa vielä ennen puoliaikaa seitsemällä pisteellä, kun Conroy onnistui aamupäivän toisella, pitkällä juoksulla halkomaan juuttipuolustuksen.

Ottelun avauspuoliaika oli melko katkonainen, kun kentällä nähtiin useampi lippu, joka peruttiin tuomariston toimesta. Britannia löysi yhteisen sävelen paljon paremmin kuin Tanska. Hyökkäysjaardit menivät edellisistä kisoista rannalle jääneelle Britannialle 70–325. Etenkin Tony Athersmithin koordinoima heittohyökkäys oli vakuuttava 232 jaardilla – Daleyn heittoprosentti yli 75. Tanskan pelinrakentaja Karkov loukkasi neljänneksen loppupuolella itseään ja Kasper Skyum otti hyökkäyksen tahtipuikot. Avauspuoliaika päätökseen ansaitusti briteille tilanteessa 0–14.

– Meidän hyökkäys on saanut hiottua nyt muutaman päivän kuvioitaan ja ovat vastanneet haasteeseen. Ammumme edelleen itseämme hieman jalkaan pallonmenetysten muodossa, joten ne pitää parantaa toiselle puolikkaalle, kommentoi Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan puoliaikahaastattelussa.

Tanskan hyökkäyspeli herää henkiin

Toinen puoliaika lähti Tanskan kannalta lähes huonoimmalla tavalla liikkeelle. Omalta puolikkaalta lähtenyt hyökkäysvuoro päättyi ennen aikojaan, kun Leslie Oluwole-Wilson poimi ilmasta pelin toisen syötönkatkonsa Tanskan 30 jaardin linjalla. Kolmannelle neljännekselle pelinrakentajaa vaihtanut Britannia pysähtyi pian tämän jälkeen, kun James Slackin vuoro oli heittää pallo Jacob Galsgaardin käsiin.

Tapahtumat eivät tähän loppuneet, kun tapahtumarikkaan reilun kolmen minuutin päätteeksi Tanska sössi oman snäppinsä, mitä juuttipelaajat jäivät hölmistyneenä seuraamaan ja katselemaan toisiaan, kun Britannia linjamies Alex Haldanen voimin kävivät hakemassa ilmaisen pallon käsiinsä ja lisäsivät johtoa kuudella.

Tanskan ensimmäinen touchdown syntyi pitkän rullanneen hyökkäysvuoron päätteeksi. Edellisessä ottelussa Ruotsia vastaan kaksi maalia viimeistellyt Lasse Lykke näytti jälleen henkilökohtaista osaamistaan, koppaamalla varmasti Skyumin heiton, poltettuaan ensin oman vartiansa. Lisäpisteyritys päätettiin jälleen pelata tutulla swinging gate -kuviolla ja palkintona kaksi ylimääräistä viivaa tulostaululle – Thomas Thellufsen suorituksen sinetöitsijänä.

Tanskan joukkueen ilo jäi lopulta vain reilun minuutin mittaiseksi. Suomea vastaan sunnuntaina pallon aina maaliin asti kuljettanut Josh Amis toisti temppunsa palautuksessa – hieman kauempaa ainoastaan. Palautukseen valmistanut Amis pomputti aluksi palloa omalla maalialueellaan, ja miehellä olisi ollut mahdollisuus lyödä polvi maahan, mutta numero 4 päätti lähteä liikkeelle. Nopeilla jaloillaan Amis taivalsi, hyvien blokkien saattelemana, koko kentän keskeltä läpi vastustamattomasti. Matka maalialueelta maalialueelle palkittiin kuudella pisteellä ja joukkuetoverien riehaantumisella. Tilanne kolmannen neljänneksen päätteeksi ratkaisevan tuntuisesti Iso-Britannialle 8–26.

Tästä olivat tanskalaiset kuitenkin eri mieltä, jotka saivat räjähtävän alun päätösneljännekselle. Aske Klixbüllin kopilla ja Thomas Ashworth kahdella lisäpisteellä ero kaventui kymmeneen. Juuttilauma tuntui kääntäneen momentumin edukseen ja ryöstivät pallon briteiltä, peittämällä vapaana pomppineen pelivälineen alleen. Hyvän olon tunne ei päässyt kuitenkaan pitkäksi aikaa puseroon, mistä piti huolen ottelun hahmoihin kuulunut Amis nappaamalla pallon ilmasta kuin karkin.

Josh Amis palkittiin ansaitusti joukkueensa parhaana pelaajana. Neljä taklausta, kaksi syötönkatkoa ja sata jaardinen palautus pohjiin. Kuva: Samppa Toivonen

Tanskalaisten haaveet murenivat viimeistään hölmöön henkilökohtaiseen rangaistukseen Iso-Britannian jo ollessa punttaamassa palloa juuteille – neljäs yritys vaihtui uusiin syvällä tanskalaisten kenttäpäädyssä. Eikä aikaakaan, kun lopullisen sinetin iski Jacquet, joka potki ottelussa lisäksi kolme lisäpistettä. Enempää maaleja enää nähty, joten Iso-Britannia päätti turnauksen voitokkaasti ja sijoittui viidenneksi. Loppulukemat 16–33.

Pronssipelin aloittava pelinrakentaja Kadmiry: ”Tämä joukkue on todellinen perhe.”

Posted on elokuu 4, 2018 by Mika Laurila

Miro Kadmiry toimi Suomen maajoukkueen aloittavana pelinrakentajana EM-kisoissa vuosina 2010 ja 2014. Kuluvan vuosikymmenen aikana hänet on nähty johtamassa Vaahteraliiga-hyökkäystä kasvattajaseurassaan Vantaan TAFT:ssa, Porvoo Butchersissa, Turku Trojansissa sekä nykyisessä seurassaan Helsinki Roostersissa. Sitten hall of fame –pelinrakentaja Petrus Penkin Miro Kadmiry on ainoa suomalaispelinrakentaja, joka on johtanut Vaahteraliiga-joukkueensa pudotuspeleihin (TAFT vuonna 2014).

Kesken Trojans-kauden 2016 heittokäden olkapää alkoi vihoitella, joten pelinrakentajan vaativa tehtävä ei luonnistunut sillä tasolla, jolla Kadmiry olisi halunnut. Ratkaisuksi löytyi paikan ja pelipaikan vaihto. Kadmiry siirtyi laitahyökkääjäksi tuolloin I-divisioonassa pelanneeseen Kuopio Steelersiin. Operaatiota edesauttoi se, että Steelersin valmentaja Pekka Utriainen toimi TAFT:ssa aiemmin vuosia Kadmiryn luottolaitahyökkääjänä.

Kaudeksi 2017 Kadmiry siirtyi Helsinki Roostersiin ja oli viimesyksynä voittamassa uransa ensimmäistä Suomen mestaruutta. Talvella tehty työ valmisti Kadmirysta hyvätasoisen liigalaitahyökkääjän. 12 ottelussa kertyi 44 kiinniottoa ja viisi touchdownia.

Tänä vuonna Kadmiry on pelannut poikkeuksellisen paljon myös pelinrakentajana. Roostersin ykköskapellimestari Brandon Connette on monesti lennättänyt joukkueen jo avauspuoliajalla sellaiselle karkumatkalle, että Kadmiry on voinut vapautuneesti tulla johtamaan hyökkäyspeliä toisella puoliajalla. Heitettyjä touchdowneja tilille on merkitty kuusi kappaletta. Ja myös kiinniottomaaleja kaksi. Kahdessa ottelussa Kadmiry on sekä heittänyt että kopannut maalin.

Heittävä rissu, koppaava QB

– Nykyisin luonnehdin pelipaikkaani sanoen, että olen rissu joka pelaa myös varapelinrakentajana. Olen tyypiltäni vähän sellainen, etten jaksa vain istua paikallani. On mukava mennä kentälle pelinrakentajaksi, kun tietää että kroppa on lämmin. Ei tarvitse jännittää takareisien revähdyksiä ja muita, Kadmiry kertoo.

Kadmiry on aina ollut erinomainen juoksija pallon kanssa, mikä on tehnyt hänestä kaksiulotteisen pelinrakentajan. Onko laitahyökkääjänä pelaaminen tehnyt sinusta vieläkin paremman juoksijan?

– Ehkä se auttaa, mutta en minä sitä itse huomaa. En ole koskaan ollut mitenkään suoranopea. Vahvuuteni on ollut asettaa blokkeja juoksuissani. Se on vähän sama kuin heittopeleissä: pitää tunnistaa se tila johon pelin tekee, Kadmiry kertoo pallonkantajan hahmotuskyvystään.

Torstain Ranska-ottelussa Kadmiry teki ikään kuin Vaahteraliiga-Kadmiry -tempun ja hyppäsi pelinrakentajaksi toisen puoliajan aluksi. Tuloksena 138 heitettyä jaardia ja kaksi touchdownia. Juoksuissa Miro oli joukkueen ykkösetenijä – 69 jaardia 5,8 jaardin keskiarvolla.

– Meillä on hyökkäyksessä erikseen minulle suunniteltuja juoksuja, mutta kyllä minä pelaan ihan kaikkia meidän pelikirjan pelejä. Harjoituksissa olemme niitä harjoitelleet sekä team- että inside-harjoituksissa.

– Ja myös Janne (pelinrakentaja Lehtinen) näytti omaa juoksuosaamista rynnimällä Ranskan NFL-safetyn yli ensimmäisellä puoliajalla. On tärkeää, että pelinrakentaja hallitsee kaikki pelit.

Miro from Myyr York

Kadmirylle kotikisat Myyrmäessä on henkilökohtaisesti iso asia.

– Minulle tämä on kotikaupunkikisa. Olen elänyt nuoruuteni Myyrmäessä ja vaikka en olekaan asunut täällä enää kahdeksaan vuoteen, sanon silti olevani Myyrmäestä, nykyisin Tikkurilassa asuva Kadmiry miettii.

Kadmiryn entisen kotistadionin lehtereillä nähtiin torstaina yli 2 500 katsojaa – joukossa lukuisia tuttuja.

– En ole koskaan nähnyt tuollaista. Pekka Utriainen kirjoittikin aiheellisesti Facebookin ottelun jälkeen, että tällaiset pelit todistavat Suomi-jefun voivan hyvin.

Ruotsi sytyttää aina

Kadmiry on edellisen kerran pelannut Ruotsia vastaan Tukholmassa vuonna 2015, jolloin Suomi voitti 15–10.

– Ruotsi on meille erittäin tuttu joukkue – kohtaammehan me heidät vuosittain. Ruotsilla on joukkueessa hyviä urheilijoita, mutta uskon meidän voittoon. Ei ole itse asiassa puhettakaan ettemmekö voittaisi.

– Olen sitä mieltä, että jos pelaisimme Ranskaa vastaan useamman kerran vastakkain, niin voittaisimme enemmän pelejä kuin Ranska. Nyt torstain tappio on kuitenkin nielty ja olemme täysin valmiita kohtaamaan Ruotsin.

Maajoukkueleirit ja turnaukset ovat intensiivisiä tapahtumia. On treenejä, palavereja, erilaisia kokouksia ja yleistä ajankulutusta hotellilla. Ja kaiken huipentaa tietysti itse ottelut. Kun Suomen osalta turnaus lauantaina loppuu, päättyy myöskin tämän maajoukkueen yhteinen taival. Moni on toki mukana syksyn Ruotsi-ottelussa, mutta täysin samanlaisena tätä joukkuetta ei enää tulla näkemään.

– Mielestäni tässä joukkueessa on aivan poikkeuksellisen hyvä rentous ja tunnelma. Tämä joukkue on todellinen perhe.

Arvokisat jättävät vahvan tunnesiteen – nämä miehet ovat veljiä toisilleen elämänsä loppuun asti. Kun Kadmirya kuuntelee, ei voi olla huomaamatta 100-prosenttista päättäväisyyttä: Tämä joukkue on valmis ottamaan EM-mitalin Suomeen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005.

”En ole koskaan pelannut yritystäkään” – Juhani Bruunin toisenlainen tie EM-kisojen tuomariksi

Posted on elokuu 4, 2018 by Mika Laurila

Amerikkalaisen jalkapallon säännöistä löytyy erinäinen määrä pykäliä ja tulkintaohjeita, eikä otteluista tulisi mitään ilman sääntöjen tulkitsijoita ja niiden noudattamisen seuraajia. Heitä kutsutaan lajin kuin lajin parissa erotuomareiksi. Kansainvälinen turnaus tarvitsee ison nipun heitä. Yksi Euroopan-mestaruusturnauksen suomalaisista oikeudenjakajista on takatuomarina kisoissa toimiva Juhani Bruun.

– Takatuomari on henkilö joka katsoo pitkällä takakentällä heittopeleissä tapahtuvia asioita, syötön vastaanoton häirintöjä, pitää huolta siitä että yrityskello toimii niin kuin sen kuuluu toimia ja valvoo sen toimeenpanoa, Bruun valaisee toimenkuvaansa.

Monesti tuomarinura urkeaa pelaaja- tai valmennusuran yhteydessä tai päätyttyä. Bruunin reitti on kulkenut hieman erilaista reittiä.

– Minun tuomariura on sinällään vähän erikoisempi ehkä kuin normaalin pelaajatuomarin tai muun lajista tulevan tausta. Olen päätynyt lajin pariin aikoinaan vanhan koulukaverini kautta Turussa. Itse en ole koskaan pelannut yritystäkään. Aikoinaan tein muita seurahommia Turussa ja rupesin viheltämään junnupelejä tuomarikurssin jälkeen ja siitä sitten hissukseen edennyt.

Øyvind Løkenin johtama tuomariryhmä valmiina otteluun sunnuntain Tanska–Itävalta -ottelussa. Takatuomari Juhani Bruun vasemmassa laidassa. Kuva: Jari Turunen

Juniorituomaroinnin jälkeen vihellysputki on johtanut hänet Myyrmäen jalkapallostadionille pillin ja keltaisen liinan kera.

– Ensin alasarjoja Turussa ja länsirannikon alueella ja sen jälkeen jossain välissä Vaahteraliigaa, jonka jälkeen kansainvälisiin koulutuksiin. Olen maaotteluita viheltänyt muutamia kappaleita aiemmin, mutta tämä on ensimmäinen kansainvälinen miestentason turnaus, jossa olen mukana.

Tuomariryhmä muodostuu useamman maan edustajista, mutta siitä huolimatta yhteistyö sujuu hyvin Juhani Bruunin arvioissa. Siinä auttaa yhteiset pelisäännöt.

– Se sujuu yllättävän hyvin koska on standardisoidut säännöt ja mekaniikat ja muut. Tietty joka maassa on vähän omia juttuja, mutta niistä pyritään tällaiseen lähtiessä aina eroon ja mennään täysin niillä yhteisillä kansainvälisillä ohjeistuksilla ja mekaniikoilla. Meillä on IFAF-mekaniikka käytössä, kuten on Suomessa muutenkin jo valmiiksi.

Katsomoon näkyvin ero Suomessa on yhden lisätuomarin näkyminen kentällä, mutta takatuomarin tehtäviä se ei juuri heiluta.

– Ei siinä takatuomarin paikalle kauheasti tule mitään eroa, kun siirrytään liigan seitsemästä kansainväliseen kahdeksaan. Se on keskituomari kun sinne tulee lisää, muttei takatuomarin toimintaan vaikuta mitenkään.

Jatkuvaa kehitystä

– Tämä on hieno kokemus ihan ehdottomasti siinä mielessä, että pääsee kokeilemaan niitä kansainvälisiä aiemmin mainittuja mekaniikkajuttuja ja muita toisten kansainvälisten tuomareiden kanssa. Ja miten siinä lyhyessä ajassa pitää kehittyä ja yhtenäistää kaikki systeemit, Juhani Bruun näkee oman kehittymisen kannalta turnauksessa tuomitsemisen.

Myös erotuomaritarkkailijalta saatu palaute auttaa menemään eteenpäin jo turnauksen aikana.

– Se on tosi hienoa, miten siihen panostetaan meidän oman tarkkailijan toimesta. Millä intensiteetillä ja tarkkuudella me puretaan pelit. Se on täysin sama intensiteetti ja tarkkuus mitä pelaajille on, kun he purkavat pelejä seuraavaan peliin valmistautuessaan.

Suomea turnauksen ajan hellinyt lämmin sää vaatii myös tuomareilta valmistautumista pysyäkseen koko ottelun terävänä.

– Kyllä sen jaksaa, vaikkei tuomari otakaan yhtään huilivaihtoja, vaan on kaikki yritykset kentällä. Hyvä nesteytys, hyvä kehon huolto, hyvä ruokahuolto, lepo, kaikki tällaiset mitä pelaajatkin joka tapauksessa peliin valmistautuessaan tekisivät, Bruun valottaa omaa valmistautumistaan peleihin.

Løken päätuomarina EM-finaalissa

EM-lopputurnauksen tuomaritarkkailija on valinnut lohkopelien jälkeen tuomariryhmät finaalipeleihin. EM-loppuottelussa päätuomarina toimii norjalainen Øyvind Løken. Pronssiottelussa päätuomarina nähdään Bård Beylich (NOR). Suomalaistuomareista finaalin ryhmässä toimii Joonas Seppelin. Marko Immonen, Jukka Kalliokoski ja Juhani Bruun kuuluvat pronssiottelun tuomariryhmään.

Koska finaalipäivänä on yhteensä kolme ottelua, on lohkoissa toimineiden tuomareiden lisäksi koottu kolmas ryhmä, joka koostuu pääasiassa suomalaisista Vaahteraliiga-tuomareista. Veikko Lamminsalo toimii päätuomarina. Suomalaisnimistä koostuvan ryhmän täydentää tanskalaistarkkailija Kristensen, joka toimii ottelussa kenttätuomarina.

Tuomariryhmä sijoitusotteluun

LA 04.08.2018 | 11:00 | Myyrmäen jalkapallostadion, Vantaa:

Tanska – Iso-Britannia

Päätuomari:

Veikko Lamminsalo (FIN)

Aputuomari:

Perttu Hautala (FIN)

Keskituomari:

Matti Mäkäräinen (FIN)

Linjatuomari:

Jukka Lehtinen (FIN)

Rajatuomari:

Jani Sipi (FIN)

Kenttätuomari:

Frank Kristensen (DEN)

Sivutuomari:

Alexandra Naumanen (FIN)

Takatuomari:

Tero Jansén (FIN)

Tuomariryhmä pronssiotteluun

LA 04.08.2018 | 15:00 | Myyrmäen jalkapallostadion, Vantaa:

Suomi – Ruotsi

Päätuomari:

Bård Beylich (NOR)

Aputuomari:

Olivier Caldes (FRA)

Keskituomari:

Marko Immonen (FIN)

Linjatuomari:

Thomas Hofbauer (AUT)

Rajatuomari:

Jukka Kalliokoski (FIN)

Kenttätuomari:

Wilhelm Edelmuller (DEN)

Sivutuomari:

Harald von Sydow (AUT)

Takatuomari:

Juhani Bruun (FIN)

Tuomariryhmä loppuotteluun

LA 04.08.2018 | 19:00 | Myyrmäen jalkapallostadion, Vantaa:

Itävalta – Ranska

Päätuomari:

Øyvind Løken (NOR)

Aputuomari:

Davie Parsons (GBR)

Keskituomari:

Christian Jörgensen (DEN)

Linjatuomari:

Ben Griffiths (GBR)

Rajatuomari:

Klas Leidö (SWE)

Kenttätuomari:

Kim Larsen (DEN)

Sivutuomari:

Joonas Seppelin (FIN)

Takatuomari:

Stephane Lascours (FRA)

Lauantaina saadaan uusi Euroopan mestari – Itävalta tai Ranska

Posted on elokuu 3, 2018 by Mika Laurila

Euroopan mestaruudesta on pelattu 35 vuoden ajan. Vähintään yhden mestaruuden on voittanut viisi eri maata: Italia, Suomi, Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi. Lauantaina päättyvät kautta aikain 14. Euroopan mestaruuskilpailut, ja voittajien listaan saadaan kuudes maa: Itävalta tai Ranska.

EM-lopputurnauksen kärkeen sijoitetut maat selvittivät kumpikin tiensä finaaliin voittamalla oman alkulohkonsa. Sunnuntaina Itävalta, joka ei ollut ennen Vantaan kisoja pelannut maajoukkuetasolla neljään vuoteen, kaatoi Tanskan lukemin 40–15. Torstaina Ruotsi jäi Itävallan jalkoihin pistein 41–3.

Ranska esitti turnauksen toistaiseksi kovinta hyökkäyspeliä tiistaina Iso-Britannia vastaan ja otti voiton 42–9, mutta torstaina ranskalaiset olivat tiukoilla Suomen kanssa varmistaen finaalipaikkansa vasta viimeisellä neljänneksellä lukemin 21–14.

Thury, Platzgummer ja Seikovits

Itävallan hyökkäyksen kolmijalka on pelinrakentaja Alexander Thuryn, keskushyökkääjä Sandro Platzgummerin ja laitahyökkääjä Bernhard Seikovitsin muodostama kokonaisuus. Platzgummer on ollut odotetun vaarallinen läpi turnauksen ja omaa turnauksen pelaajista kenties vaarallisimman kyvyn halkaista tiensä maalialueelle asti. Hyökkäyksessä Itävalta sijoittaa Platzgummeria keskushyökkääjäksi ja laitahyökkääjäksi tavoitteenaan synnyttää tilanteita, jossa tällä monitoimipelaajalla olisi ympärillä mahdollisimman harva puolustajien joukko. Muista keskushyökkääjistä myös Tobias Bonatti ja Anton Wegan ovat osoittaneet pystyvänsä tekemään pelejä kansainvälisillä kentillä.

Samasta syystä – nopeuden, ketteryyden ja voiman yhdistelmä – Platzgummer on myös palauttajana äärimmäisen vaarallinen. Ranska potki Suomea vastaan lentopotkut suunnitellusti sivurajasta ylitse ja tehnee samaa myös nyt.

Seikovits puolestaan on varsin näyttävä ilmestys laitahyökkääjän paikalla: ulottuvuus, nopeus ja isoksi mieheksi terävät suunnanmuutokset tekevät Seikovitsistä vaarallisen miehen missä tahansa kentän osassa. Erityisesti häntä kannattaa seurata maalialueen läheisyydessä ja silloin, kun Itävalta tarvitsee uudet yritykset ja matkaa sinne on yli seitsemän jaardia. Tuolloin Thury luottaa Seikovitsin pallontavoittelukykyyn, heittää korkean pallon odottaen että Seikovits tulee sen kanssa maahan.

Ranskan takakentän johtaja on safety Sébastien Sejean, joka pitää huolen siitä että keskelle kenttää Thury ei lähde palloa pakottamaan. Lyhyempiä laitahyökkääjiä vastaan Ranskalta löytyy vikkeliä ja pienikokoisia terriereitä, mutta Seikovitsia vastaan tarvitaan lähes aina safetyn apu.

Juoksupuolustuksesta löytyy suomalaiskatsojille tuttuja pelaajia: tukimieskaksikko Steeven Tresfield (Wasa Royals 2018) ja Matthieu Fayard (Crocodiles 2016) tukkivat keskustan juoksut tehokkaasti.

Durand, Yepmo ja Tsimi

Pelinrakentaja Paul Durand on toistaiseksi pelannut suorastaan fantastisen turnauksen. Kahdessa ottelussa yli 500 heittojaardia lähes 66 prosentin varmuudella, kuusi heittyä touchdownia ilman ainuttakaan syötökatkoa. Siinä numeroriviä, jonka perusteella ei ole kovin vaikeaa valita Ranskan arvokkainta pelaajaa.

Nelson Tsimi on toistaiseksi ollut Ranskan ykköslaitahyökkääjä, mutta myös Jefferson Alexandren kiinniotot ovat tuottaneet tärkeitä jaardeja, ja pienikokoinen sähikäinen James Andrew on tehnyt jo kaksi touchdownia. Durandilla riittää kohteita, joille palloa heittää.

Jos on Durand päähenkilö Ranskan heittopelissä, on keskushyökkääjä Stephen Yepmo vähintään yhtä selvä päähenkilö juoksupelissä. Toistaiseksi ihmismoukari Yepmo on kantanut palloa kahdessa ottelussa 40 kertaa ja jos 20 kannon työtaakka lankeaa hänen osakseen myös finaalissa tulee keskushyökkääjälle hulppea määrä juoksuyrityksiä viiteen päivään. Ainakaan Suomea vastaan mies ei näyttänyt väsymisen merkkejä missään vaiheessa, vaan iski linjaan kerta toisensa jälkeen yhtä voimakkaasti.

Vincent Müller on Itävallan takakentällä pelaaja, jonka tekemistä kannattaa seurata. Nopea safety iskee tilanteisiin todella nopeasti olipa kyseessä sitten heitto laitaan tai juoksu keskelle. Linjassa ranskalaisille puolestaan saattaa aiheuttaa räjähtävästä lähtönopeudestaan tunnettu Nicolas Melcher, joka on käynyt turnauksen aikana jo kahdesti kippaamassa vastustajan pelinrakentajan katolleen. Yepmon juoksuja vastaan Itävallan tärkein pelaaja on tukimies Ramon Abdel.

Menestyneiden valmentajien työskentelyä

Luvassa on kahden erinomaisesti valmennetun joukkueen kohtaaminen, jossa vähintään yhtä paljon kuin pelaajia kannattaa seurata joukkueiden päävalmentajien eli Itävallan Shuan Fatahin ja Ranskan Patrick Esumen toimia. Muutoksia tullaan varmasti näkemään ottelun aikana, joten valmennuksesta kiinnostuneille on tarjolla oppitunti jenkkifutisshakin maailmaan. Itävallalla on siinä mielessä etu, ettei sen ole varsinaisesti vielä venyä otteluissaan vaan se on voinut pelata typistetyllä pelikirjalla. Nyt Fatah saattaa laittaa kentälle jotakin täysin uutta.

Euroopan mestaruus jaossa ja kaksi huippujoukkuetta nähtävillä. Tämä on ottelu, josta tullaan Eurooppalaisessa jenkkifutiksessa puhumaan seuraavat pari vuotta, kävipä ottelussa miten tahansa. Juuri siksi tämä on peli, joka kannattaa tulla nauttimaan paikan päälle. Ja jos pelkkä EM-kulta ei panokseksi riitä, niin on hyvä pitää mielessä että mestari saa paikan ensi vuoden MM-kisoihin.

”54 jaardinen voi lähteä – jalka on sellaisessa kunnossa” – Joni-Petteri Malka

Posted on elokuu 3, 2018 by Joonas Nousiainen

Suomen maajoukkueen potkaisija, Joni-Petteri Malka, on pedanttisen tarkka astellessaan pallon taakse. Kaikki alkaa huolellisella valmistautumisella. Keskittyminen alkaa. Sitten kaksi reilu askelta taakse, yksi vasemmalle ja potkaiseva jalka vielä (oikea) taakse. Tämän jälkeen odotellaan, että snäppi tulee holderin käsiin. Loppu on kaikille jenkkifutista seuraaville tuttu: Malka potkaisee riittävän korkean ja kovan potkun anturoiden väliin, jolloin tuomareiden tehtäväksi jää ainoastaan nostaa kädet kohti taivasta onnistuneen lisäpisteen merkiksi.

Siviilissä Turussa omaa kuntosaliaan pyörittävä Malka on todella ystävällinen, herrasmiesmäinen ja esimerkillinen pelaaja monelle. Sport Science Lab on saanut jäädä reiluksi viikoksi Malkan ystävän, Ilya Redinin, huomaan ja mies itse palaa ensi viikolla tarkistamaan, että arki salilla rullaa edelleen.

– Kyllähän siellä Ilya on – homma pysyy varmasti pystyssä ilman minuakin. Tämän viikon pidän niin sanotusti lomaa, naurahtaa Malka tiedusteltaessa, miten sali pärjää ilman häntä.

Joukkueen välipäivä on mennyt kaavamaisesti läpi ja illalla pelaajistolla on vapaa-aikaa. Malka tavoitetaan puhelimitse katsomassa Kummelia, joka on varaa keskeyttää lyhyen haastattelun ajaksi.

Pirun hyvin hitsautunut jengi, kuten potkaisija itse kuvaa maajoukkuetta. Tunnelma joukkueessa on saanut kokeneen Malkankin hieman hämilleen – se miten tiiviiksi ja yhtenäiseksi joukkue on parissa viikossa hioutunut. Vapaa-aika menee leppoisasti poikien kanssa hengatessa. Eilinen tappio on pyyhitty hyvissä ajoin pois mielestä ja huomenna Suomi on jälleen valmis taistelemaan sekä antamaan kentällä kaikkensa.

– Eilen jäätiin kentälle ja tajuttiin saman tien, että täältä ei lähdetä pelkät kisapassit kaulassa kotiin.

Suomen joukkueen peli-ilo ja yhteishenki on välittynyt kaikille paikan päällä sekä kotisohvilta kisoja seuranneille – joukkue on kaikin puolin ainutlaatuinen.

– Tämä reilu viikko on ollut tosi siistiä aikaa. Ollaan saanut elää jefukuplassa ja tehdä kaikki ammattimaisesti. Meillä on loistava staffi ja iso hatunnosto kaikille heille vapaaehtoisille, jotka ovat jaksaneet olla mukana järjestämässä näitä kisoja.

Suomen joukkue kohtasi turnauksen avausottelussa Iso-Britannian, joka sai tuta suomalaisten sitkeyden ja periksiantamattomuuden. Avauspuolikkaan suvereenin esityksen jälkeen Suomi välitti kaiken turhan eikä antanut Ranskalle mitään ylimääräistä tietoa pelitaktiikastaan. Malka itse potki tuossa ottelussa, totuttuun tapaan, kaikki lisäpistepotkut haarukkaan ja jatkoi täten Vaahteraliigan puhdasta recordiaan tältä kaudelta.

– Brittejä vastaan tehtiin pelkästään tarvittava. Ranskaa vastaan ei vain kerta kaikkiaan riittänyt. Oli hieno nähdä, kuinka tulimme takaa tasoihin. Teimme kovasti hommia, mutta tällä kertaa tulos oli tämä. Voittaminen on totta kai aina helpompaa, mutta tämä tappio hitsasi meitä entisestään yhtenäisemmäksi.

Sauna päälle!

Huomenna kello 15 alkavassa pronssipelissä vastaan tulee tuttu ja rakas Ruotsi. Tänään välipäivänä nauhoja ollaan palaverihuoneessa pyöritelty ja huomenna kentällä nähdään Malkan mukaan sisuuntunut Suomi, joka aikoo piestä ruotsalaiset.

– Jatketaan teeman mukaisesti ja laitetaan huomenna taas sauna päälle!

Torstaina Suomen ja Ranskan välistä kamppailua oli Vantaan MUP Stadionilla todistamassa reilut 2500 silmäparia. Suuri yleisömäärä kerää myös Suomen maajoukkueen numero 16 kehut, jonka mukaan yleisö oli joukkueelle ylimääräinen 12. kenttäpelaaja. Ne jotka vielä empivät stadionille saapumista huomenna, toivoo Malka löytävän paikan päälle todistamaan jotain ainutlaatuista.

– Yleisö sai torstaina sekoitettua Ranskan peliä – yleisön tuki on meille tosi iso juttu. Nämä ovat elämämme hienoimpia pelejä. Tunnelma stadionilla oli fantastinen ja kaikki välittyy meille pelaajille kentälle: hype, ääni ja Suomen liput. Kotikisat ovat meille kaikille ainutkertainen mahdollisuus ja toivottavasti saamme huomenna kirjoitettua nimemme historian kirjoihin.

Eräänlaista historiaa Malka on jo tällä kaudella kirjoittanut, kun hän sivusi Vaahteraliigassa kaikkien aikojen kenttäpotkumaaliennätystä ja jakaa sen tällä hetkellä Kari Grönroosin kanssa. Ennätyspotkulle mittaa kertyi 54 jaardia. Tiedusteltaessa olisiko vastaavanlaista tai kenties pidempää mahdollista nähdä huomenna Malka vastaa hymähtäen, mutta varmana.

– Kyllä jalka tällä hetkellä sellaisessa kunnossa on, että en epäile yrittää, jos paikka siihen siunaantuu.

Katkeaako Suomen mitaliton putki lauantaina Ruotsin kustannuksella?

Posted on elokuu 3, 2018 by Mika Laurila

Suomi ja Ruotsi. Panoksena EM-mitali. Myyrmäen jalkapallostadion lauantaina kello 15. Siinä lähtökohdat Vantaan EM-lopputurnauksen pronssiotteluun.

Suomi lähtee asiantuntijoiden papereissa ennakkosuosikkina tulevaan koitokseen. Suomen linjapeli on toiminut EM-kisoissa erinomaisesti ja erityisesti puolustus on ollut todella vahva työskentelyssään. Torstaina Suomi taisteli, mutta joutui lopulta antautumaan Ranskalle lukemin 21–14. Ruotsi vastaavasti sai selkäsaunan Itävallalta (41–3) ja pelaa nyt kolmannen ottelunsa viiden päivän sisään.

Siinä, missä Ranska oli Suomelle eksoottinen ja vieras vastustaja, ei samaa voi sanoa Ruotsista. Joukkueet kohtaavat vuosittain ja jakavat keskenään myös avoimesti tietoa jokasyksyisen maaottelun yhteydessä. Joukkueiden välille on syntynyt nippu taistelupareja vuosien varrella.

Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä jokavuotinen maaottelutapahtuma, vaan nyt kumpikin joukkue haluaa palata mitalikantaan arvokisoissa. Sekä Suomen että Ruotsin osalta mitalitilissä on mentävä taaksepäin aina vuoteen 2005 ennen kuin edellinen arvokisamitali tulee vastaan. Tuolloin Malmön EM-kisoissa Ruotsi voitti mestaruuden ja Suomi pronssia.

Kun Suomi hyökkää

Suomen juoksupeli on ollut läpi kisojen vahvaa. Veikka Lehtonen, Henri Jussila ja Karri Pajarinen ovat kantaneet vastuusta valtaosan, mutta myös pelinrakentajakaksikko Janne Lehtinen – Miro Kadmiry on kuljettanut palloa tehokkaasti. Ruotsin etuyksikkö, jossa toimii muun muassa joukkueensa taklaustilaston kärkinimi Filip Jönsson joutuu pelaamaan erinomaisen ottelun, jos aikoo pitää Suomen juoksujaardit ottelussa alle sadassa.

Kuumin kysymysmerkki Suomen hyökkäykseen liittyen koskee aloittavan pelinrakentajan paikkaa. Janne Lehtinen on aloittanut kaksi edellistä ottelua, mutta Miro Kadmiry pelasi erittäin vahvan toisen puoliajan Ranskaa vastaan ja johti Suomen 14 pisteeseen. Tuota taustaa vasten saattaisi olla loogista, että Kadmiry aloittaa pronssiottelun. Aloituskokoonpanot julkaistaan pelipäivänä aamupäivällä, joten siihen asti ainoastaan Suomen joukkue tietää aloittavan pelinrakentajan nimen. Lisäksi on hyvä muistaa, että hyökkäykseen on rakennettua kaksi erilaista systeemiä, jotka pohjautuvat Lehtisen ja Kadmiryn erilaisiin vahvuuksiin. Saattaa siis hyvinkin olla niin, että molemmat Suomen pelinrakentajista pelaavat ottelusta.

Laitahyökkääjistä Tommi Pinta teki Ranskaa vastaan Suomen ainoan touchdownin ja Tino Ndongo pelasi kokonaisuudessaan loistavan ottelun, mutta myös Micky Kyei, Kimi Linnainmaa ja Mikko Seppänen sekä ulottuva Ilari Laine saattavat nousta isoihin rooleihin.

Ruotsin takakentällä katseet kiinnittyvät Vaahteraliigassa pelaaviin Markus Perssoniin ja Nicholas Petersoniin, jotka kumpikin ovat varsin palloahneita pelaajia. Keskemmällä kenttää Philip Minja on kokenut safety, joka nähtäneen myös lähempänä aloituslinjaa juoksupelien aikaan.

Kun Suomi puolustaa

Ruotsin hyökkäyksestä ei oikeastaan ole voinut vielä muodostaa kokonaiskuvaa. Tanska ottelussa hyökkäys käynnistyi hitaasti ja Itävalta ottelussa se ei käynnistynyt oikeastaan lainkaan. Philip Juhlin on turnauksen heittotilastossa kolmantena ja ulottuva Jacob Dahre kiinniottotilaston kärjessä. Suomelta todennäköisesti puuttuu kokoonpanosta kulmapuolustaja Santeri Inkinen, joten Akseli Olin ottanee roolia Dahren puolustajana.

Juoksupelissä Ruotsin peli nojaa Victor Toressonin ja Emil Knutssonin vahvoihin jalkoihin. Linjassa Vaahteraliigastakin tuttu Eric Blomgren on erinomainen pelimies, mutta kokonaisuutena epätasainen Ruotsin linja on pitkän askeleen Suomen hyökkäyksen linjaa perässä.

Oma lukunsa tulee olemaan pelinrakentaja Juhlinin omat juoksut, mutta koordinaattori Kalle Karppinen on varmasti kehitellyt laboratoriossaan niihin vastamyrkkyä. Juhlinin kanssa Suomen on kuitenkin oltava jokaisen yrityksen aikana tarkkana.

Puolustuksen linja on ollut Suomen vahvin osa-alue turnauksen aikana ja muun muassa säkityksissä Suomi on turnauksen ylivoimainen ykkönen. Okko Outinen ja Edward Vesterinen on kyseisessä tilastossa korkealla ja heidän takanaan pelaava tukimies Santtu Äyräväinen puolestaan on ehtinyt jo useamman kerran pallonkantajaan kiinni ennen aloituslinjaa. Safetyn paikalla pelaava Ville-Valtteri Suojanen on Suomen taklaustilaston kärkinimi, ja Suojanen onkin tärkeä pelaaja niin heittoa kuin juoksua vastaan.

Uusi luku Suomi-Ruotsi -historiassa

Vaikka Suomella Ruotsilla onkin yhteistä pelihistoriaa aina vuodesta 1992 alkaen, on lauantain ottelu kautta aikain vasta toinen mitaliottelu maiden välillä. Vuonna 1997 Suomi voitti Ruotsin EM-finaalissa Italiassa. Kertaalleen maat ovat olleet vastakkain arvokisojen välierässä voittojen ollessa niissä tasan 1–1.

Ruotsi on voittanut edellisen kerran Suomen lähes viisi vuotta sitten. Edellisten EM-kisojen alkulohkosta käynnistynyt Suomen voittoputki on tällä hetkellä viiden ottelun mittainen.

Jere Lahti ja Daniel Luoma – toisen polven arvokisaajat

Posted on elokuu 3, 2018 by Mika Laurila

Suomalaisessa jenkkifutiksessa on käynnissä 39. kausi ja pelikentillä kirmaa, vääntää ja taklaa useita toisen polven pelintekijöitä. Näiden kisojen leijonajoukkueessa toisen polven kisaedustajia on kaksi kappaletta: laitahyökkääjä Daniel Luoma ja Jere Lahti. Pelaajie isiltä, Marko Luomalta ja Jarmo Lahdelta löytyy kokemusta useista kisoista omien pelivuosiensa varrella. Jarmo Lahti pelasi Suomen paidassa vuoden 1991 kotikisoissa ja Helsingin Olympia Stadionilla pelatut ottelut jättivät lähtemättömän muiston.

– Kyllä niistä on tosi hyvät muistot. Ihmisiä oli paljon. Taisi olla joku 10 000 loppuottelussa ja oli tosi hyvä fiilis pelata siellä. Vaikka nyt Englannille lopulta hävittiinkin, niin hyvät fiilikset jäivät.

Marko Luomalle on myös kertynyt hyviä muistoja maajoukkueesta. Vuonna 2005 Luoma oli mukana voittamassa Suomen toistaiseksi viimeisintä EM-mitalia – Malmön kisoista saavutettua pronssia. Eksoottisempi kokemus oli kesän 1998 MM-kisoista Palermosta helteisiä sellaisia.

– Kuumat muistot, se oli kesää ja juhannusaikaa ja siellä oli + 30 tietenkin kun iltasella pelattiin. Kisat olivat hyvät. Nimenomaan Japani ja Meksiko olivat ihan ylivoimaisia ja taisteltiin Australian kanssa niin kuin päikseen siellä. Ihan hyvät kisat sinänsä, mutta (seura)joukkueena kun lähdetään sinne, niin ei ihan pystytä haastamaan maajoukkueita.

Nopeutta tullut lisää

Aika kuluu, pelaajat kehittyvät ja myös maajoukkueen pelitapa on muuttunut sitä myöten.

– Isoin ero on varmaan taktiikkapuolella. Nyt on nopeampaa peliä ja yleensä neljällä rissulla mennään. Minun aikana oli enemmän ”Power footballia”. Kahdella bäkillä mentiin ja boksipuolustus oli 4-3 melkein kaikilla aina, Marko Luoma arvioi nykypäivän maajoukkueen eroja omiin kokemuksiinsa.

Jarmo Lahti nostaa myös fyysiset erot oman aikakautensa pelaajiin.

– Ehkä se että taidettiin olla isompia kuin nykyään, mutta nämä nykyajan pojat taitaa olla paljon nopeampia kuin me olimme.

Kumpikin on valmentanut jälkikasvuaan vuosien varrella ja Jarmo Lahti nauttii täysin siemauksin kisojen ja Jere Lahden otteiden seuraamisesta.

– Se on ihan mahtava kokemus. Varmaan harvat pääsee tällaista kokemaankaan. Täytyy olla todella ylpeä Jerestä, miten paljon hän on saanut aikaiseksi suht lyhyessä ajassa. Kuitenkin täyttää vasta 22 tänä vuonna ja on jo maajoukkueen aloittava pelaaja, niin kyllä se on hienoa.

Luonnollisesti myös Marko Luomaa ilahduttaa oman pojan otteiden seuraaminen.

– Onhan se tietenkin kivaa katsoa, kun poika pärjää kanssa samassa lajissa, joka on ollut itselle rakas monta vuotta. Ihan pienestä pitäenhän häntä on seurattu ja valmennettu tietenkin samoja joukkueita.

Kapteenien rooli on suuri

Edellisellä sukupolvella voi olla taipumus väsyttää seuraavaa vanhoilla ”sotajutuilla”, mutta EM-kisojen lähetessä Jere Lahti on niiltä säästynyt, vaikkei niiltä säästynyt olekaan.

– Ei oikeastaan ole tullut kisamuistoja. Ne on tullut nuoruudessa niin isosti esille, että kyllä aika hyvin tietää jo, Jere kertoo.

– Ei noita muistoja ole saanut kuunnella. Niitä on ennen tietenkin kuunneltu, Daniel Luoma naurahtaa.

Hyviä neuvoja isältä on kuitenkin saanut.

– Aina niitä tarinoita löytyy. Nyt on saanut vaan neuvoja ja ohjeita, miten vetää tuolla leireillä, että pääsee joukkueeseen mukaan.

Tiiviillä aikataululla käytävässä turnauksessa joukkueen yhteishenki ja samaan hiileen puhaltaminen on mittaamattoman arvokasta pääomaa. Kisojen aikana ja niihin valmistautuessa joukkueessa vallitsevasta hyvästä tunnelmasta Daniel Luoma jakaa kiitosta joukkueen kapteeneille Veikka Lehtonen, Okko Outinen, Arttu Tennberg ja Sami Toivonen.

– Joukkueessa on erittäin hyvä tunnelma. Pelkästään kapteenit pystyvät luomaan sen. He ovat niin esimerkillisiä ja osaa pitää sellaisia puheita, että saadaan koko porukka ihan haippiin.

– Tuntunut, että on oma joukkue. Ei tunnu siltä että ollaan eri joukkueista vaan ihan oma joukkue, Jere Lahti kuvailee joukkueen yhtyeenhitsautumista.

Suomen ja Ranskan väliseen otteluun oli paikalle löytänyt tiensä runsaslukuinen ja äänekäs kannattajakunta kannustamaan kisojen isäntäjoukkuetta. Vaikkei 1991 kotikisojen yleisömäärään päästä, Jere Lahti kiittää paikalle saapunutta yleisöä tunnelman ja taistelutahdon nostamisesta koko ottelun ajan.

– Se oli kyllä hyvä, että saatiin paljon yleisöstä ääntä. Metelissä on aina kiva pelata, varsinkin kun vedetään kotiinpäin sitä. Saadaan sellaista hyvää fiilistä siihen ja se antaa voimaa pelata vaan kovempaa.

– Hyvä oli tunnelma. Pidettiin hyvin ääntä, kun Ranska oli kentällä hyökkäämässä ja se tietenkin vaikeutti heidän tekemistä. Hyvä määrä katsojia – on hienoa pelata tällaisen porukan edessä, Daniel Luoma nautti reilun 2 500 katsojan luomasta tunnelmasta.

Seuraavan kerran Jere Lahtea, Daniel Luomaa ja muuta Suomen maajoukkuetta on mahdollisuus kannustaa lauantaina kun pronssiottelussa vastaan asettuu suomalaisen urheiluväen suuresti rakastama Ruotsi kello 15.00.

Päivän ensimmäinen ottelu pelataan 11:00 alkaen, jolloin Iso Britannia ja Tanska ottelevat sijasta viisi – ottelu jota kumpikaan joukkueista ei halua hävitä. Euroopan mestaruusfinaali Itävallan ja Ranskan välillä alkaa 19. Kumpi joukkue vie voiton ja lunastaa mahdollisuuden matkata Australiassa ensi vuonna järjestettäviin MM-kisoihin? Tule katsomaan paikan päälle.

Tanska ja Iso-Britannia taistelevat lauantaina viidennestä sijasta

Posted on elokuu 3, 2018 by Joonas Nousiainen

Vuoden 2018 EM-lopputurnauksen päätöspäivän avaavat Tanska ja Iso-Britannia taistelulla viidennestä sijasta. Vantaan MUP Stadionilla kello 11 alkavassa kamppailussa kummallakin joukkueella on paljon näytettävää. Molemmat haluavat päättää kisaurakkansa voitokkaasti ja odotettavissa on mielenkiintoinen ottelu viidennestä sijasta.

Lauantain kotijoukkueeksi merkitty Tanska joutui raskaasti pettymään Ruotsia vastaan. Vajaan kahden päivän levolla taistoon lähteneet juutit maksoivat kalliisti omista virheistään ja Ruotsi rankaisi armotta. 0–14 johto vaihtui toisella puolikkaalla kirveleväksi 30–20 tappioksi ja Tanskan päävalmentaja Lars Carlsen oli syystäkin harmissaan.

– Tappio oli rankka. Me teimme virheitä kaikilla pelin osa-alueilla ja tällaisissa peleissä ne täytyy pystyä minimoimaan.

Päättäväisesti neljä vuotta töitä tehneet tanskalaiset lähtevät lauantain sijoituspeliin mielessään edelliskisojen kuudennen sijan kirkastaminen. Tuolloin vielä ottelun päätösneljännekselle johdossa lähteneet juutit joutuivat taipumaan lopulta Ruotsille luvuin 17–24. Vielä tiistaina Tanskalle ei ollut oman pelin jälkeen tiedossa, kuka heille tulee vastaan lauantaille.

– Meidän täytyy nyt ottaa vähän taukoa, selvittää päitämme ja ruveta hiljalleen suuntaamaan katseitamme lauantaille, totesi Carlsen tiistaina.

Tanska on tehnyt turnauksessa monta asiaa oikein. He ovat puolustaneet tiiviisti, olleet joukkueena yhtenäinen ja käyttäneet saumansa, kun paikka on tullut. Joukkue laittoi Itävallan tiukoille kolme neljännestä, mutta Alppien ylpeys osoitti mahtinsa päätösneljänneksellä. Ruotsia vastaan räjähtävän alun jälkeen Tanskan oma peli sekosi totaalisesti, vastuut unohtuivat ja tyhmät virheet maksoivat lopulta lipun pronssipeliin. Kaikesta huolimatta juutit saavat lähteä lauantai sijoitusotteluun ylpeinä, sillä he ovat osoittaneet jo jenkkifutisväelle kuuluvansa A-sarjaan.

Britannian hyökkäyksellä on paljon näytettävää

Iso-Britannian paluu kahdeksan vuoden tauon jälkeen EM-lopputurnaukseen ei ole sujunut suunnitellusti. Alkusarjassa Suomelle ja Ranskalle kärsityt tappiot olivat raskaat, mutta selvät. Ranskalle kärsitty 9–42 tappio tiesi sitä, että Iso-Britannia pelaa lauantaina 5. sijasta – samoin kuin vuonna 2010, jolloin joukkue edellisen kerran pelasi EM-lopputurnauksessa.

– Ranska oli loistava. Emme pystyneet hyödyntämään red zone -vierailuitamme (tuloksena kolme kenttäpotkumaalia) ja sitä osa-aluetta lähdemme parantamaan lauantaille. Paras asia tänään (tiistaina) oli, että löysimme oman identiteettimme. Emme ole olleet A-sarjassa hetkeen ja pelaajamme vastasivat haasteeseen sekä pelasivat hyvin, totesi Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan Ranska-pelin jälkeen.

Britannian hyökkäys ei ole onnistunut vielä tässä turnauksessa tekemään touchdownia. Joukkueen pisteistä ovat vastanneet Suomea vastaan pitkän palautuksen tehnyt Josh Amis sekä kymmenen pistettä turnauksessa haarukkaan potkinut Ian Jacquet. Pelinrakentaja Patrick Daley haluaa lauantaina takuulla osoittaa, mihin hänen johtama hyökkäys kykenee. Callan odottaa, että välipäivien aikana joukkue saa scoutattua Tanskan riittävän hyvin ja joukkueen olevan valmis lauantaihin.

– Tanska on hyvin hiottu joukkue. Lauantaina pitää olla valmiina kohtaamaan fyysinen Tanska ja poistumaan kentältä tupla V:n kanssa.

Britannian näkyvin pelaaja tähän mennessä on ollut takakentän Amis, jonka rooli erikoisjoukkueissa ja puolustuksessa on suuri. Nopea ja ketterä London Warriorsin mies on taklannut viidesti ja katkonut vastustajan hyökkäyksen kolmesti sekä maalannut kertaalleen.

Neljä nostoa torstain Ranska-ottelusta

Posted on elokuu 3, 2018 by Mika Laurila

Suomi kärsi torstai-iltana harmittavan niukan tappion Ranskalle lukemin 21–14. Näin ollen Ranska kohtaa Itävallan EM-finaalissa lauantaina, ja Suomi taistelee pronssista Ruotsin kanssa.

Seuraavassa neljä poimintaa torstain Ranska-ottelusta.

Miro Kadmiry

Kadmiry on tottunut tällä kaudella hyppäämään hyökkäyksen puikkoihin kesken ottelun. Yleensä silloin tilanne on kuitenkin ollut toisenlainen ja Helsinki Roostersin ykköspelinrakentaja Brandon Connette on ladannut joukkueelle selvän johdon päästäen Kadmiryn nautiskelemaan pelaamisesta. Torstaina Kadmiry näytti, että hän saa hyökkäysvaunun liikkeelle myös takaa-ajoasemassa. 138 heitettyä jaardia ja 69 juostua jaardia. Kaksi heitettyä touchdownia. Myyrmäen Mirolla oli hyvä ilta.

Suomen puolustus

Tätä on vaikeaa pilkkoa osiksi, joten otetaan käsittelyyn isompi kuva. Ranskan hyökkäystä hehkutettiin varauksetta sen hakattua tiistaina Iso-Britanniaa vastaan lähes 600 jaardia ja 42 pistettä. Suomi piti keskushyökkääjä Stephen Yepmon juoksukeskiarvon 3,3 jaardissa. Pelinrakentaja Paul Durand sanoi ottelun jälkeen, että tämä oli hänen uransa vaikein peli: suomalaiset olivat heti hänen kimpussaan eikä hän ajoittain nähnyt yhtään mitään. Vaikka Ranska teki yhden touchdownin Suomea enemmän, Ranska eteni lähes 40 jaardia Suomea vähemmän. Suomen puolustuksessa kiteytyy se, mikä leimaa koko joukkuetta: Suomi on hyvin valmennettu, hyvin roolitettu ja hyvin organisoitu joukkue.

Henki

Kuten jo aiemmin on todettu, oli torstain ottelu isoimpia Suomen maaperällä pelattuja miesten maaotteluja lähes 30 vuoteen. Panos, odotukset ja paineet sen mukaiset. Lajissa, joka on täynnä kaksinkamppailuja, 1 vs 1 -suorituksia on henkisellä vahvuudella suuri merkitys. Kaikesta näki, että Santtu Äyräväisen, Veikka Lehtosen ja Akseli Olinin kaltaiset pelaajat nauttivat näistä tilanteista, mutta kokonaisuudessaan Suomi latasi itseensä itseluottamuksen ja -varmuuden joukkueena – valmentajien, kapteenien ja kokeneiden pelaajien johdolla. Juuri se edesauttoi sitä, että nuori, ennakkoluuloton Tino Ndongo Savosta tuli näyttämään NFL-kokemusta omaavalle ranskalaistakakentälle heittohyökkäämisen mallia. Tai että Aku Kattainen nousi puolustuksen takakentälle tiukassa tilanteessa ja hoiti oman ruutunsa. Tai että 17-vuotias Edward Vesterinen taklasi kiertopeleissä samanlaisella itseluottamuksella kuin pari vuotta sitten junioreissa.

Upea yleisö

Jenkkifutiksessa katsojan ei tarvitse olla vain viaton sivustaseuraaja, vaan äänekkäällä kannustamisella ja klassinen äänekkäällä vastustajan hyökkäyksen häirinnällä on suuri merkitys. Suomalaisyleisö oli torstaina erinomainen – se eli ottelussa mukana erilaisin torvin, rummuin, huudoin ja taputuksin. Oli maalia naamoissa ja pelipaitoja yllä. Ja vastalahjaksi yleisö sai jännittävän pelikokemuksen. Pelaajat tekivät tästä hyvän ottelun, yleisö teki siitä erinomaisen tapahtuman. Toivon mukaan lauantaille saadaan aikaan samanlainen tai vielä kovempi tunnelma, ja yleisö tekee jälleen kaikkensa jotta Suomi palaisi mitalikantaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005.

Rento savolainen Tino Ndongo vakuutti Ranskaa vastaan

Posted on elokuu 3, 2018 by Joonas Nousiainen

Suomi kärsi torstai-iltana kirvelevän välierätappion Vantaalla Ranskalle lukemin 21–14. Peli oli kaiken kaikkiaan todella tiukka ja Suomen jefuleijonat osoittivat, että pystyvät omalla pelillään tosissaan haastamaan World Gamesit edellisvuonna voittaneet ranskalaiset. Eilen yksi leijonamaajoukkueen silmiin pistävimmistä yksilöistä kentällä oli nuori laitahyökkääjä Tino Ndongo.

– Pelattiin niin kovaa, kun pystyttiin. Paljon jäi pelejä tekemättä, harmitteli Ndongo pelin päätyttyä.

Ranska kykeni kääntämään tasaisen pelin edukseen tekemällä päätösneljänneksen alkuun kaksi touchdownia ja kontrolloimaan pelikelloa omilla vuoroillaan. Vaikka Suomi veikin hyökkäysjaardit nimiinsä (279–316) pääsi Ranska hyökkäämään paremmista kenttäasemista hyvien palautuksien tai syvältä Suomen alueelta lähteneiden punt-potkujen seurauksena.

– Pallonmenetykset pelin alussa käänsivät peliä Ranskalle, kertaili Ndongo ottelun ratkaisevan eron tehnyttä yksityiskohtaa ensimmäiseltä puolikkaalta.

Ndongo pysyi avauspuolikkaalla näkymättömissä, mutta nosti tasoaan toisella puoliajalla. Micky Kyein ohella viisi kiinniottoa käsiinsä napannut Ndongo keräsi 70 jaardia ja oli useasti aiheuttamassa hämminkiä ranskalaispuolustuksessa. Etenkin läheltä kentänpintaa poimittu koppi syöksymällä jätti Gallian kukot ihmettelemään ja villitsi kotiyleisöä.

– Omalla kohdalla yritin nostaa omaa tasoa puoliajalla.

Suomi teki ennakkoon sovitun pelinrakentajan vaihdoksen toiselle puoliajalle ja Miro Kadmiry otti Janne Lehtisen paikan. Erinomaisesti pelannut Kadmiry pystyi omilla juoksuillaan sekoittamaan Ranskan pakkaa heti kolmannen neljänneksen alkuun siten, että Suomi pääsi pikavauhtia ranskalaisten maalialueen tuntumaan ja tasoittamaan Tommi Pinnan kopilla pelin 7–7. Ranska joutuikin reagoimaan ja tiivistämään omaa boksiaan entisestään, mikä tiesi laitahyökkääjille enemmän yksi vastaan yksi -tilanteita. Nämä Ndongo käytti nopeudellaan hyödyksi surutta.

– Mulle rupes tulemaan vähän enemmän palloa ja ne alko jäädä kiinni. Halusin hyvittää sen minkä möhlin ekalla puoliajalla.

EM-lopputurnaus on 21-vuotiaalle Kuopio Steelersin laitahyökkääjälle ensimmäiset laatuaan. Suomen joukkueen #88 on pelannut tähän mennessä vakuuttavan turnauksen ja miehelle on takuuvarmasti käyttöä myös tulevissa arvokisoissa. Todella rauhallinen ja ystävällinen savolainen kehuu varauksetta Suomen joukkueen yhtenäisyyttä ja antaa kiitosta sille, että tämän vuoden arvokisat päästään pelaamaan kotiyleisön edessä.

– Tosi mukavaa pelata, kun pääsee pelaamaan kotiyleisön, perheen sekä tuttujen pelikavereitten edessä. Kotiyleisöstä saa aina eri tavoin virtaa ja onhan se mukavaa pelata tutussa ympäristössä. Tässä joukkueessa on tosi hyvä joukkuehenki. Kaikki kannustaa toisiaan.

Suomen turnaus jatkuu lauantain pronssiottelussa Ruotsia vastaan. Kello 15 MUP Stadionilla alkavaa taistoa Ndongo odottaa jo innolla – mies haluaa vielä näyttää joukkueineen, mihin he pystyvät ja palauttaa Suomen mitalikantaan 13 vuoden tauon jälkeen.

– Hyvillä mielin lähden pronssipeliin. Tämän päiväinen (torstai) pitää unohtaa mahdollisimman nopeasti ja lauantaina täytyy olla valmiina Ruotsia vastaan.

Lähellä mutta liian kaukana – Ranska finaaliin, Suomi pronssiotteluun

Posted on elokuu 2, 2018 by Mika Laurila

Suomi kohtasi torstai-illan EM-ottelussa Myyrmäen jalkapallostadionilla Ranskan. Loppuun asti taistellut leijonalauma joutui lopulta toteamaan Ranskan paremmaksi lukemin 21–14 (7–0).

Ottelun ensimmäinen neljännes oli puolustusten näytöstä. Hyökkäysjaardit neljänneksellä olivat lähes tasan (60–61). Ranska eteni pääosin juosten Stephen Yepmon juoksuilla, kun taas Suomi aloitti pommittamalla lyhyttä heittoa, mutta pelinrakentaja Janne Lehtisen omat juoksut olivat kuitenkin suomalaisten tehokkainta antia avauserässä.

Ensimmäisellä hyökkäysvuorolla Suomi tunkeutui jo ns. red zonelle eli kahden kymmenen jaardin päähän maalialueesta, mutta vuoro päättyi kuitenkin heittotilanteessa laitahyökkääjän käsistä ranskalaispuolustajille kimmonneeseen palloon, ja Ranska sai hyökkäyksen. Toinen Suomen hyökkäysvuoro päättyi syötönkatkoon heti ensimmäisellä yrityksellä Lehtisen kokeiltua ranskalaistakakentän pitävyyttä pitkällä heitolla.

Ensimmäisellä neljänneksellä ei pistesuorituksia nähty, mutta heti toisen neljänneksen alussa Ranska iski. Pelinrakentaja Paul Durand onnistui kahdessa peräkkäisessä pitkässä heitossa, joista jälkimmäinen tavoitti Nelson Tsimin sylin maalialueella. Jefferson Alexanderin lisäpisteen jälkeen tilanne oli 7–0 Ranskalle.

Kun Suomi oli heittänyt kahdeksan kertaa kaksi oli heitoista oli päätynyt Micky Kyein käsiin ja kaksi ranskalaisille. Seuraavilla vuoroilla Suomi pelasi juoksupainotteisesti, mutta heittopelin hentous antoi ranskalaisille mahdollisuuden puolustaa juoksua vastaan voimakkaammin. Veikka Lehtonen ja Henri Jussila kyllä muutamia kelpo siivuja napsivat, mutta hyökkäysvuorot hyytyivät taistelusta huolimatta 20-30 jaardin etenemisen jälkeen.

Puolustus kuitenkin piti Suomen pelissä mukana. Linja rakensi Durandille painetta ja pääosin myös Yepmon juoksut pysyivät kurissa. Santeri Inkinen loukkaantui toisen neljänneksen alussa, joten koordinaattori Kalle Karppinen siirsi Akseli Olin nickelin paikalta kulmapuolustajaksi ja Aku Kattainen siirtyi nickelin paikalle. Kumpikin selvisi ensimmäisellä puoliajalla haasteistaan hyvin.

Vielä aivan avauspuoliajan lopulla Ranska sai vielä mahdollisuuden lisätä johtoaan kenttäpotkumaalilla, mutta Suomi torjui yrityksen. Ensimmäinen puoliaika päättyi näin ollen Ranskan johtolukemissa 7–0.

Puolustusten hallintaa kuvaavat jaardimäärät. Suomi eteni avauspuolikkaalla 92 jaardia ja Ranska 135 jaardia. Ranska hallitsi kenttäasemia hienokseltaan, mihin vaikutti erityisesti Nelson Tsimin lentopotkun palautukset: keskimäärin Tsimi palautti lentopotkua yli 34 jaardin keskiarvolla – edeten siis noin kolmanneksen kenttää jokaisella kolmella palautuksellaan.

Kolmas neljännes oli Suomen

Suomi ei jäänyt tauolla toimettomaksi, vaan toiselle puoliajalle marssi uusiutunut hyökkäys, jossa tahtipuikkoa heilutti pelinrakentajan paikalla Miro Kadmiry. Vuoden 2014 EM-kisoissa Suomen aloittavana pelinrakentajana toimineelle Kadmirylle on selvästi leirityksessä rakennettu oma pelipaketti, jossa pelinrakentajan omalla juoksulla on iso rooli. Kadmiryn juoksut yllättivät Ranskan puolustuksen kerta toisensa jälkeen ja kun vielä Karri Pajarinen halkaisi kerran kenttää ja ranskalaiset syyllistyivät rangaistukseen, pääsi Suomi hetkessä Ranskan maalialueen läheisyyteen.

Tässä vaiheessa Ranskan puolustus oli pehmitetty, joten koordinaattori Robert Johnson teki seuraavan taktisen valinnan. Kadmiry hämäsi ensin juoksupeliä Veikka Lehtoselle, näytti jo hetken juoksevan itse, mutta heittikin pallon sitten maalialueelle Tommi Pinnalle. Suomen avaustouchdownin jälkeen Joni-Petteri Malka onnistui lisäpisteessä, ja tilanne oli tasan 7–7.

Henki oli nyt Suomen. Puolustus jatkoi varmoja otteitaan ja hyökkäyksessä muun muassa Tino Ndongo esitti muutamia akrobaattisia kiinniottoja. Hetken päästä Suomi oli jälleen iskuetäisyydellä. Kenttäpotkumaaliyritys kuitenkin tällä kertaa epäonnistui.

Myöhemmin ajateltuna tässä kohtaa ottelua oli Suomelle se momentumin paikka, joka olisi pitänyt pystyä hyödyntämään.

Viimeisen kerran puolia käännettiin jännittävässä tasatilanteessa 7–7.

Ranskalaisten hyökkäys löytää sävelen

Päätösneljänneksen ensimmäisen seitsemän minuutin aikana Ranska ratkaisi ottelun. Paul Durand pääsi linjan ja tukimiesten ahdistelusta huolimatta heittämään ja heittikin varsin tarkasti. Jefferson Alexander nosti maalillaan Ranskan johtoon ja seuraavalla vuorolla Durand pohjusti heitoillaan Stephen Yepmolle touchdown-juoksun. Tilanne Ranskalle 21–7. Tästä Suomi ei lopulta enää toipunut.

Suomi pääsi seuraavilla hyökkäysvuoroillaan etenemään, mutta Ranskan puolustus ja erityisesti takakenttä näytti peittävän suomalaisyritykset. Suomi ei kuitenkaan luovuttanut, vaan puoli minuuttia ennen loppua Kadmiry löysi heitollaan Karri Pajarisen, jonka turnauksen toisella osumalla Suomi nousi seitsemän pisteen päähän. Aikaa oli kuitenkin jäljellä vain 30 sekuntia.

Maalia seurannut lyhyt aloituspotku ei onnistunut, joten Ranska sai pallon ja pelasi viimeiset sekunnit pelikellosta pois. Ottelu päättyi näin ollen lukemiin 21–14.

”Pelinrakentajavaihdos oli jo ennakkoon sovittu.”

Suomi eteni ottelussa Ranskaa enemmän (279 – 316), mutta pallonriistot ja hyvät palautukset takasivat sen, että Ranska sai parempia kenttäasemia. Kadmiry heitti 20 kertaa, joista 12 onnistui. Yhteensä näillä heitoilla Suomi eteni 138 jaardia, minkä lisäksi Suomen molemmat maalit syntyivät Kadmiryn heitoista. Kun Kadmiry oli kaiken lisäksi Suomen paras juoksija 69 jaardillaan, voi pelinrakentajan iltaa kuvata onnistuneeksi.

Suomen parhaana pelaajana palkittiin tukimies Santtu Äyräväinen, joka keräsi ottelussa 4 taklausta. Ranskan paras oli pelinrakentaja Durand kahdella heitetyllä maalillaan ja 189 heittojaardillaan.

– Meidän pojat pelasivat tänään niin kovaa kuin vain ikinä pystyivät – siitä se ei jäänyt tänään kiinni. Meillä oli paikkamme kolmannella neljänneksellä kääntää tämä peli itsellemme, mutta siinä emme onnistuneet.

Heikkinen korostaa, että pelinrakentajavaihdos oli ennakkoon tehty päätös.

– Näin me olimme tämän suunnitelleet, ja haluan tämän kaikille suomalaisille jenkkifutiksen seuraajille kertoa: vaihto ei perustunut peliesityksiin. Janne pelasi hyvän ensimmäisen puoliajan, ja Miro toisella puoliajalla suorastaan erinomaisesti.

Myyrmäen jalkapallostadionille oli kokoontunut torstaina 2 518 äänekästä kannattajaa, jotka saivat päävalmentajalta varauksettomat kiitokset.

– On todella harvinaista päästä pelaamaan maaottelua tällaisen yleisön edessä. Kiitos kaikille, jotka olivat paikalla ja tukivat meitä.

Ottelun parhaana palkittu ranskalaispelinrakentaja Paul Durand kehui varauksetta Suomen puolustusta.

– Tämä oli ehkä vaikein peli, joka minun urallani on ollut. He tulivat nopeasti kimppuuni, enkä välillä nähnyt yhtään mitään. Suomi on todella fyysinen, kovaa iskevä joukkue.

Ranska etenee voiton myötä lauantaina pelattavaan EM-finaaliin, jossa vastaan asettuu aiemmin päivällä Ruotsin lukemin 41–3 kaatanut Itävalta. Suomi kohtaa pronssiottelussa Ruotsin ja sijoitusottelussa pelaavat Tanska ja Iso-Britannia.

Itävalta eteni lauantain finaaliin suvereenilla esityksellä

Posted on elokuu 2, 2018 by Joonas Nousiainen

EM-lopputurnauksen kolmantena pelipäivänä pelien panoksena oli finaalipaikat lauantaille. Päivän avanneessa taistossa Itävalta lunasti itsensä ylihuomiseen loppuotteluun, ottamalla väkevän ja suvereenin esityksen jälkeen voiton Ruotsista, joka pelaa lauantaina pronssista mitaleista. Itävallan ase torstaina Myyrmäessä pelatussa kamppailussa oli tehokas hyökkäyspeli ja vuoren varma puolustus. Loppulukemat 41–3 (31–3).

Itävalta oli väkevä ja kliininen heti aloituspotkusta alkaen. Se palautti kahdella potkupalautuksellaan yhteensä 155 jaardia. Itävallan kaksi ensimmäistä hyökkäysdraivia kesti ainoastaan kahden yrityksen verran päättyen touchdownia. Ottelun avausnyytti merkattiin Berhard Selkovitsille, joka koppasi ensimmäisen ottelun pienen loukkaantumisen jälkeen pelikuntoon itsensä kasanneen pelinrakentaja Alexander Thuryn heiton ja otti tarvittavat jaardit.

Itävallalle ei tuntunut löytyvän avauspuolikkaalla pysäyttäjää. Euroopan parhaimpiin keskushyökkääjiin lukeutuva Sandro Platzgummer kasvatti Itävallan johtoa kahdella touchdownillaan, joista jälkimmäinen syntyi suoraan aloituspotkun palautuksesta. Tuota ennen Ruotsi piti palloa hyvin ja eteni etenkin Philip Juhlinin omien option-juoksujen turvin aina maalialueen tuntumaan asti – ruotsalaisten oli kuitenkin tyytyminen kenttäpotkumaaliin, jonka haarukkaan potki Jacob Dahre. Tilanne oli tuolloin itävaltalaisille 14­-3.

Pallonmenetykset tulivat avauspuolikkaalla Ruotsille kalliiksi. Juhlin heitti kahdesti pallon itävaltalaispuolustajien käsiin. Katkoista vastasivat Patrick Pilger ja Vincent Müller. Itävalta onnistui vielä ennen taukoa kahdesti viemään hyökkäyksensä pisteille keskushyökkääjä Anton Weganin touchdownilla ja Thomas Pichlmannin kenttäpotkumaalin turvin. Pichlmann potki avauspuoliajalla yhteensä seitsemän pistettä hyvää kotijoukkueeksi merkitylle Itävallalle. Puoliajalle siirryttiin tilanteessa 31–3.

Itävalta ei anna Ruotsille mitään

Itävalta jatkoi tauon jälkeen vahvaa suorittamista. Pelikellon kuluttua vajaa neljän minuuttia, Platzgummer onnistui illan kolmannessa maalissaan. Läpi ottelun upeaa työtä tehnyt linja raivasi jälleen tietä nuorelle Raiders Tirolin keskushyökkääjälle ja Itävalta siirtyi ratkaisevan tuntuiseen 38–3 johtoon. Maalin jälkeen Itävalta vaihtoi pelinrakentajaansa – Thuryn paikan otti Ruben Seeber. Sunnuntaina Tanskaa vastaan upeasti Itävallan hyökkäystä johtaneen Thuryn iltapäiväpuhde oli jälleen upeaa katseltavaa (alustettu TD, 8/10, 117 jaardia) ja mies pääsi ennenaikaisesti valmistautumaan lauantain finaalin.

Päätösneljännes oli enää kosmetiikkaa. Ruotsin hyökkäys joutui kerta toisensa jälkeen toteamaan Itävallan puolustuksen tiiviyden ja luopumaan vallan välineestä. Itävalta puolestaan tyytyi kuluttamaan pelikelloa juoksupeleillään ja säästämään joukkuettaan lauantaille. Ottelun viimeinen pistesuoritus nähtiin, kun Pichlmann tuli potkimaan illan toisen kenttäpotkumaalin. Loppulukemat vakuuttavan esityksen jälkeen Itävallalle 41–3.

–  Meillä onnistui tänään kaikki, kun taas Ruotsilla ei, summasi Itävallan päävalmentaja Shuan Fatah.

Neljä taisteluparia Ranska – Suomi -ottelussa

Posted on elokuu 1, 2018 by Mika Laurila

Voidaan kai aiheellisesti väittää, että 27 vuoteen ei ole Suomen maaperällä pelattu niin isoa ottelua kuin torstaina Myyrmäessä kello 20 alkaen pelataan. Vastassa on kivikova Ranska, joukkue joka vuosi sitten voitti World Gamesissa mestaruuden. Samaan aikaan Suomella on laittaa kentälle huippuunsa viritetty nippu, joka on saanut kerätä nälkää sunnuntaista asti.

Valmistautumisen osalta Suomi pääsee otteluun paremmasta lähtöasemasta Ranskaan nähden. Päävalmentaja Tuomas Heikkinen kertoo, että alkuviikon aikana Suomella on ollut varaa ottaa jopa täyden varustuksen treenejä – neljän päivän valmistautumisaika on turnauksissa suorastaan ylellisyyttä. Ranska sen sijaan päätti Iso-Britannia –ottelun tiistai-iltana kello 23 eli aikaa seuraavaan kick offiin jää ranskalaisille ainoastaan 45 tuntia.

Seuraavassa on listattu neljä taisteluparia, joita kannattaa torstai-iltana seurata:

keskushyökkääjä #31 Veikka Lehtonen vs tukimies #43 Matthieu Fayard

Tässä on pari, jossa kipukynnys nousee stratosfääriin asti – sen verran kovaa kumpikin pelaaja iskee. Lehtonen juoksee suoraviivaisella tyylillä, mikä toimi avausottelussa Iso-Britanniaa vastaan erinomaisesti – tuloksena juoksuja 8,7 jaardin keskiarvolla ja yksi touchdown. Crocodilesissa vuonna 2016 pelannut, Melanesiassa syntynyt tukimies Fayard on vahvajalkaisena pelaajana hankala blokattava, eikä ainakaan Iso-Britannian linjamiehet tässä tehtävässä onnistuneet. Fayard keräsi tiistain ottelussa kuusi taklausta, joista 1,5 aloituslinjan takana.

linjapuolustaja #90 Okko Outinen vs oikea tackle #70 Washney Elas

Suomen puolustuksen linja suorastaan dominoi brittilinjaa sunnuntaina – tuloksena viisi säkitystä ja yhteensä yhdeksän taklausta aloituslinjan takana. Suomen on torstaina saatava Ranskan pelinrakentaja Paul Durandille painetta, koska tiistaina kokenut Durand näytti, että jos hänellä on aikaa, hän viipaloi puolustuksen kirurgisella tarkkuudella. Outinen on Euroopan huippuluokan ”endi”, joka pystyy räjähtävällä lähtönopeudella ja pitkillä käsillään vapautumaan nopeasti blokkaajistaan. Vastassa oleva oikea ”täkkeli” Evans liikkuu isoksi mieheksi (193 cm / 135 kg) yllättävänkin hyvin heittosuojauksessa. Saattaa kuitenkin olla, että Outinen on kovin vastustaja, jonka Evans on tällä kaudella kohdannut. Pelkästään heittopeleihin tämän kaksikon taistelu ei rajoitu, vaan Outisen on pystyttävä puolustamaan myös keskushyökkääjä Stephen Yepmon juoksuja omalla puolellaan.

kulmapuolustaja #22 Santeri Inkinen vs laitahyökkääjä #80 Tsimi Nelson

Inkinen pääsi sunnuntain ottelussa helpommalla kuin kenties kertaakaan tällä kaudella. Kuopio Steelersin mies kehittyi kahden Saksassa vietetyn kauden aikana yhdeksi maanosan parhaimmista 1 vs 1 -puolustajista. Korneri Inkisellä on suorastaan käsittämätön kyky pysyä laitahyökkääjän matkassa etuperin ja takaperin. Nelson teki ensimmäisessä ottelussa kaksi touchdownia ja eteni kuudella kiinniotolla 82 jaardia – kaikki joukkueensa kärkilukemia. Suomen menestymisen kannalta on enemmän kuin merkittävä asia, jos Inkinen nollaa Nelsonin samalla lailla kuin on Vaahteraliigassa tällä kaudella vastustajien huippulaitureita nollannut.

laitahyökkääjä #32 Kimi Linnainmaa vs kulmapuolustaja #21 Yann Dika-Balotoken

Dika-Balotoken on suomalaisille tuttu mies Crocodilesista kaudelta 2015. Kyseessä on pienikokoinen (170 cm / 77 kg), mutta erittäin sähäkkä ja aggressiivinen kulmapuolustaja. Nämä samat ominaisuudet löytyvät myös Kimi Linnainmaalta, jolle hyökkäyksessä on varmasti suunniteltu sekä lyhyitä screen-pelejä että syvempiä kuvioita. Ensimmäisessä ottelussa Linnainmaa pääsi väläyttämään nopeuttaan ja eteni kahdella kiinniotollaan eniten Suomen laitahyökkääjistä. Dika-Balotokenia vastaan jaardit kiinniottojen jälkeen ovat työn takana, mutta Linnainmaalla on siihen kaikki avut.

Suomi pelaa torstaina finaalipaikasta Vantaalla

Posted on elokuu 1, 2018 by Joonas Nousiainen

Amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus jatkuu Suomen osalta huomenna torstaina ottelulla Ranskaa vastaan. Kyseinen taisto on Suomen jefuleijonien tärkein ottelu neljään vuoteen ja voitolla torstaina Suomi lunastaisi paikkansa EM-loppuotteluun 17 vuoden tauon jälkeen. Edellinen arvokisafinaali oli vuonna 2001 Saksassa, Hanaussa, joka päättyi Suomen osalta hopeisiin mitaleihin. Torstain vastustaja Ranska puolestaan voitti vuoden 2014 EM-pronssiottelussa Suomen luvuin 35–21, joten nyt on aika hakea revanssi. Tulevan torstain ottelua et halua missata!

Suomen EM-lopputurnausurakka alkoi sunnuntaina erinomaisesti Iso-Britanniasta otetun vakuuttavan 28–7 voiton myötä. Yhtenäisesti läpi ottelun pelanneet Suomen jefuleijonat juoksivat Britannian yli avauspuolikkaalla ja puolustivat tiiviisti, nollaten brittien yritykset jälkimmäisellä puolikkaalla. Suomi pääsi sunnuntaina kierrättämään laajaa rosteriaan ilman uhkaa siitä, että britit nousisivat tasoihin ja ohi. Näin Suomi kykeni säästämään omia voimavarojaan torstain peliin ja varmistamaan, että pelaajat ovat tuoreena, kun pallo torstaina potkaistaan ilmaan.

Suomen yksi vakuuttavimmista anneista ja aseista oli heidän juoksupelinsä, johon koko joukkue sitoutui yhtenäisesti. Sekä linjamiehet että laiturit osallistuivat väylien raivaamiseen mukisematta ja tulos oli erinomainen. Avauspuolikkaalla Suomen juoksuhyökkäys suoraan sanoen juoksi Britannian yli, josta tuloksena kolme touchdownia ja 203 jaardia. Keskushyökkääjistä maalinteossa onnistuivat Lehtosen veljekset Veikka ja Tuukka sekä Roostersin nuorukainen Karri Pajarinen. Pajarisella, Henri Jussilalla ja Veikka Lehtosella keskiarvo ottelussa lähenteli yhdeksää jaardia. Vaikka Suomen hyökkäys perustuukin Robert Johnsonin tuttuun neljän laitahyökkääjän air raid –peliin, nähtiin sunnuntaina varsin paljon myös kahden keskushyökkääjän muodostelmia.

Ranskan puolustus oli tiistaina tiivis eivätkä britit päässeet etenemään yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Britannia joutui punttaamaan ottelussa pallon peräti kuudesti ja joukkueen ainoat pisteet syntyivät Ian Jacquetin kenttäpotkumaalien seurauksena. Ranskan ykköstaklaaja tiistaina oli linjan Matthieu Fayard (6.0) – peräti kahdeksan Ranska-puolustajaa pääsi pysäyttämään brittihyökkääjien etenemisen linjan takana. Takakentällä kokenut Sebastien Sejean ja Victor Ferrier katkoivat sekä koppasivat pelinrakentajan heikot syötöt varmasti käsiinsä.

Torstaina Suomen boksin on pysyttävä tiiviinä

Suomi tulee saamaan torstaina vastaansa Ranskan vahvan hyökkäyksen. Kaasu pohjassa tiistai-illassa loppuun asti painaneet ranskalaiset möyhensivät Britannian tylyin 9–42 lukemin eikä hyökkäyksen tehokkuus jättänyt varaa arvailuille. Pelinrakentaja Paul Durandin johdolla Ranska keräsi yhteensä 556 hyökkäysjaardia ja kuusi touchdownia. Keskushyökkääjät Stephen Yepmo sekä Jasonit Aguemon ja Bofunda painoivat höyryveturin lailla pallo kainalossaan jaardeja eteenpäin – edessä torstaina on vahva, nopea ja taitava juoksuhyökkäys.

Tätä faktaa vasten ei Suomen juoksupuolustus olisi voinut sunnuntaina parempaa suoritusta alleen saada. Ensimmäisellä puoliajalla Iso-Britannian juoksusaldo oli -3 jaardia. Koko ottelussa britit juoksivat 31 yrityksellä 36 jaardia. Tasaisuus näkyi myös puolustuksen otteissa: eniten taklauksia keräsivät Jaska Värinen ja Juuso Laherma, joista Väriselle kirjattiin yksi säkitys ja Lahermalle yksi syötönkatko. Peräti kymmenen Suomen pelaajaa sai tilastoihinsa merkinnän aloituslinjan takana tehdystä taklauksesta ja seitsemän oli mukana säkityksessä. Pääosin Suomi sai rakennettua paineen neljällä linjamiehellä, mutta koordinaattori Kalle Karppisen kutsumat blitzit suorastaan tyrmäsivät brittihyökkäyksen.

Suomen puolustus ei päästänyt Britanniaa vastaan käydyssä ottelussa pistettäkään. Sen sijaan puolustuksen linjassa pelannut Joonas Raatikainen sukelsi irtopallon päälle maalialueella ja teki yhden Suomen neljästä touchdownista. Puolustus voitti siis Iso-Britannian lukemin 6–0. Torstaina Suomen puolustuksen on yllettävä vastaavanlaisiin urotekoihin ja varauduttava Durandin heittoihin.

Ainutlaatuinen tilaisuus

Suomen joukkueesta on läpi viikon huokunut ”käyttökelpoinen rentous” (päävalmentaja Tuomas Heikkisen termi). Vaikka valtaosa pelaajista onkin vuoden mittaan kohdannut toisiaan Vaahteraliigassa ja I-divisioona-kentillä, on ryhmä hioutunut maajoukkueessa omaksi joukkueekseen. Kaikki tietävät rutiinit eikä itse ympäristö ja kulttuuri tuota hankaluuksia, vaan jokainen voi keskittyä 100-prosenttisesti antamaan parhaansa kentällä. Kun tähän lisätään vielä fysiikkavalmennuksen ammattitaito ja koko valmennusryhmän keskinäinen koheesio, on tämän vuoden Bluelions poikkeuksellisen yhtenäinen ryhmä.

– Meillä on tässä vaiheessa ovet auki mihin vaan. Iso-Britannia peli oli meille ensimmäinen etappi. Meillä on Ranskasta tietoja aikaisemmilta vuosilta. He ovat erittäin vakuuttava, atleettinen, nopea ja hyvin valmennettu joukkue. Heidän kohtaamisensa on iso haaste kelle tahansa eurooppalaiselle joukkueelle. Aiomme olla torstaina niin valmiita kuin vain mahdollista, kertoi päävalmentaja Heikkinen Iso-Britannia ottelun jälkeen pressissä.

Torstain peli on Suomelle ja koko Suomen jenkkifutisperheelle ainutkertainen tilaisuus palauttaa maajoukkue mitalikantaan. Myyrmäen Jalkapallostadionilla klo 20 alkavasta pelistä ei panosta puutu eikä voitto varmasti jää pelaajien asenteesta kiinni. Kotikisat ovat ainutlaatuinen tapahtuma ja torstain peliä et takuuvarmasti halua missata. Tule siis kannustamaan Suomen jefuleijonat voittoon ja lauantaina pelattavaan finaaliin. Sunnuntaina hyvää mökkälää lehtereillä pitäneet maajoukkuefanit takaavat tunnelma, jota et tule unohtamaan.

Äyräväinen ja Luoto – kokemusta ympäri Suomea ja maailmaa

Posted on elokuu 1, 2018 by Mika Laurila

Maajoukkueen tukimies Santtu Äyräväinen ja hyökkäyksenlinjan Iiro Luoto ovat aloittaneet amerikkalaisen jalkapallon pelaamiseen omilla tahoillaan. Äyräväinen Porvoo Butchersissa ja Iiro Luoto Helsinki Roostersissa. Ensimmäinen yhteinen esiintyminen pelaajakaksikolla tapahtui U19 PM-kisoissa 2003 puolustuksenlinjassa. Karut olosuhteet ja pitkäkyntiset vieraat muistuvat ensimmäisenä Iiro Luodolle kisoista mieleen.

– Ainakin sellainen, että nukuttiin koulun jumppasalissa ja ensimmäisen pelin tai treenin aikana varkaat kävivät siellä viemässä rahoja ja silmälaseja. Ja olikohan niin, ettei saatu kisojen aikana lämmintä ruokaa kertaakaan, hän naurahtaa muistojaan.

Santtu Äyräväistäkin kollegan muistikuvat naurattavat

– Yhtä positiivisia muistoja kuin Iirollakin.

Parempiakin muistoja tulee Äyräväiselle mieleen, varsinkin tiukan finaaliottelun voitto.

– Ehkä se jatkoajalla voitettu PM-kulta oli kumminkin se kivoin muisto ja paljon mukavia pelikavereita. Eritoten tämä Iiro tässä, kenen kanssa oli mukava reissata bussilla Tukholmasta Osloon. Se matka oli ihan mielenkiintoinen.

Iiro Luotokin löytää mukavampia asioista pienen kaivelun jälkeen.

– Ei tuo meidän jumppasaliin majoittuminen ollut ainoa muisto mikä jäi, kyllä sieltä jäi justiinsa se että voitettiin ja tutustui uusiin hienoihin pelaajiin. Ei meitä ole kauhean montaa kun enää pelaa (”Ei ole kuin me kaksi”, Äyräväinen täydentää), mutta kyllä se joukko oli täynnä kovia pelimiehiä.

Äyräväisellä osui kisoihin myös maanpuolustusvelvollisuuden täyttö, mikä siihen aikaan ei amerikkalaisen jalkapallon pelaamista vielä täysin tukenut.

– Ja se jäi muistoksi, että olin armeijassa silloin. Silloin ei ollut vielä keksitty tätä urheilujoukkoa. Vaikka sinne kovasti yritti hakea, niin ei paljoa hyödyttänyt, kun ei ollut jenkkifutikselle omaa ryhmää. Piti keksiä erittäin hyviä tekosyitä, että pääsi edustamaan maatansa ja sieltä sitten suoraan Turun satamasta sotaharjoituksiin. Se on eräänlainen muisto kanssa.

Kun Iiro-jyrä yllätti

Pelaajien pitkä ja mutkitteleva ura on kuljettanut heidät Helsinki Roostersiin 2014. Se on tuonut heidät myös matkan varrella yhteen milloin maajoukkueessa, milloin pelikentällä vastapuolina. Muistoja riittää ja samassa joukkueessa pelaaminen on ollut mukavaa, mutta Äyräväinen muistaa myös Iiro-nimisen jyrän alle jäämisen.

– Muistan kun 2012 pelasin europelejä Wolverinesin kanssa ja oli laitahyökkääjän screen ja (Calanda Broncosissa pelannut) Iiro veti kyllä minut ihan penkin alle siinä pelissä. Se oli tällainen mukava yhteentörmäys pelikentillä vuosien jälkeen. Olimme sitä ennen pelanneet 2010 Porvoossa yhdessä. Se oli ihan kivaa kanssa. Muuten on sitten pelikentillä ja näissä maajoukkuehommissa törmäilty.

Iiro Luoto nostaa esiin piinkovan puolustajan takaa vuosien aikana löytyneen mukavan seuramiehen

– Ensimmäisenä mieleen tulee pelikaverina. Minulla menee itse pelit vähän ettei niitä paljoa muista pelien jälkeen. Santtuhan on loistava pelikaveri ja on viihdyttävää seuraa hyvällä tavalla.

Seurauskollisuudesta

Urheilijoiden seuranvaihdot puhuttavat ja intomielisimmät kannattajat saattavat pitää pienenä pyhäinhäväistyksenä siirtymistä toiseen seuraan. Varsinkin siirtyminen naapuriseuraan voi joskus nostattaa tunteita. Santtu Äyräväinen näkee urheilijana asian kuitenkin omalta kannaltaan kehittymiskysymyksenä.

– Omalla kohdalla ainakin voi sanoa, että ei tätä lajia kannata pelata, jos ei koe kehittyvänsä koko ajan. Silloin kun aloitin jenkkifutiksen, olin kiitollinen niille valmentajille ketkä minua silloin valmensi. Silloin tiesi hyvin vähän asioita ja kaikki mitä oli niin tuli uutta ja Porvoossa sain pelata sen mestaruussuman ajan ja silloin oli hyvä tekemisen meininki.

– Mutta kun me pelattiin jonkun verran europelejä, koin että oma intressi olisi pelata jossain muuallakin kuin Suomessa ja sitä kautta ajautui muualle pelaamaan. Sitten, kun tuli maailmalta maailmankatsomus oli vähän erilainen siinä mielessä, että aina kokee haluavansa kehittyä ja kilpailullinen ympäristö, mistä olen tykännyt, on hyvin tärkeä osa sitä kehittymistä. Jos sellaista ei ole tai valmentajat ei saa sellaista luotua, niin se on monen asian summa, mutta sitä vaan pitää hakeutua sellaiseen paikkaan missä sellaista on, Äyräväinen avaa ajatuksiaan.

– Olen syntynyt Helsingissä ja asunut nuoruuteni Porvoossa ja sinällään koen että olen jokseenkin porvoolainen edelleenkin. Onko se pyhäinhäväistys? Ehkä sillä hetkellä, mutta omasta mielestäni kaikille pelikavereille sanoin mikä sen hetkinen tilanne on, pitkä ura siellä kuitenkin takana ja ulkomaan reissut. Se on aika monelle ymmärrettävääkin ja monet kannustaa, ja minäkin kannustan, että jos on mahdollisuus lähteä ulkomaille pelaamaan, niin ehdottomasti tehkää se. Se on kyllä parasta aikaa jos voi keskittyä pelkkään jenkkifutikseen.

Iiro Luoto on Suomessa nähty kasvattajaseuran lisäksi Porvoo Butchersin ja Helsinki Wolverinesin väreissä ja varsinkin Wolverines-paidan näkeminen Luodon päällä saattoi hieman kaihertaa Roostersin kannattajia. Pelaaja itse näkee Äyräväisen tapaan siirtymisen voivan auttaa pelaajaa kehittymään paremmaksi urheilijaksi. Ja aina johonkin suuntaan liikkeessä oleva elämä laittaa omat puumerkkinsä valintoihin.

– Onko se pyhäinhäväistys vaihtaa seurasta toiseen? Minun mielestä ei ole. Elämäntilanteet vaihtuvat, muutat toiseen kaupunkiin, etkä voi aina pelata siinä tietyssä joukkueessa senkään takia, niin en näe sitä mitenkään rikollisena. Ja jos oma valmennus, tai se joukkue jossa olet aloittanut tai pelannut pitkään ja sen valmennus ei anna sinulle mitään uutta ja tiedät, että jossain muualla valmennus on sellainen, joka pystyy tarjoamaan uusia haasteita ja sitä kautta kehittämään sinua, niin siinä vaiheessa on ihan järkevääkin vaihtaa maisemaa.

– Ja tosiaan ulkomaille lähdön kannalla olen minäkin. Jos on mahis lähteä kokeilemaan eri liigaa eri vastustajia vastaan, niin sinne vaan, Luoto kannustaa Sveitsin mestaruussarjan, NFL-Europen ja New York Jetsin practice squad -kokemusten tuomalla rintaäänellä.

Miten peli on muuttunut?

Amerikkalainen jalkapallo Suomessa on peliuran aikana kehittynyt, vaikkei Iiro Luodon pelipaikalla suurta vallankumousta ole tapahtunutkaan.

– Kyllä näen että se on kehittynyt. Mennyt nopeammaksi ja pelaajat on alkanut pitää parempaa huolta itsestään. Ja ehkä suurin syy pelata ei ole enää saunaillat, mikä on ihan positiivinen homma. Linjan osaltahan tuo peli on aika samanlaista. Juoksublokkaat, heittoblokkaat – siinä ei silleen sitä lajin muuttumista näe niin isosti, kun esimerkiksi nyt heittopeli on ottanut enemmän valtaa juoksupeliltä.

Santtu Äyräväinen näkee myös lajin kehittyneen hyvään suuntaan.

– Ehdottomasti on ja positiivisempaan suuntaan. Puitteet on parantunut ja tavallaan kaikki tämä näkyvyys ja houkuttelevuus sitä myöten ovat kasvaneet ja Liigasta on minun mielestä tullut kilpailullisempi. Pelillisesti on muuttunut ja on erityylisiä hyökkäyksiä ja puolustajana on aina hyvä omaksua eri hyökkäysten ominaispiirteet. Mutta voin nyt sen sanoa ääneenkin että onneksi ei ole nähty triple-option -hyökkäyksiä pitkään aikaan ja se on ihan mukavaa. Tietenkin jos kokee, että on sellaisia pelaajia, jotka pystyy sellaista peliä parhaiten toimittamaan, niin sitten se on varmaan paras ratkaisu niille.

– Sitähän se on puolustajan näkökulmasta, että taklausta ja taklaamista ja heittopeliä nykyään enemmän. Jos ennen sai aika selkeät heitto-juoksu -luvut, niin nykypäivänä pitää aika tarkasti katsoa mitä tapahtuu ennen kuin reagoi että tekee sen oikean reagoinnin, hän kuvaa puolustajan nykypäivän haasteita ennen hyökkäyksen aloitussyöttöä.

Suomi on hyvä, nopea ja nuori

Kysyttäessä minkälaiselta näyttä näihin kisoihin osallistuva maajoukkue Iiro Luodolta tulee tyhjentävä vastaus ilman turhaa sanahelinää.

– Hyvältä!

Samalla linjalla on Santtu Äyräväinen. Hän tosin naureskellen täydentää omaa vastaustaan.

– Joo, erittäin hyvältä. Nopealta ja nuorelta, pois lukien itsemme.

Maajoukkueen valmennusryhmää Äyräväinen kehuu joukkueen onnistuneesta koostamisesta.

– Ja se pitää sanoa, että tässä on nyt jollain tapaa löydetty meidän oman näköinen peli ja tavallaan oikeat tyypit tekemään sitä missä he ovat parhaat. Siitä valmennuksellekin parit plussat, peliaikaa odotellessa, että ovat tällaisia pystyneet ratkomaan. Ne ovat joskus olleet vähän arvoituksia, pystyykö toi kaveri tekemään tuota vai ei. Tunnetaan pelaajien vahvuudet mikä on tietenkin hyvä asia.

Turnauksen ensimmäisen ottelun voitto maistui tietenkin hyvälle ja erityisesti Santtu Äyräväistä ilahdutti äänekäs kotiyleisön kannustus.

– Erittäin hyvät fiilikset ainakin puolustuksen osalta. Ja kyllä hyökkäyskin näytti toimivan erittäin makoisasti ja oli ilo seurata penkiltä kun hyökkäys rullasi. Vastustaja ei ehkä ollut ihan yhtä hyvin valmistautunut kuin me. Se näkyi siellä kentällä ihan selkeästi ja tulostaululla viimeisimpänä. Meillä on kyllä tosi hyvä meininki ja se välittyi sitten katsomon kautta ja siitä tietenkin iso kiitos katsojille, että jaksavat fanittaa. Se on tosi tärkeä homma ja siitä saa itsekin boostia sitten.

Iltatorkun Iiro Luodon tunnelmat myöhäisen pelin jälkeen saavat kollegan jälleen kerran nauramaan.

– Hyvä vaikka vähän väsynyt.

Luoto oli tyytyväinen pelisuunnitelman onnistuneesta toteuttamisesta ja puolustuksen vahvoista otteista.

– Puolustushan teki ihan mitä tahtoi kentällä ja auttoi hyökkäystä, kun me emme saaneet toisella puoliajalla aina liikutettua palloa niin hyvin. Me tehtiin niitä asioita hyökkäyksessä mitä sovittiin ja saatiin toteutettua niitä ihan hyvin. Sanotaan että meidän puolustus on monta kertaa kovempi kuin niiden puolustus.

Iiro Luotoa, Santtu Äyräväistä ja muita Suomen maajoukkuepelaajia voi seuraavan kerran kannustaa Myyrmäen Urheilupuiston Stadionilla torstaina 2. elokuuta kello 20 alkaen, kun vastaan asettuu Ranska. Ennen Suomen ottelua Itävalta ja Ruotsi kohtaavat kello 16 alkaen.

Itävalta ja Ruotsi taistelevat torstaina finaalipaikasta

Posted on elokuu 1, 2018 by Joonas Nousiainen

Vantaalla järjestettävän EM-lopputurnauksen kolmantena päivänä torstaina riittää panosta. Niin Ranska–Suomi kuin Itävalta–Ruotsi kamppailussa panoksena on finaalipaikka lauantaille – häviäjän on tyytyminen pronssipeliin. Itävallan ja Ruotsin ottelusta on lupa odottaa fyysistä. Joukkueiden edellinen arvokisakohtaaminen oli vuonna 2010, jolloin Itävalta murskasi Ruotsin, väkevän toisen neljänneksen esityksen ja pelinrakentaja Christoph Grossin johdolla, ottaen tyylipuhtaan 30–0 voiton EM-lopputurnauksen pronssipelissä.

Itävalta avasi tämän vuoden kisaurakkansa vakuuttavalla 15–40 voitolla Tanskasta sunnuntaina. Tanska kykeni roikkumaan ottelussa mukana pitkään, mutta ottelun päätösneljänneksellä Itävalta nosti kytkintä ja meni menojaan. Itävalta pystyi kyseisessä ottelussa viemään omia hyökkäyksiään, ensimmäistä draivia lukuun ottamatta, aina päätyyn asti ja oli pallon saadessaan ylipäätään vakuuttava. Monipuolinen sekoitus heittoa ja juoksua pakotti Tanskaa reagoimaan, mikä avasi kentältä tilaa kerta toisensa jälkeen.

Itävallan peliä sunnuntaina johtanut Marburg Mercenariesin pelinrakentaja Alexander Thury johti joukkueensa hyökkäystä erinomaisesti. Joukkueensa arvokkaimmaksi valittu Thury heitti huimalla 74% varmuudella (195 jaardia) ja otti tarvittaessa itse jalat alleen. Sekä Thury että keskushyökkääjä Sandro Platzgummer viimeistelivät ottelussa kaksi touchdownia ja olivat suuressa roolissa hyvin rullanneen (yht. 250 jaardia) juoksuhyökkäyksen taustalla.

Puolustuksen puolella takakentän Vincent Müller oli ennakoidun väkevä ja keräsi Itävallan joukkueesta eniten taklauksia (5.0). Müllerin roolia vähättelemättä, suurin sankari Itävallan puolella oli kuitenkin puolustuksen linja, joka kerta toisensa jälkeen pystyi pitämään Tanskan juoksuhyökkäyksen pihdeissään eivätkä juutit kyenneet 17 yrityksellään etenemään kuin ainoastaan 32 jaardia.

Itävallan päävalmentaja Shuan Fatah oli sunnuntaina syystäkin tyytyväinen omiensa edesottamuksiin. Ruotsin päävalmentaja, Andreas Ehrenreichin, Fatah tuntee jo vuosien takaa, mutta joukkue itsessään on vielä Itävallan päävalmentajalle kysymysmerkki.

– Tiedän suurin piirtein, miten he pyrkivät pelaamaan. Onneksemme meillä on pidempi palautumisaika torstaihin, joten ehdimme katsomaan nauhoja huolella läpi ja valmistautumaan Ruotsin kohtaamiseen.

Vuoden 2005 Euroopan mestarit haluavat revanssin

Ruotsi pääsee Itävallan tavoin torstain otteluun voitto takataskussaan Tanskasta. Vuoden 2005 Euroopan mestarit haluavat takuuvarmasti maksaa vuoden 2010 kalavelat Itävallalle ja edetä EM-loppuotteluun 13 vuoden tauon jälkeen. Onnistuakseen tässä, Ruotsin täytyy saada useampi asia kuntoon seuraavan reilun 24 tunnin aikana.

Vaikka Ruotsi avasi kisataipaleensa 30–20 voitolla Tanskasta, jätti rakkaiden naapuriemme peli paljon parantamisen varaa. Kylmää kyytiä heti ottelun alussa saaneet ruotsalaiset kokosivat rivinsä toisella neljänneksellä, josta kiittäminen myös heikosti palloa hallinneita juutteja. 14–0 johtoon heti avausneljänneksellä päässeet tanskalaiset sössivät oman pelinsä ja päästivät ruotsalaiset kuin varkain otteluun mukaan. Tanskan puolustus oli jo pysäyttämässä Ruotsin hyökkäyksen, mutta myöhässä pelinrakentaja Philip Juhliniin kohdistunut taklaus vesitti haaveet. Pitkän pallonhallintajakson, ja useamman selvitetyn kolmannen tilanteen, päätteeksi Ruotsi onnistui kaventamaan ja lehtereille kuului pienoinen naksahdus.

Tanska päästi Ruotsin heti puoliajan jälkeen tasoihin, kun neljännen yrityksen snäppi epäonnistui ja pallo pomppi juuttien omalle maalialueelle, minkä lauma ruotsalaispuolustajia kävi peittämässä. Tämän jälkeen ruotsalaisten peli vapautui ja karkasi Emil Knutssonin sekä Jakob Dahren pisteiden turvin voittoon.

Ruotsi oli kyseisessä ottelussa hyökkäyksen kanssa useampaan otteeseen selkä seinää vasten, mutta pystyi selvittämään niitä huimalla prosentilla. Tanskan 12 rangaistusta toi joukkuetta taaksepäin 118 jaardia ja avusti ruotsalaisia osaltaan. Ruotsi onnistui jokaisella red zone vierailullaan kasvattamaan pistesaldoaan ja hallitsemaan pelivälinettä ottelussa enemmän.

Kapealla rosterilla EM-lopputurnaukseen saapuneet naapurimme joutuvat lyhyessä ajassa tekemään paljon töitä, jotta olisivat torstaina terävimmillään. Toisella puolikkaalla omaa takareittään loukanneen Helsinki Roostersin Markus Perssonin menetys olisi Ruotsin puolustukselle iso kolaus. Persson onnistui Tanskaa vastaan katkomaan heiton kolmesti, joista yhdestä tuloksena pallo Ruotsille.

Tasaisesti sekä heittoa että juoksua viljelleiden ruotsalaisten on kyettävä terävöittämään eritoten omaa juoksuhyökkäystään, mikäli meinaavat Itävallan puolustusta hätyytellä. 37 yrityksellä Ruotsi eteni vajaan kolmen jaardin keskiarvolla, ja kun tiedetään Itävallan linjan kovuus, on tässä yksi ottelun avaimista. Itävallan puolustusta täytyy kyetä väsyttämään ja sitä kautta viedä omat hyökkäykset loppuun saakka. Pelinrakentaja Juhlinin on löydettävä hyökkäyksessä keinot Itävallan puolustuksen murtamiselle Tanska ottelua kliinisemmin tai kohtalona on auttamatta pronssimitalipeli.

– On aina hienoa pelata Itävaltaa vastaan, koska juureni ovat siellä. Shuan (Fatah) on hyvä valmentaja ja torstaista tulee mielenkiintoinen. Siitä tulee takuuvarmasti hyvä ottelu, kommentoi Ruotsin päävalmentaja Ehrenreich Itävallan kohtaamista.

Yli 300 jaardia ja neljä pohjustettua touchdownia – Ottelun arvokkain pelaaja Paul Durand

Posted on heinäkuu 31, 2018 by Joonas Nousiainen

Ranskan joukkueen parhaaksi valittu pelaaja Paul Durand oli ylpeä joukkueestaan:

– Teimme kovasti töitä leirin aikana ennen kisoja. Meillä on hyvä pelikirja. Tänään oli helppoa, koska olimme valmistautuneet hyvin, vaikka Iso-Britannia ei tehnyt pelaamistamme helpoksi.

Hän kehui joukkueensa hyökkäyksen linjaa:

– Minulle jäi paljon aikaa linjan takana. He ovat fyysisiä sekä fiksuja ja he osaavat pelit.

Seuraavaa ottelua hän odottaa innolla:

– Suomi on taas kova, koska se on fyysinen joukkue. He pelaavat hyvää jalkapalloa. Pelistä tulee hyvä, niin luulen. Aiomme katsoa, miten he pelaavat, mitä heiltä on odotettavissa ja mitä voimme tehdä heitä vastaan.

Ranska oli vakuuttava – Iso-Britannia kärsi toisen tappionsa

Posted on heinäkuu 31, 2018 by Mika Laurila

Tiistai-illan ottelussa pääsi irti lopulta myös yksi kisojen ennakkosuosikeista, vuosi sitten World Gamesin voittanut Ranska. Ja varsin vakuuttavasti Ranska myös pelasi: Iso-Britannia kaatui ranskalaisten käsittelyssä numeroin 9–42 (6–28).

Paul Durand johti Ranskan heittohyökkäystä avauspuoliajalla mallikkaasti, ja jokainen ranskalaisten ensimmäisen puolikkaan touchdowneista syntyi Durandin heitoista. Erityisesti avaustouchdownin tehnyt Nelson Tsimi ja Andrew James löysivät avointa tilaa Iso-Britannian puolustuksesta – kumpikin laitahyökkääjistä teki avauspuoliajalla kaksi touchdownia. Jefferson Alexandre onnistui kaikissa ottelun lisäpistepotkuissaan.

Onnistujien listaan voidaan laskea myös hyökkäyksen linja, joka antoi Durandille aikaa etsiä laitahyökkääjiään. Juoksupelissä Ranskan juoksi Stephen Yepmon johdolla 7,9 jaardin keskiarvolla 237 jaardia. Pistetilannetta vähän rauhoitti se, että Ranska myös rähmäsi pallon kaksi kertaa avauspuoliajalla.

Iso-Britannia vaihtoi jo sunnuntain Suomi-ottelussa pelinrakentajaksi Patrick Daleyn, jolle ottelun ensimmäinen puoliaika oli kaksijakoinen. Daley onnistui erityisesti koukkukuvioissa laitaan hyvin ja juoksi itse joukkueestaan eniten. Murhetta toivat puolestaan kaksi heitettyä syötönkatkoa.

Toisen brittipelinrakentaja Daleyn syötönkatkoista otti NFL-kokemustakin omaava ranskalaissafety Sébastien Sejean, jonka tekeminen kentällä oli edelleen ammattimaisen tyylikästä. 35-vuotiaan takamiehen jalka ei enää liiku samaan malliin kuin St. Louis Ramsissa kymmenen vuotta sitten, mutta sijoittuminen ja muiden ohjaaminen tekevät Sejeanista kuin ylimääräisen valmentajan kentälle.

Ensimmäisellä puolikkaalla Iso-Britannia ei onnistunut viemään palloa maalialueelle asti, mutta Ian Jaquet hyödynsi hyvät kenttäasemat potkaisemalla kaksi kenttäpotkumaalia haarukkaan.

Ranska siirtyi juoksuun

Toisella puoliajalla pistelukemia paranteli ensin Iso-Britannia, kun Jaquet onnistui jo kolmannen kerran kenttäpotkumaalissa. Ranska puolestaan muutti peliään selvästi juoksupainotteisemmaksi ja seuraavan ranskalaisvuoron hahmo oli keskushyökkääjä Yepmo, joka teki suurimman työn ja viimeisteli lopulta myös touchdownin. Alexandren onnistuneen potkun jälkeen tilanne oli 9–35. Näissä lukemissa siirryttiin päätösneljännekselle.

Ottelussa nähtiin vielä yksi touchdown, kun keskushyökkääjä Jason Agueamon kaunisteli loppulukemiksi 9–42.

Vaikka Ranska toisella puoliajalla heittopeliään rauhoittikin, oli etenemiskeskiarvo silti ottelun loputtua 10,8 jaardia yritystä, mikä on älyttömän kova lukema. Durand heitti kaiken kaikkiaan 319 jaardia ja onnistui heitoissaan 71 prosentin varmuudella.

Ranskan puolustus taklasi läpi ottelun erittäin vahvasti, eivätkä brittilaitahyökkääjät juurikaan saaneet lisäjaardeja kiinniottojensa jälkeen. Suurimmat taklausmäärät merkittiin kuitenkin lähempänä linjaa pelanneille Vaahteraliiga-pelaajille. Crocodiles-linjapuolustaja Junior Aho taklasi 5,5 kertaa, joista yksi oli säkitys. Samaan taklausmäärään ylsi myös Royals-tukimies Steeven Tresfield. Kuuten taklaukseen ylsi kaksi vuotta sitten Seinäjoella pelannut tukimies Matthieu Fayard.

Parhaina pelaajina palkittiin Ranskan pelinrakentaja Durand ja Iso-Britannialta potkaisija Jacquet.

– Pakko antaa tunnutusta Brittien joukkueelle, kommentoi Ranskan päävalmentaja Patrick Esume ottelun jälkeen. – He pelasivat kovaa. Meillä on nyt vain kaksi päivää aikaa ennen seuraavaa peliä, jolloin kohtaamme isäntämaa Suomen täällä. Siitä tulee kova ottelu, sillä isokokoiset suomalaiset eivät tule päästämään meitä helpolla kotiyleisönsä edessä. Onneksi selvisimme vähillä kolhuilla.

Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan näki tappiosta huolimatta omiensa otteissa paljon hyvääkin:

– Minusta tuntuu, että löysimme tänään oman identiteettimme. Pelasimme kovaa. Meidän vain täytyy pystyä hyödyntämään jatkossa hyvät kenttäasemamme paremmin.

Iso-Britannialla tappio tietää sitä, että joukkue pelaa lauantaina sijoitusottelussa Tanskaa vastaan. Ranska sen sijaan pelaa Suomea vastaan torstaina ja panoksena tuossa ottelussa on finaalipaikka. Torstaina Myyrmäessä riittää panosta kummassakin ottelussa, sillä Suomen ja Ranskan välisen huippuottelun lisäksi torstai-iltapäivän ottelussa Itävalta ja Ruotsi ratkaisevat toisen lohkon voittajan ja finalistin.

Tiistai-illan ottelussa pääsi irti lopulta myös yksi kisojen ennakkosuosikeista, vuosi sitten World Gamesin voittanut Ranska. Ja varsin vakuuttavasti Ranska myös pelasi: Iso-Britannia kaatui ranskalaisten käsittelyssä numeroin 9–42 (6–28).

Paul Durand johti Ranskan heittohyökkäystä avauspuoliajalla mallikkaasti, ja jokainen ranskalaisten ensimmäisen puolikkaan touchdowneista syntyi Durandin heitoista. Erityisesti avaustouchdownin tehnyt Nelson Tsimi ja Andrew James löysivät avointa tilaa Iso-Britannian puolustuksesta – kumpikin laitahyökkääjistä teki avauspuoliajalla kaksi touchdownia. Jefferson Alexandre onnistui kaikissa ottelun lisäpistepotkuissaan.

Onnistujien listaan voidaan laskea myös hyökkäyksen linja, joka antoi Durandille aikaa etsiä laitahyökkääjiään. Juoksupelissä Ranskan juoksi Stephen Yepmon johdolla 7,9 jaardin keskiarvolla 237 jaardia. Pistetilannetta vähän rauhoitti se, että Ranska myös rähmäsi pallon kaksi kertaa avauspuoliajalla.

Iso-Britannia vaihtoi jo sunnuntain Suomi-ottelussa pelinrakentajaksi Patrick Daleyn, jolle ottelun ensimmäinen puoliaika oli kaksijakoinen. Daley onnistui erityisesti koukkukuvioissa laitaan hyvin ja juoksi itse joukkueestaan eniten. Murhetta toivat puolestaan kaksi heitettyä syötönkatkoa.

Toisen brittipelinrakentaja Daleyn syötönkatkoista otti NFL-kokemustakin omaava ranskalaissafety Sébastien Sejean, jonka tekeminen kentällä oli edelleen ammattimaisen tyylikästä. 35-vuotiaan takamiehen jalka ei enää liiku samaan malliin kuin St. Louis Ramsissa kymmenen vuotta sitten, mutta sijoittuminen ja muiden ohjaaminen tekevät Sejeanista kuin ylimääräisen valmentajan kentälle.

Ensimmäisellä puolikkaalla Iso-Britannia ei onnistunut viemään palloa maalialueelle asti, mutta Ian Jaquet hyödynsi hyvät kenttäasemat potkaisemalla kaksi kenttäpotkumaalia haarukkaan.

Ranska siirtyi juoksuun

Toisella puoliajalla pistelukemia paranteli ensin Iso-Britannia, kun Jaquet onnistui jo kolmannen kerran kenttäpotkumaalissa. Ranska puolestaan muutti peliään selvästi juoksupainotteisemmaksi ja seuraavan ranskalaisvuoron hahmo oli keskushyökkääjä Yepmo, joka teki suurimman työn ja viimeisteli lopulta myös touchdownin. Alexandren onnistuneen potkun jälkeen tilanne oli 9–35. Näissä lukemissa siirryttiin päätösneljännekselle.

Ottelussa nähtiin vielä yksi touchdown, kun keskushyökkääjä Jason Aguemon kaunisteli loppulukemiksi 9–42.

Vaikka Ranska toisella puoliajalla heittopeliään rauhoittikin, oli etenemiskeskiarvo silti ottelun loputtua 10,8 jaardia yritystä, mikä on älyttömän kova lukema. Durand heitti kaiken kaikkiaan 319 jaardia ja onnistui heitoissaan 71 prosentin varmuudella.

Ranskan puolustus taklasi läpi ottelun erittäin vahvasti, eivätkä brittilaitahyökkääjät juurikaan saaneet lisäjaardeja kiinniottojensa jälkeen. Suurimmat taklausmäärät merkittiin kuitenkin lähempänä linjaa pelanneille Vaahteraliiga-pelaajille. Crocodiles-linjapuolustaja Junior Aho taklasi 5,5 kertaa, joista yksi oli säkitys. Samaan taklausmäärään ylsi myös Royals-tukimies Steeven Tresfield. Kuuten taklaukseen ylsi kaksi vuotta sitten Seinäjoella pelannut tukimies Matthieu Fayard.

Parhaina pelaajina palkittiin Ranskan pelinrakentaja Durand ja Iso-Britannialta potkaisija Jacquet.

– Pakko antaa tunnustusta Brittien joukkueelle, kommentoi Ranskan päävalmentaja Patrick Esume ottelun jälkeen. – He pelasivat kovaa. Meillä on nyt vain kaksi päivää aikaa ennen seuraavaa peliä, jolloin kohtaamme isäntämaa Suomen. Siitä tulee kova ottelu, sillä isokokoiset suomalaiset eivät tule päästämään meitä helpolla kotiyleisönsä edessä. Onneksi selvisimme tänään vähillä kolhuilla.

Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan näki tappiosta huolimatta omiensa otteissa paljon hyvääkin:

– Minusta tuntuu, että löysimme tänään oman identiteettimme. Pelasimme kovaa. Meidän vain täytyy pystyä hyödyntämään jatkossa hyvät kenttäasemamme paremmin.

Iso-Britannialla tappio tietää sitä, että joukkue pelaa lauantaina sijoitusottelussa Tanskaa vastaan. Ranska sen sijaan pelaa Suomea vastaan torstaina ja panoksena tuossa ottelussa on finaalipaikka. Torstaina Myyrmäessä riittää panosta kummassakin ottelussa, sillä Suomen ja Ranskan välisen huippuottelun lisäksi torstai-iltapäivän ottelussa Itävalta ja Ruotsi ratkaisevat toisen lohkon voittajan ja finalistin.

Hermostunut alku kääntyi parhain päin – Tobias Asp

Posted on heinäkuu 31, 2018 by Joonas Nousiainen

Ruotsi avasi oman EM-lopputurnausurakkansa voitolla Tanskasta tiistai-iltapäivän ottelussa lukemin 30–20 (7–14). Ruotsin peli alkoi hermostuneissa merkeissä ja Tanska onnistui siirtymään ottelussa jo 14 pisteen karkumatkalle Lasse Lycken touchdownien turvin. Ruotsi sai kuitenkin pelijuonesta kiinni toisen neljänneksen aikana, jolloin he kampesivat itsensä lopulta tasoihin ja ohi.

– Olimme alussa hermostuneita ja jäimme tappiolle. Jatkoimme kuitenkin taistelua ja pääsimme mukaan peliin. Meillä oli muutamia katkoksia kommunikaatiossa ja ne maksoivat. Emme alkuun tienneet mitä meidän pitäisi tehdä. Meillä oli virheitä, jotka korjaamme seuraavaan peliin (torstaina Itävaltaa vastaan), kommentoi Ruotsin parhaana palkittu Tobias Asp.

Ruotsi lähti puoliajalle seitsemän pisteen takaa-ajomatkalta. Itävallan peli meni sekaisin toisella puolikkaalla ja heidän virheensä Ruotsi käytti tylysti hyödykseen. Asp katkaisi Tanskan syötön kahdesti.

– Puhuimme tauolla omista vastuistamme ja vain varmistimme, että tiedämme mitä meidän kentällä tulee tehdä.

Ruotsilla on nyt vajaa 48 tuntia aikaa ennen Itävaltaa vastaan pelattavaa matsia, jossa ratkeaa EM-lopputurnauksen toinen finalisti.

– Aloitamme palautumisen välittömästi ja katsomme otteluvideot. Teemme kaikkemme, että saamme parhaan irti itsestämme Itävaltaa vastaan, valotti Asp joukkueensa suunnitelmia.

Ruotsi hyödynsi Tanskan virheet ja aloitti kisaurakkansa voitolla

Posted on heinäkuu 31, 2018 by Mika Laurila

Ruotsi ja Tanska avasivat Vantaalla pelattavan EM-lopputurnauksen toisen pelipäivän. Tanska aloitti aurinkoisessa iltapäivässä Myyrmäen jalkapallostadionilla vahvasti ja siirtyi ensimmäisellä neljänneksellä parhaimmillan 0–14 –johtoon. Tämän jälkeen virheet kuitenkin pilasivat juuttien päivän ja Ruotsi vastaavasti hyödynsi nämä virheet lähes täydellisesti. Ruotsi iski 30 seuraavaa pistettä ja vaikka Tanska vielä viimesekunneilla pääsikin lukemia kaunistelemaan, kirjattiin voittolukemat Ruotsille kymmenen pisteen marginaalilla lukemin 30–20.

Tanska aloitti ottelun tehokkaasti, vaikka saikin ensimmäiseen maaliinsa apua ruotsalaisilta. Ruotsin puolustus oli nimittäin jo pysäyttänyt Tanskan hyökkäyksen, mutta lentopotkussa Ruotsin palauttajan muffattua pallon tanskalaisille, sai Tanska hyökkäyksensä uudelleen kentälle – tällä kertaa erittäin hyvästä kenttäasemasta. Heti seuraavalla yrityksellä Lasse Lykke juoksi Tanskan 0–6 –johtoon. Lisäpisteessä tanskalaiset käyttivät jo ensimmäisestä ottelustaan tuttua swinging gate -muodostelmaa, josta tällä kertaa Lasse Tor Hansen juoksi kaksi pistettä.

Ruotsin hyökkäyksellä meni koko ensimmäinen neljännes rytmiä etsiessä. Sen sijaan ensimmäisen neljänneksen hahmo – keskushyökkääjä Lykke juoksi seuraavalla Tanskan vuorolla neljällä yrityksellä yhteensä 67 jaardia ja viimeisteli toisen touchdowninsa. Lisäpisteen epäonnistuttua ottelua jatkettiin tilanteessa 0–14.

Tanskan keskushyökkääjä Lasse Lykke juoksi ensimmäisellä neljänneksellä 70 jaardia, mutta muun ottelun aikana ainoastaan 18 jaardia. Kuva: Samppa Toivonen

Tämän jälkeen myös sinikeltaisten hyökkäyskone alkoi käynnistymään. Tanska puolusti varsinkin ruotsalaispelinrakentaja Philip Juhlinin lyhyitä heittoja erinomaisesti ja puolustuksen linja Mads Marquardin johdolla piti myös juoksulinjat ahtaina. Näytti jo siltä, että Tanska pysäyttää jälleen Ruotsin hyökkäysvuoron, mutta tanskalaispelaajan käytyä taklaamassa Juhlinia vielä heittotilanteen jälkeen, ja Ruotsi rangaistuksen myötä sai uuden mahdollisuuden. Tämän mahdollisuuden se myös käytti, sillä lähes kahdeksan minuuttia kestäneen hyökkäysvuoron päätteeksi keskushyökkääjä Victor Toresson juoksi kavennusosuman.

Kun vielä seuraava tanskalaishyökkäysvuoro päättyi syötönkatkoon, näytti momentum siirtyvän. Tätä tilannetta ruotsalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet hyödyntämään, ja lopulta koko toisen neljänneksen loppu oli asemasotaa – kenttäasema oli hieman kallellaan Tanskalle, mutta pisteitä ei avauspuoliajalla enää nähty, joten lukemissa 7–14 käytiin tauolla.

Tanskan virhesumalle ei tule loppua

Puoliajalla Tanskan päävalmentaja Lars Carlsen harmitteli joukkueensa tekemiä virheitä, mutta tauon jälkeen huolimattomuus jatkui. Ruotsi tasoitti ottelun, kun lentopotkutilanteessa tanskalaisten aloitussyöttö leijaili potkaisijan yli ja vieri aina maalialueelle asti. Ruotsalaispelaajista Joshua Akena ehti ensimmäisenä pallolle ja touchdownin jälkeen Jakob Dahre tasoitti potkullaan ottelun.

Eikä tanskalaisten huono onni päättynyt vieläkään. Ensin Tanskan pelinrakentaja Jakob Karkov heitti syötönkatkon, sitten Ruotsin pelinrakentaja Philip Juhlin löysi komealla heitollaan Tomas Jacobsenin ja seuraavalla Emil Knutson nosti Ruotsin ensimmäistä kertaa johtoon. Dahren potkun jälkeen sinikeltaiset johtivat 21–14.

Siinä missä Ruotsi nautti ottelusta, lukkiutui Tanskan peli täysin. Kolmannen neljänneksen aikana Ruotsin kenttäpuoliskolla pelattiin ainoastaan yksi hyökkäysyritys ja Tanska sai hyökkäyksellään aikaiseksi vain yhdet uudet yritykset. Suurempikin johto oli Ruotsille tarjolla, mutta hyvästä kenttäasemasta joukkue sai lopulta vain kolme pistettä Dahren kenttäpotkumaalin muodossa. Lukemissa 24–14 vaihdettiin viimeisen kerran päätyjä.

Tanska vaihtoi pelinrakentajaksi Kasper Skyumin, ja hyökkäykseen näytti jo ilmestyneen uutta virtaa, mutta Ruotsin puolustus kesti kaksi syötönkatkoa ottaneen takamies Tobias Aspin johdolla. Ruotsi kulutti pelikelloa tehokkaasti ja Dahre teki potkupisteidensä lisäksi vielä yhden touchdownin Juhlinin heitosta. Viimeisen maalin iski Tanskan kookas sisempi laitahyökkääjä Philip Nielsen, joka onnistui touchdownin teossa Skyumin heitosta.

Tanska sijoitusotteluun, Ruotsi pelaa torstaina finaalipaikasta

Ruotsin parhaana palkittiin kaksi syötönkatkoa ottanut takapuolustaja Tobias Asp ja Tanskan parhaana 12,5 taklausta kerännyt tukimies Jimi Laursen.

– Taistelimme hienosti itsemme mukaan otteluun heikon alun jälkeen, kommentoi Ruotsin päävalmentaja Anders Ehrenreich ottelun jälkeen. – Saimme hyvän jakson toisella neljänneksellä ja heti perään toisen puoliajan alkuun. Siihen tämä ottelu ratkesi.

Tanskan päävalmentaja Lars Carlsen oli luonnollisesti pettynyt lukuisiin virheisiin:

– Me olisimme voineet pelata paljon paremmin, mutta tänään emme onnistuneet. Menetimme palloja, ja otimme huonoissa tilanteissa rangaistuksia.

Tanska on nyt kärsinyt lopputurnauksessa kaksi tappiota, joten Tanska ei voi enää yltää mitalipeleihin. Ruotsi sen sijaan pelaa torstaina finaalipaikasta Itävaltaa vastaan.

Tiistain ilta ottelussa kohtaavat Suomen alkulohkossa pelaavat Iso-Britannia sekä kisojen voittajasuosikkeihin lukeutuva Ranska. Ottelu käynnistyy Myyrmäen jalkapallostadionilla kello 20. Suomi pelaa seuraavan kerran torstaina, jolloin Bluelionsia vastaan asettuu Ranska. Vantaalla pelattava EM-lopputurnaus huipentuu finaalipäivään lauantaina.

Veikka Lehtonen – isä, isoveli ja kivenkova kapteeni

Posted on heinäkuu 31, 2018 by Mika Laurila

Maajoukkueen ja Tampere Saintsin keskushyökkääjä Veikka Lehtosen ensimmäinen kosketus amerikkalaiseen jalkapalloon tapahtui monen muun suomalaisen pelaajan tavoin vaihto-oppilasvuonna 2001 Yhdysvalloissa. Kotimaassa lajina jatkui paluun jälkeen melonta, kunnes jokin veti Lehtosen 2005 kotimaisen soikeanpallon pariin kotikaupungin joukkueeseen.

– Se oli varmaan kaipuu siihen peliin. Se oli jotenkin herättänyt suuria tunteita itsessä se ensimmäinen kausi siellä Yhdysvalloissa ja oli antanut niin hyvän pohjan pelin pelaamiseen. Vaikka totta kai oli paljon asioita, joita ei yhdessä kaudessa ehdi handlaamaan.

– Oli jäänyt polte sinne ja siinä kohtaa tuli hyvä väli ja päätin, että nyt lähdetään kattoon tätä korttia täällä Suomenkin päässä; miltä se laji näyttää Suomessa ja mitä siitä voisi itselle tulla.

Laji on sittemmin vienyt pelaajan maailmalle. Tampere Saintsin lisäksi Lehtonen on pelannut Tsekeissä silloisessa Prague Panthersissa ja Ruotsin Örebro Black Knightsissa. Suomessa hän on esiintynyt myös Seinäjoella Crocodilesin vihreässä paidassa. Useana vuotena hän on ehtinyt edustamaan myös kahta joukkuetta. Tänä vuonna alkukausi kului Itävallan I divisioonan Carinthian Lionsissa ennen paluuta Tampereelle. Koska tämä ei ole ehkä niin helppoa kuin paperilla näyttää, Lehtonen kiittääkin työnantajaansa ja joukkuetta kokemuksen mahdollistaneesta joustavuudesta.

– On kyllä kaiken huomioon ottaen mennyt oikein hyvin. On ollut tuuria ja totta kai on ollut paljon ihmisiä, jotka on mahdollistanut tämän. Ei voi missään nimessä pitää selviönä, että näin hyvin voivat asiat sittenkin mennä. Jos lähdetään ihan siitä että pelaa siellä Itävallassa, kausi alkaa keväällä ja totta kai se vaatii joukkueelta paljon joustoa. En voi töiden suhteen vaan suoraan sinne mennä ja asua koko sitä aikaa siellä. Totta kai se vaatii myös minun työnantajalta. Esimies on tullut paljon vastaan ja mahdollistanut niitä ottelureissuja ja tarvittaessa vähän pidempiäkin vapaita, että pystyy olemaan siellä jenkkifutikseenkin keskittyen. Voin mennä Itävaltaan ja olin viikon poissa töistä.

Oman värinsä tähän vuoteen on antanut myös jälkikasvun odotus ja kotijoukoiltakin isännän reissaaminen on vaatinut pitkämielistä kärsivällisyyttä.

– Ja sitten totta kai kotona, vaimo oli raskaana koko sen ajan ja sai olla mahdollisimman paljon kotona. Mutta totta kai se vaati häneltä aika pitkää pinnaa ja luottoa siihen että kaikki menee ihan hyvin ja näin onneksi sitten kävi. Kun tultiin kesälle ja laskettu aika alkoi lähenemään, koko ajan jännitys siitä kuinka pelien kanssa menee yhteen, pitääkö siinä vaiheessa olla vielä Itävallassa. Meillä molemmilla oli suuri toive siitä, että itsekin saisin olla synnytyssalissa mukana ja olla täysin keskittynyt.

– Nyt voi sanoa mitä lie hyvää tuuria tai näin, niin lopulta siinäkin kaikki osui kohdalleen, Lehtonen pystyy jo helpottuneena naurahtamaan.

– Lapsi syntyi pari viikkoa ennen kuin nämä kinkerit, EM-kisat, alkoi. Ehdittiin saada synnytys siinä. Toki missasin yhden Vaahteraliiga-pelin siinä, kun samana päivänä lapsi syntyi. Mutta siinäkin joukkuetovereilta tuli vain ja ainoastaan kannustusta synnytykseen ja uuden perheenjäsenen maailmaan tuloon. Sillä lailla hyvillä mielillä sai sinnekin lähteä.

Oman värinsä pelaamiseen niin Tampere Saintsissa kuin Suomen maajoukkueessa tuo myös kymmenisen vuotta nuoremman velipojan Tuukan kanssa pelaaminen. Päättäväisen pikkuveljen kehittymistä maajoukkuetason pelaajaksi on ollut hauska seurata ja avittaa.

– Se on hauskaa. Se on ehdottomasti hieno juttu ja tekee itseni iloiseksi nähdä Tuukassa kasvu kovaksi jenkkifutariksi. Se on totta kai hieno nähdä!

– Kun aikanaan itse pelasi, niin muistan kun Tuukalla oli hirveän kova into tähän lajiin. Meillä oli sellainen pieni perinne muutamia vuosia, kun Tuukka ei liian nuorena vielä varsinaisesti saanut treenaa kamat päällä Saintsin mukana, ja jollain lailla haluttiin sitä jenkkifutista tuoda hänelle mahdolliseksi, niin tehtiin joka kesä Walter ry:n jefuleirille reissu ja Tuukka pääsi siellä hakemaan niitä ensifiiliksiä lajista.

– Ja heti vaan kun tuli mahdollisuus pukea kamat päälle, niin siellä hän oli kentällä Saintsin kanssa, pikkuveljen into naurattaa vieläkin vanhempaa veljeä.

– Ja totta kai tässä maajoukkueessa huomaa välillä, kun itse on tottunut vaatimaan itseltä aika paljon, niin tuntuu että olen välillä aika ankara Tuukallekin, Lehtonen toteaa.

Leirillä tulee annettua ehkä vähän liikaakin neuvoja hän naurahtaa veljeltä ymmärrystä toivoen.

– Välillä muistutan: tee noin, älä tee noin. Mutta se kaikki, ja toivon että hänkin ymmärtää, tulee siitä, että haluan mahdollisimman paljon jakaa sitä omaa kokemusta mitä on matkan aikana saanut oppia ja yrittää sitä sitten viedä eteenpäin muillekin.

Hieman yli kymmenen vuoden pelaamisen aikana Veikka Lehtonen on huomannut lajin ottaneen harppauksen eteenpäin.

– Voisi sanoa että jätkät on teknisempiä huomattavasti. On todella paljon lahjakkaita pelaajia, liikutaan nopeasti, luetaan peliä hyvin. On tullut kaikki tämä fysiikkavalmentamisen kuviot mukaan, jotka vie yksilöitä, vie koko joukkueita, vie koko tätä lajia eteenpäin. Ja samalla kun valmennus myös vahvistuu, niin koko ajan huomaa, että tulee pirun kovia pelaajia.

Nykyisin ei pelikentillä enää riitä pelkkä rymisteleminen, vaan ajatuskin pitää olla matkassa mukana.

– Se ei ole enää kiinni pelkästään siitä kuka nyt juoksee päin ketäkin kovempaa, vaan siinä on ihan selkeästi ajatus tullut mukaan. Tehdään asioita just mitä halutaan tehdä. Ei vaan seilata, vaan tehdään ajatuksella. Ja niin kuin sanoin, jätkät ovat lahjakkaita, vahvoja ja kovia. Ja kun siinä on vielä ajatus mukana, niin kyllä se on mennyt hyvään suuntaan.

Lajin kehitys näkyy Lehtosen mielestä myös tämän päivän maajoukkueessa.

– Erittäin hyvältä näyttää ja varmasti tässä on osaltaan myös näkynyt se kokoaikainen monipuolinen ja monialainen kehitystyö. Voidaan olla tällainen joukkue mitä me ollaan tänä vuonna.

Eri vuosien maajoukkueita hän ei katso mielekkääksi vertailla keskenään. Kaikki pelaajat ovat aina maajoukkuepaidassa antaneet parhaansa.

– En vertaile mielessäni, onko joku nippu jätkiä ollut miltä osin parempi tai huonompi. Ei sillä ole minun mielestä sillä lailla edes merkitystä. Koska se maajoukkue, kun se kokoontuu, niin tiedetään kuitenkin aina, että se on just se nippu, jonka pitää just siinä hetkessä olla siellä. Ja tiedän 100-prosenttisesti, että kaikki ne jätkät ketä ikinä siinä on, niin he ovat myös 100 prossaa siinä mukana. Näin ollen se joukkue on aina paras mahdollinen. Mennään sitten Suomi–Ruotsi -matsiin, tai mennään sitten kisoihin, niin se on paras joukkue siihen.

28–7 -voitto Iso-Britanniasta ensimmäisestä ottelusta nosti tietenkin tunnelmia joukkueessa. Se tehtiin, mitä oli sovittu.

– Tunnelmat on edelleenkin hyvät ja oli hyvät matsin jälkeen. Siinä oli semmoinen meininki mistä puhuttiin ja mitä haluttiin joukkueena tehdä. Se näkyi erittäin hyvin ensimmäisellä puoliajalla. Toinen puoliaika ehkä tietyllä lailla odotettu sillä lailla että meillä oli hyvä johtoasema, mitä lähdettiin pitämään ja pelattiin konservatiivista palloa minun mielestä ihan fiksusti. Puolustus teki onneksi pirusti hommia ja piti taulun sellaisena kun haluttiinkin.

Lyhyessä turnauksessa ei ole merkityksettömiä otteluita ja Veikka Lehtonen voi joukkuetovereidensa kanssa tyytyväisenä merkata ensimmäisen rastin kunnialla suoritetuksi.

– Tästä on hyvä jatkaa ehdottomasti tätä turnausta eteenpäin. Me puhuttiin porukalla, että tämä on kuin kolme finaalimatsia peräjälkeen ja jokainen matsi on aivan yhtä merkittävässä roolissa tällaisen turnauksen aikana. Siinä mielessä lyötiin ensimmäinen homma tehdyksi. Se on hoidettu niin kuin piti, ja nyt on katse eteenpäin.

Veikka Lehtosen ja muiden Suomen maajoukkuepelaajien seuraava rasti on edessä Myyrmäen Urheilupuiston Stadionilla torstaina 2. elokuuta kello 20 alkaen, kun vastaan asettuu Ranska. Kisat kuitenkin jatkuvat jo tiistaina kahdella ottelulla.

Vasanojien välienselvittely

Posted on heinäkuu 31, 2018 by Mika Laurila

– Mä voitin kaikki pelit, muistelee Walter Vasanoja Scandic Congress Aviapolis –hotellin aulassa.

– Sä hävisit molemmat! Raine Vasanoja vastaa. – Mulla oli niin hyvä gameplan, että sä et mahtanut mitään.

Walter Vasanojan kotiin saapui 1,5 viikkoa sitten vieras Ruotsista, kun Raine-isä oli tullut Tukholmasta käymään. Walter eli Walle – kuten häntä perheessä kutsutaan – ja Raine eli Raikku – kuten häntä kaikkialla kutsutaan – nauttivat kumpikin kilpailemisesta. Ja vihaavat kumpikin häviämistä.

Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan kyse jenkkifutiksesta. Kyse oli NHL-konsolipelistä – eli ”Änäristä” kuten isä ja poika peliä kutsuvat.

Voi olla, että Vasanojat pääsevät kilpailemaan keskenään myös Vantaalla käytävissä jenkkifutiksen EM-kisoissa. Siinä, missä Walle pelaa Suomen takakentällä, on Raikku Ruotsin puolustuksen apuvalmentaja.

Euroopan mestari R. Vasanoja

Jos on opiskellut Vaahteraliigaa pitkän oppimäärän mukaisesti, ei voi olla tietämättä kuka on Raine Vasanoja. Vuonna 1989 Ruotsista Vaasan yliopistoon opiskelemaan saapunut Raikku aloitti tuolloin – lähes 30 vuotta sitten – jenkkifutiksen Wasa Warriors –joukkueessa.

– Alkuun olin paljon loukkaantuneena, mutta mä treenasin ja treenasin. Pari vuotta pelasin Vaasassa ja sitten siirryin pelaamaan Seinäjoelle.

Suomen sarjoissa kovaa taklannut ruotsalaistukimies ei jäänyt huomaamatta Ruotsin maajoukkuevalmennukselta. Raikku debytoi sinikeltaisessa asussa vuonna 1997 ja päätti maajoukkueuransa Euroopan mestaruuteen vuoden 2005 kisoissa Malmössa.

– Meillä oli silloin Suomea vastaan todella tiukka semifinaali, jonka kuitenkin onnistuimme voittamaan. Finaalissa sitten kaatui Saksa selvästi.

Vaikka maajoukkueura päättyikin, jatkoi Raikku pelaamista Crocodilesissa edelleen muutaman vuoden ajan. Ja pelasi myöhemmin vielä kahden poikansa, Walterin ja Oliverin, kanssa aladivisioonissa Vaasassa.

Aikanaan Benjamin Jensenin johtamassa Suomen U19-valmennusryhmässä Raikku Vasanoja on ehtinyt valmentamaan Suomen EM-kisajoukkueen pelaajista muun muassa Niko Kuikkaa, Kimi Linnainmaata, Ville-Valtteri Suojasta ja Miro Kadmirya sekä nykyisin linjavalmentajana toimivaa Victor Sarvea.

Lastenrattaista lippupallon kautta jefu-huipulle

Koska isä on ollut innokas jenkkifutismies jo lähes 30 vuotta, on selvää että myös Walter altistui lajille jo varhain – isänsä mukaan Walle oli ensimmäisissä jefu-treeneissä jo lastenrattaissa.

10-vuotiaana oli alkoi lopulta pelaaminen, kun Vaasassa oli mahdollista pelata lippupalloa.

– Tiesin jo siinä vaiheessa kaikki kuviot ja osasin kertoa mitä tarkoittaa peitto 2, Walle muistelee.

Myöhemmin Walter Vasanoja ehti olla mukana Wasa Royalsin alkutaipaleella ennen kuin siirtyi pelaamaan Yhdysvaltoihin Lacrossen yliopistoon. Kuluneen vuoden aikana safety on debytoinut sekä Vaahteraliigassa että miesten maajoukkueessa.

Walle ei salaile kilpailuhenkisyyttään. Kuulemma edellisenä päivänä oli ollut riitaa salilla Ville-Valtteri Suojansen kanssa siitä, kumman vertikaalipomppu oli ollut korkeampi.

”Toivottavasti Ruotsi saa hopeaa.”

Isä ja poika ovat EM-turnauksessa vastakkain mahdollisesti lauantaina eivätkä välttämättä silloinkaan. Suomi pelaa A-lohkossa ja Ruotsi B-lohkossa.

– Toivon, että Ruotsi saa hopeaa. Loppuottelussa meitä vastaan heillä ei ole mitään mahdollisuuksia, toteaa Walle päättäväisesti. – Toivotaan tietysti, että he voittavat tiistaina Tanskan.

Samoilla linjalla on tiistain pelistä myös isä.

– Tarkoitus on voittaa. Kaiken kaikkiaan nämä turnaukset ovat kuitenkin haastavia, sillä ohjelma on todella tiivis. Meilläkin on nyt viidessä päivässä kolme ottelua. Tämä on kaikille joukkueille taistelua kelloa vastaan – päivät ovat minuutilleen suunniteltuja. Fysiot, palaverit, harjoitukset, ruokailut ja pelit.

– Meilläkin oli sunnuntain pelin jälkeen viimeiset hieronta-ajat joskus yöllä yhden jälkeen, Walle lisää.

Mennyt viikko on ollut Vasanojille sikäli erilainen, että he keskustelevat nyt hotellin aulassa ensimmäistä kertaa jenkkifutiksesta koko leiri- ja turnausjakson aikana. Reilu viikko sitten lähetettiin muutama ivailuviesti puolin ja toisin ja sen jälkeen luureihin laskeutui radiohiljaisuus.

– Normaalisti puhumme jenkkifutiksesta todella paljon, Walter kertoo. – Lähetän isälle omista peleistä filmejä ja pyydän vinkkejä. Keskustelemme varsinkin ennen matseja.

– Vaikka itse asunkin nykyisin Tukholmassa, niin seuraan silti Ruudun kautta Vaahteraliigaa aktiivisesti, Raikku kertoo.

Ja jos vähän aikaan ei ole puhelimitse tullut juteltua, niin ratkaisu on: Änäri. Sen lisäksi, että isä ja poika pelaavat sitä vastakkain kyläillessään toistensa luona, he pelaavat sitä myös netin välityksellä. Mutta miksi jenkkifutarit eivät pelaa Maddenia?

– Koska faija ei osaa sitä pelata, Walle vastaa.

– Walle on pelannut Änäriä vuodesta 1998 alkaen, Raikku kertoo.

Paljastuu, että Walle kuuluu konsolilätkässä Euroopan huippuihin. Nettipohjaisessa rankingissa Walter Vasanoja on maanosan kärkiprosentin joukossa.

– Ja silti sä häviät 47-vuotiaalle, toteaa isä.

Nämä kaksi eivät anna ikinä periksi.

Tiistaina Raine Vasanojan edustama Ruotsi aloittaa EM-kisaurakkansa kohtaamalla kello 16 alkaen Tanskan Myyrmäen jalkapallostadionilla. Ottelu on katsottavissa Yle Areenasta 15.55 alkaen. Ruotsin paidassa nähdään useita Vaahteraliigassa esiintyneitä pelaajia: Nicholas Peterson ja Eric Blomgren kuuluvat tälläkin hetkellä Wasa Royalsin vahvuuteen ja Joshua Akena puolestaan pelasi Royalsissa vuonna 2016. Takakentällä heittoja puolustaa Helsinki Roostersin kulmapuolustaja Markus Persson.

Tiistai-illan pelissä vastakkain ovat Iso-Britannia ja Ranska.

Pasi Lautala – linjapelin jaloa taitoa kolmella eri vuosikymmenellä

Posted on heinäkuu 30, 2018 by Mika Laurila

Vantaan Myyrmäessä amerikkalaisen jalkapallon Euroopan mestaruudesta kamppailevan Suomen maajoukkueen hyökkäyksen linjan Pasi Lautala, 38, kantaa harteillaan joukkueen Nestorin vittaa. Porvoo Butchersissa yhtä ECG-kautta lukuun ottamatta pelanneen Lautalan sai lajin pariin houkuteltua SAJL:n nykyinen viestintäpäällikkö vuonna 1997.

– Tarina on niin, että Mika Laurila, joka on nyt SAJL:n mediahenkilö, kanssa tehtiin lajinvaihto. Eli hän otti taekwondon ja minun piti aloittaa jenkkifutis. Se oli vähän sellainen kokeiluhomma, mutta minulle se tärppäs vähän enemmän kuin Mikalla (Laurila kävi yksissä taekwondo-treeneissä, toim. huom.) ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Se tie vei Lautalan jo uran aikaisessa vaiheessa lajin MM-kisoihin, kun 1999 järjestettyihin ensimmäisiin IFAF:n MM-kisoihin lähetettiin Porvoo Butchersin joukkue muutamalla täydennyksellä vahvistettuna.

– Ne kisat taisi olla sellaiseen ajankohtaan, että me oltiin ainoa joukkue jolla oli väliviikko ja meidät lähetettiin sinne edustamaan Suomea. Me lähdettiin into piukeena, eikä todellakaan tiedetty mihin oltiin menossa.

Kisoissa kyyti oli nuorelle joukkueelle kylmää varsinkin Meksikon joukkueen toimesta, mutta kokemuksena mahtava.

– Kisat oli huikea kokemus, meillä oli aivan tolkuttoman nuori joukkue siellä. Puolustuksen linjassa minä olin 18, velipoika 17, Evwarayen Seppo oli 16 ja Luoman Marko nosti keski-ikää, ollen varmaan 30 silloin. Eli tosi nuorella porukalla lähdettiin sinne ja Meksiko-matsin jälkeen tuntui, ettei meidän pitäisi olla täällä, mutta täällä me ollaan. Kyyti oli kylmää ajoittain. Mutta pelkästään hyviä muistoja, siellä joutui todella taistelemaan pelikentällä ja ehkä se kasvatti vähän periksantamattomuutta. Kaiken kaikkiaan oli ihan hieno kokemus.

Lautalan peliura on kestänyt kaksikymmentä vuotta ja lajikin on sinä aikana muuttunut. Nopeus on kasvanut ja pelivariaatiot lisääntyneet.

– On muuttunut. Ehkä suurin muutos on nopeus. Pelinopeus on minun mielestä kasvanut siitä aloituksesta valtavasti. Tietysti pelattavien pelien skaala siellä pelin sisällä on kasvanut ja pelit vaihdetaan linjasta. Ennen se oli vähän sellaista, että kolme-neljä-liidi ja ihan sama mitä tuli vastaan niin pelattiin se kolme-neljä-liidi. Pääsääntöisesti ei nykyisin enää ikinä pelata huonoihin frontteihin pelejä. Se on muuttunut valtavasti.

– Alkuun ehkä yksittäiset pelaajat olivat vahvempia ja ehkä sillä tavalla fyysisempiä. Nykyään jätkät on todella nopeita ja pitää itsekin pysyä mukana. Ei riitä että on pelkästään vahva, Pasi Lautala pohtii vaatimuksia nykypäivän pelaajien suhteen.

Nestorin ja joukkueen nuorimman pelaajan Edward Vesterisen ikäeron on Lautalan peliuran suuruinen. Siihen väliin mahtuvista pelaajista muodostuva maajoukkue on hänen mukaansa täynnä monipuolisia atleetteja.

– Vaikuttaa tosi hyvältä, just sellaista nopeutta ja kaikki jätkät on oikeasti kovia urheilijoita. Tietävät mitä se vaatii ja tekevät sen työn sen eteen. Vaikuttaa tosi hyvältä.

EM-kisojen ensimmäisessä ottelussa saavutettu 28–7 -voitto Iso-Britanniasta jätti hyvät tunnelmat. Ottelussa kaikki pistesuoritukset tehtiin ensimmäisellä puoliajalla ja brittien pääsyn mukaan otteluun väliajan jälkeen Lautala olettaa liittyneen valmennuksen suurempiin kisakuvioihin jatkon suhteen.

– Pelistä jäi tosi hyvä fiilis. Saatiin ensimmäinen puoliaika liikutettua palloa hyökkäyksen puolella tosi hienosti ja puolustus vastaavasti pelasi erinomaisesti ja kokonaisuutena tosi hyvä. Toinen puoliaika, en usko että haluttiin hirveästi näyttää mitään uutta. Mentiin ensimmäisen puoliajan ajatuksilla myös se toinen puoliaika ja pelattiin matsi pois alta tavallaan. Ei haluttu tuoda mitään sellaista pöytään mikä helpottaisi Ranskan valmistautumista meitä vastaan.

Kisoja on hellinyt Suomen olissa poikkeuksellisen lämmin sää ja pelaajat ovat joutuneet koville.

– Valmistavalla leirillä sai tietää, että välillä huonosti, Lautala naurahti kantapäänkautta opittua kokemusta ison miehen jaksamisessa kuumudessa.

Onneksi joukkueella on ammattitaitoinen huoltoryhmä pitämässä pelaajista huolta.

– Minulla meni se ensimmäisen päivän tankkaus vähän huonosti ja oksensin varmaan parikymmentä kertaa niiden treenien aikana. Sen jälkeen on mennyt vähän paremmin, eli pitää juoda valtavasti ja meillä on aivan huikea huoltohenkilöstö kokonaisuudessaan, mitä Talikan Jesse pyörittää. Ei häpeä varmasti millekään lajille tuo porukka. He pitävät meistä niin hyvää huolta.

– Jos tässä pääsee hyytymään, niin sitten pitää vaan itse katsoa peiliin, Pasi Lautala nimeää vastuullisen henkilön, mikäli oma vauhti pääsee loppumaan.

Pasi Lautalan ja muiden Suomen maajoukkueen pelaajien jaksamista voi seuraavan kerran seurata Myyrmäen Urheilupuiston Stadionilla torstaina 2.8. 20:00 alkaen, kun vastaan asettuu Ranska. Kisat jatkuvat kuitenkin jo ennen sitä, sillä tiistaina luvassa on jälleen kahden ottelun kattaus. Kello 16 kohtaavat Ruotsi ja Tanska ja kello 20 Suomen lohkossa pelaavat Ranska ja Iso-Britannia.

Neljä asiaa Suomen avausvoitosta

Posted on heinäkuu 30, 2018 by Mika Laurila

Sunnuntaina Suomi avasi Vantaalla pelattavan EM-lopputurnauksen selvällä 28–7 -voitolla Iso-Britanniasta. Ottelun kaikki pisteet tehtiin jo ensimmäisellä puoliajalla, ja toinen puoliaika oli lähinnä puolustusten show´ta.

Mitä tästä ottelusta kannattaa huomioida? Seuraavassa neljä asiaa ei-hierarkisessa järjestyksessä.

1. Tasaisuus

Pidetään mielessä tämä: kuusipäiväinen turnaus on ikään kuin yksi pitkä ottelu, jossa on kolme erää (ottelua) ja kaksi erätaukoa (välipäivät). Suomen suurin onnistuminen sunnuntaina oli se, että pelaajia kierrätettiin laajalla rotaatiolla ilman, että pelin hallinta oli missään vaiheessa uhattuna. Näin ollen pelaajat ovat tuoreempia seuraavaan peliin, ja jokainen jolla oli mahdollisia ruhjeita voitiin ottaa säästöön hyvissä ajoin.

2. Juoksupeli

Juoksupeli ei tarkoita pelkästään keskushyökkääjiä. Monen linjapeliä hallitsevan visualistin mielestä kauneinta oli sunnuntaina oli Karri Pajarisen touchdown toisella neljänneksellä. Ei siis ainoastaan Pajarisen juoksu, vaan tapa jolla hyökkäyksen linja kaakeloi Pajariselle suojatien maalialueen eteiseen asti. Linjavalmentaja Ville Tarvainen on pedannut sentteri Arttu Tennbergin johtamalle viisikolle erinomaiset askelmerkit. Ja blokkaamisessa on huomioitava myös laitahyökkääjien rooli – muun muassa turbokinttu Micky Kyei siirsi muutamaan otteeseen puolustajansa syrjään ja antoi sillä keskushyökkääjälle tukun lisäjaardeja. Tommi Pinta puolestaa jyräsi Pajarisen maalissa viimeisen puolustajan maalialueelle.

Ja sitten keskushyökkääjät. Juoksupeli tuotti Suomelle 230 jaardia 7,7 jaardin keskiarvolla. Karri Pajarisella, Henri Jussilalla ja Veikka Lehtosella keskiarvo lähenteli yhdeksää jaardia. Tuukka Lehtonen kantoi palloa ainoastaan kerran ja kuljetti sillä kannolla maajoukkueuransa ensimmäisen touchdownin. Tuossa pelissä edessä tilaa raivasi isoveli Veikka, joka neutralisoi tyylipuhtaasti Iso-Britannian tukimiehen. Vaikka Suomen hyökkäys perustuukin Robert Johnsonin tuttuun neljän laitahyökkääjän air raid –peliin, nähtiin sunnuntaina varsin paljon myös kahden keskushyökkääjän muodostelmia.

3. Puolustuksen boksi

Torstain vastustaja Ranskan pelisysteemi saadaan puntariin vasta tiistaina, kun Ranska avaa kisat Iso-Britanniaa vastaan. Kuitenkin jo nyt voidaan uskoa, että Suomi tulee saamaan torstaina vastaansa vahvan, nopean juoksuhyökkäyksen.

Tätä ajatusta vasten ei Suomen juoksupuolustus olisi voinut parempaa suoritusta alleen saada. Ensimmäisellä puoliajalla Iso-Britannian juoksusaldo oli -3 jaardia. Koko ottelussa britit juoksivat 31 yrityksellä 36 jaardia. Tasaisuus näkyi myös puolustuksen otteissa: eniten taklauksia keräsivät Jaska Värinen ja Juuso Laherma, joista Väriselle kirjattiin yksi säkitys ja Lahermalle yksi syötönkatko. Peräti kymmenen Suomen pelaajaa sai tilastoihinsa merkinnän aloituslinjan takana tehdystä taklauksesta ja seitsemän oli mukana säkityksessä. Pääosin Suomi sai rakennettua paineen neljällä linjamiehellä, mutta koordinaattori Kalle Karppisen kutsumat blitzit suorastaan tyrmäsivät brittihyökkäyksen.

Ja vielä: Suomen puolustus ei päästänyt ottelussa pistettäkään. Sen sijaan puolustuksen linjassa pelannut Joonas Raatikainen sukelsi irtopallon päälle maalialueella ja teki yhden Suomen neljästä touchdownista. Puolustus voitti siis Iso-Britannian lukemin 6–0.

4. Meidän jengi

Suomen joukkueesta on läpi viikon huokunut ”käyttökelpoinen rentous” (päävalmentaja Tuomas Heikkisen termi). Vaikka valtaosa pelaajista onkin vuoden mittaan kohdannut toisiaan Vaahteraliigassa ja I-divisioona-kentillä, on ryhmä hioutunut maajoukkueessa omaksi joukkueekseen. Kaikki tietävät rutiinit eikä itse ympäristö ja kulttuuri tuota hankaluuksia, vaan jokainen voi keskittyä 100-prosenttisesti antamaan parhaansa kentällä. Kun tähän lisätään vielä fysiikkavalmennuksen ammattitaito ja koko valmennusryhmän keskinäinen koheesio, on tämän vuoden Bluelions poikkeuksellisen yhtenäinen ryhmä.

Pystyykö Iso-Britannia pysäyttämään Ranskan juoksun?

Posted on heinäkuu 30, 2018 by Joonas Nousiainen

Tiistai-illan myöhäisottelussa kohtaavat Iso-Britannia ja Ranska. Myyrmäessä kello 20 alkavassa kamppailussa Iso-Britannia on pakkovoiton edessä, mikäli he mielivät mitalipeleihin. Ranskalle ottelu on turnauksen ensimmäinen – tiistain jälkeen vuorossa on ottelu Suomea vastaan torstaina.

Iso-Britannia oli suurissa vaikeuksissa Suomen joukkueen kanssa sunnuntaina. Avauspuoliajalla Suomen juoksuhyökkäys mursi kerta toisensa jälkeen brittien pakan. Suomen neljä touchdownia riittivät lopulta voittoon, kun Britannian hyökkäys ei löytänyt keinoja suomalaisten puolustusten murtamiseen.

– Suomen joukkue pelasi erinomaisen ottelun sunnuntaina meitä vastaan. Yritimme kaikkemme muttemme kyenneet löytämään keinoja Suomen pysäyttämiseksi tarpeeksi ajoissa. Heidän puolustuksensa oli todella vaikea murtaa – he olivat kaikkialla, kertasi Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan pelin ratkettua.

Britannian joukkueella on edessään todella lyhyt palautumisaika Ranska otteluun. Tämä tietää kiireisiä tunteja koko saarivaltion joukkueelle.

– Olisi hienoa, jos olisi edes 48 tuntia, mutta luulen ettei meillä ole sitäkään. Meidän täytyy aloittaa työskentely välittömästi. Ensiarvoisen tärkeää on saada pelaajat palautumaan ja terveiksi tiistaiksi. Valmennusryhmän kanssa aloitamme ottelunauhojen katsomisen ja olen varma, että luvassa on pitkiä päiviä, valotti Callan joukkueensa suunnitelmista.

Britannian hyökkäys pääsi ottelun edetessä paremmin rytmiinsä. Maalinteossa se ei kuitenkaan onnistunut vaikka lähimmillään he pääsivät vain parin jaardin päähän Suomen maalilinjasta. Britannian ainoasta maalista vastasi takakentän Josh Amis, joka oli joukkueensa näkyvin pelaaja ja valittiin myös brittien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Amis palautti syötönkatkonsa jälkeen pallon oman maalialueen tuntumasta aina pohjiin asti toiseen päätyyn. Numero neljä poimi ottelussa kaksi syötönkatkoa ja oli karata toistamiseen pahantekoon toisella puoliajalla.

– Näin pallon tulevan puolelleni ja taisin napata sen hyökkääjän käsistä ennen kuin hän sai siitä kunnolla kiinni. Tuon jälkeen laitoin jalkani töihin enkä katsonut taakseni ennen kuin pääsin maalilinjan yli, kertasi Amis maaliaan ensimmäiseltä puoliajalta.

Ranskan ainoa tavoite on kulta

Ranska tuo EM-lopputurnaukseen joukkueen, joka on sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Näkemystä ja kokemusta edustavat pelinrakentaja Paul Durand ja takakentän Sebastien Sejean, joilla on kokemusta kansainvälisistä peleistä jo usean vuoden takaa. Vaahteraliigasta tuttuja kasvoja ovat Abdel Aho (Crocodiles) ja Steeven Tresfield (Royals).

Ranska suosii juoksuhyökkäystä, jossa heillä on Euroopan eliittitason keskushyökkääjiä riittämiin. Jasonit Bofunda ja Aguemon sekä Jerome Valbon, Stephen Yepmo ja Aymeric Nicault edustavat tätä juoksuvoimaa ja pitävät huolen siitä, että vastustajalla riittää kiirettä.

Joukkue on osoittanut jo mahtinsa, voittamalla viime vuonna World Gamesit Puolassa. Finaalissa kaatui ensimmäistä kertaa maan historiassa Saksa. Turnauksen voitto tuo myös Ranskan joukkueen johtaja Emmanuel Maguetin mukaan joukkueelle hieman paineita.

– Meiltä puuttuu noin seitsemän huippupelaajistamme, jotka pelaavat paraikaa Saksassa. Olemme nuori ja kokematon joukkue, mutta fiilis joukkueessamme on hyvä. Itävalta on näiden kisojen suosikki, joten lähdemme tekemään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää, kertoi Ranskan päävalmentaja Patrick Esume ennen kisojen alkua.

Ruotsi avaa kisaurakkansa tiistaina

Posted on heinäkuu 30, 2018 by Joonas Nousiainen

Amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus jatkuu tiistaina kahden ottelun voimin. Iltapäivän kello neljän pelissä nähdään Pohjoismaalaisten yhteenotto, kun Ruotsi ja Tanska kohtaavat Vantaan Myymäen jalkapallostadionilla. Ruotsille tiistain peli on kisojen ensimmäinen, kun taas Tanska lähtee peliin lyhyellä palautumisajalla.

Tanska koki kisojen avausottelussa kitkerän tappion mestarisuosikkeihin lukeutuvaa Itävaltaa vastaan lukemin 15–40. Avauspuoliajalla urhoollisesti ja tiivisti puolustanut Tanska joutui toisella puolikkaalla toteamaan tasoeron, kun monipuolisesti rullannut Itävalta sai koneistonsa käyntiin. Koko kamppailun johtanut Itävalta karkasi päätösneljänneksen kolmella maalilla Tanskalta, eikä voittajasta jäänyt lopulta epäselvyyttä.

Tanskalle tiistain peli tulee nopeasti. Fyysisesti rankan ottelun jälkeen joukkueella on ainoastaan alle kaksi vuorokautta aikaa saada rivistönsä kasattua uudelleen. Mikäli Tanska mielii tavoitteidensa mukaisesti mitalipeleihin, täytyy Ruotsin kaatua tiistaina Myyrmäessä. Tanskan päävalmentaja Lars Carlsen kommentoi eilen pelin jälkeen seuraavasti lyhyttä valmistautumisaikaa.

– Siitä tulee rankkaa. Seuraavat 48 tuntia tulevat olemaan tiukat. Ensiksi pitää saada pelaajien päät pystyyn, koska tämä oli rankka tappio. Tiesimme, että Itävalta ottelusta tulee hankala. Pelaajamme kuitenkin osoittivat, että voimme voittaa heidät. Nyt täytyy kuitenkin ruveta nopeasti valmistautumaan tiistain peliin, koska se tulee nopeasti. Meillä on suunnitelma valmiina heitä vastaan.

Tanskan parhaana sunnuntaina palkittu pelinrakentaja Jakob Karkov pelasi erinomaisen ottelun ja alusti heitoillaan kummatkin kotijoukkueen maalit. Karkov löysi erinomaisen kemian laitahyökkääjä Aske Troen Klixbüllin kanssa. Lisäksi heiton ykköskohteena ollut Thomas Mikkel Ashworth pelasi upean kamppailun, ottaen isoja koppeja käsiinsä ja keräsi 108 jaardia nimiinsä. Läpi ottelun juoksuhyökkäyksensä kanssa tuskailleet juutit pääsivät 17 yrityksellään ainoastaan 32 jaardia eteenpäin – tuo on osa-alue, jonka täytyy parantua ruotsalaisia vastaan, mikäli voitosta meinaa taistella.

Philip Juhlin johtaa Ruotsin hyökkäystä

Ruotsi avaa kisansa tiistaina. Vuoden 2005 Euroopan mestari, omista kotikisoistaan, on saavuttanut vuodesta 1983 alkaen järjestetyissä kisoissa kolme mitalia – jokaista väriä yhden. Edelliskisoissa mitalipelien ulkopuolelle jääminen halutaan korjata ja tänä vuonna tavoite onkin selkeä: tuoda mitali kotiin.

Kisojen avausottelussa katsomossa nähtiin sinikeltaista väriä, kun Ruotsin joukkue oli saapunut seuraamaan Tanska ja Itävallan edesottamuksia. Ruotsilla on edessään kova kisaohjelma, sillä joukkue pelaa jokaisen ottelunsa 48 tunnin sisään.

Ruotsin joukkue koostuu pääosin oma liigansa pelaajista. Eniten edustusta tulee yllättäen pudotuspelien ulkopuolelle jääneestä Göteborg Marvelsista, jonka takamiehet Sebastian Brogrenin johdolla miehittävät Ruotsin puolustusta. Myös suomalaisille tuttuja kasvoja Vaahteraliigasta voi kentältä bongata, kun Roostersista ja Royalsista tutut Markus Persson, Nicholas Peterson ja Eric Blomgren pukevat sinikeltaisen paidan ylleen. Ruotsin hyökkäyksen pääarkkitehtinä häärii Philip Juhlin, jonka vastuulle lankeaa hyökkäyslankojen kiskominen.

Jefuleijonat raatelivat Iso-Britannian leijonat

Posted on heinäkuu 29, 2018 by Joonas Nousiainen

Suomen ensimmäisen puoliajan rynnistys riitti ratkaisemaan ottelun Iso-Britanniaa vastaan. Torstai-illan Ranska-ottelussa klo 20 Myyrmäen jalkapallostadionilla ratkeaa finaalipaikka. Suomen joukkue oli päättänyt ottaa ilon irti ensimmäisestä ottelustaan EM-kisoissa. Hurmiota katsomossa nostatti puolustaja Akseli Olin heittämällä voltin jo kentälle tullessaan.

Ottelun alusta asti oli selvää, kumpi vie ja kumpi vikisee. Suomi pelasi vahvoja juoksupelejä sotkien Iso-Britannian puolustusta vaihtaen välillä heittopeleihin. ”Suomi dominoi ottelua kentän molemmissa päissä”, kommentoi tauolla Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan.

Suomen ylivoima ensimmäisellä puolikkaalla tiivistyi numeroihin tulostaululla 28–7 sekä edettyihin jaardeihin 284–38. Suomen juoksujaardit olivat ensimmäisen puoliajan jälkeen 203 ja Iso-Britannian -3. Ainoana kauneusvirheenä Iso-Britannian puolustaja Josh Amisin katko oman 10 jaardin linjan etupuolella ja 87 jaardin palautus Suomen maalialueelle.

Kolmas neljännes oli hyvin katkonainen. Iso-Britannian Amis oli jakson hahmo. Hän oli lähellä onnistua toistamiseen touchdownissa palautuksella. Micky Kyei sai lopulta lyötyä pallon Amisin käsistä. Iso-Britannia jaksoi yrittää sitkeästi, mutta illan hämärtyessä aika ja puhti loppuivat. Ensimmäisen puoliajan tulos jäi lopputulokseksi.

Suomen valmentaja Tuomas Heikkinen tiivisti: ”Ottelun sankari oli Suomen puolustus”.

Turnaus jatkuu tiistaina 31.7. pohjoismaisella kamppailulla Ruotsi–Tanska klo 16.00 ja klo 20.00 Englannin kanaalin herruudesta taistelevat Iso-Britannia ja Ranska.

Itävalta avasi kisat voitolla

Posted on heinäkuu 29, 2018 by Joonas Nousiainen

Vuoden 2018 amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus lähti käyntiin Tanskan ja Itävallan välienselvittelyllä. Tanskan puolustus kykeni pitämään avauspuolikkaalla Itävallan hyökkäyksen terävimmän kärjen poissa pahanteosta, mutta toisella puoliajalla helteisessä säässä Itävallan hyökkäys löysi pysäyttämättömän rytmin ja tasoero tuli selväksi. Siinä missä Tanskan juoksuhyökkäys ei ottanut missään vaiheessa ilmaa alleen, eteni Itävalta juoksulla nuoren Sandro Platzgummerin johdolla 252 jaardia – Tanskan vastaava luku 32. Loppulukemat 15–40 (7–14).

Ottelun avauspuoliaika alkoi erittäin tasaisissa merkeissä ja pelattiin läpi erittäin nopealla rytmillä. Itävalta pääsi aloittamaan toisen neljänneksen pallonhallinnalla, ja alkuun yskinyt hyökkäys löysi tasapainoista rytmiä heiton ja juoksun välille. Turnauksen avausmaalista vastasi taitava, 21-vuotias keskushyökkääjä Platzgummer, joka puski väkisin keskeltä 11 jaardin matkan maalilinjan yli. Tilanne 0–7, kun Itävallan joukkueen potkaisija, Thomas Pichlmannin, jalka puhui varmuudella pallon anturoiden väliin.

Tanska ei maalista hätääntynyt. Avauspuoliajalla juoksuhyökkäyksen terävyyden kanssa painineet juutit saivat oman heittopelinsä uomiin ja lähestyivät määritietoisesti kohti Itävallan maalialuetta. Yrittäminen palkittiin seitsemän pisteen arvoisesti, kun järkälemäinen Kööpenhaminan Torni, Aske Klixbüll, poimi pelinrakentaja Jacob Karkovin heiton hyppysiinsä ja potki vielä pallon haarukkaan.

Puoliajalle siirryttiin kuitenkin vierasjoukkueeksi merkityn Itävallan 7–14 johdossa, kun he onnistuivat vielä ennen puoliaikaa ykköskohteena olleen Tobias Bonattin toimesta johtoon, vastaavanlaisella kuviolla kuin ottelun avausmaalissa.

Ottelun toinen puoliaika alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinen päättyi. Tanska juoksuhyökkäys ei ottanut kulkeakseen, kun taas Itävalta kykeni etenemään monipuolisesti. Etenkin juoksun kuriin saaminen tuotti Tanskalle ongelmia. Klixbüllin illan toinen herätteli vielä toiveita juuttileirissä, mutta Alexander Thuryn kahdella, Platzgummerin ja Anton Weganin juoksut sinetöivät pelin kisojen yhdelle suurimmalle mestarikandidaatille lukemin 15–40. Jobinpostia Itävallan leiriin tuli, kun pelinrakentaja Thury näytti loukkaavan jälkimmäisessä maalissaan takareittään ja nilkutti kentältä sivuun.

– Oli hienoa päästä pelaamaan neljän vuoden tauon jälkeen Itävallan maajoukkuepaita päällä. Pelasimme todella hyvin, etenkin toisella puoliajalla. Saimme juoksuhyökkäyksemme rullaamaan todella hyvin. Takareiteen tuli pieni vamma, mutta se on vaivannut aiemminkin ja olen kunnossa torstaina, kertoi Itävallan arvokkaimmaksi valittu pelinrakentaja Alexander Thury ottelun tauottua.

Kisaisäntien urakka alkaa Iso-Britanniaa vastaan

Posted on heinäkuu 28, 2018 by Joonas Nousiainen

Vuoden 2018 EM-lopputurnausisäntä Suomen kisat potkaistaan käyntiin sunnuntain iltapelissä Iso-Britanniaa vastaan. Joukkueet ovat kohdanneet toisensa useaan otteeseen EM-kisahistoriassa – edellisen kerran vuonna 2010 Saksassa. Tuolloin ottelu päättyi Suomen voittoon lukemin 32–9. Paljon on muuttunut kahdeksassa vuodessa ja sunnuntailtana on odotettavissa kuumaa taistoa.

Suomi lähtee sunnuntaina alkaviin kisoihin isoin odotuksin – edelliskisojen (2014) neljättä sijaa on tarkoitus lähteä parantamaan. Suomen kanssa samassa alkulohkossa pelaa Iso-Britannian lisäksi Ranska, joka korjasi 2014 pronssiset mitalit talteen. Joukkueessa pelaa monia jo tuolloin mukana ollutta pelaajaa, kuten puolustuksen Akseli Olin (#1) ja Santtu Äyräväinen (#43) sekä joukkueen nuorin Edward Vesterinen (#86). Uusia kasvoja ovat muun muassa hyökkäyksen Micky Kyei (#10), Tino Ndongo (#88) ja Karri Pajarinen (#9).

– Turha jännitys rupeaa olemaan takanapäin ja valmiina huomiseen otteluun. Joukkueemme on erittäin hyvä, omaa paljon potentiaalia ja eritoten syvyyttä, kertoo Suomen maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Heikkinen ottelun aattona.

Iso-Britannia on päässyt valmistautumaan huolella ja joukkue on iskukykyinen. Joukkueen edellinen turnauskokemus on vuodelta 2016, jolloin sekä Venäjä että Tšekki sai tuta saarivaltion mahdin. Pelinrakentaja James Slack (#10) ja tukimies Eddie Cheadle (#52) sekä takakentän Josh Amis (#5) kuuluvat Iso-Britanian avainpelaajiin. Puolustuksen kovapäät Cheadle ja Amis vaikuttavat tätä nykyään Lontoossa, Blitzissa ja Warriorsissa. Puolustuksessa joukkue haluaa olla aggressiivinen ja hyökkäyksessä he suosivat juoksua.

Iso-Britannian lopullinen kokoonpano julkaistu

Posted on heinäkuu 28, 2018 by Mika Laurila

Iso-Britannian päävalmentaja Michael Callan on nimennyt ”Kolmen leijonan” lopullisen EM-kisajoukkueen. Mukana ovat joukkueen avainpelaajista muun muassa GFL-joukkue Schwabisch Hall Unicornsin kakkospelinrakentaja James Slack sekä lontoolaiset puolustuksen avainhahmot: kovaa iskevä tukimies Eddie Cheadle ja nopea takamies Josh Amis.

Iso-Britannia on Suomen ensimmäinen vastus sunnuntaina alkavassa EM-lopputurnauksessa. Myyrmäen jalkapallostadionille on odotettavissa kiivas tunnelma, kun joukkueet kello 20 alkavassa iltaottelussa iskevät yhteen.

Tanska ja Itävalta avaavat kisat

Posted on heinäkuu 28, 2018 by Joonas Nousiainen

Amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus räjähtää huomenna käyntiin kahden ottelun voimin. Kisat avaa Tanskan ja Itävallan välienselvittely, joka käynnistyy Myyrmäen jalkapallostadionilla kello 16.00.

Tanska lähtee sunnuntai-iltapäiväpeliin haastajana – joukkue ei ole koskaan aiemmin voittanut Itävaltaa aikuisten tasolla. Tanskan joukkue on päävalmentaja Lars Carlsenin mukaan hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta, joka on hitsautunut hyvin yhteen. Joukkue koostuu Tanskan pääsarjan pelaajista ja etenkin Copenhagen Towers on vahvasti edustettuna. Aloittavana pelinrakentajana Tanskalla on kokenut Kasper Skyum (#14), joka edusti Tanskaa myös edellisissä arvokisoissa. Joukkueen tavoite on tänä vuonna taistella mitaleista tosissaan – onnistuakseen tässä, alkusarjassa on voitettava ainakin yksi peli.

– Turnauksesta on tulossa upea tapahtuma – kaikki on järjestetty viimeisen päälle. Luvassa on hyvä tasoinen turnaus ja odotamme huomista innolla. Viimeksi emme päässeet pelaamaan mitaleista, joten aiomme tällä kertaa päästä mitalipeleihin, kertoo Tanskan päävalmentaja Carlsen.

Itävalta on kisojen yksi suurimmista mestarisuosikeista. Vuoden 2014 kisojen isäntämaa on saanut kasaan kovan nipun Euroopan huippujengeissä pelaavia pelimiehiä. Itävallan mestaruuden toissa viikonloppuna voittaneen Raiders Tirolin edustus on valtava. Kovia pelimiehiä löytyy niin hyökkäyksen kuin puolustuksen puolelta, joista sunnuntaina kannattaa seurata muun muassa 21-vuotiasta keskushyökkääjää Sandro Platzgummeria (#42) ja takakenttää dominoivaa Vincent Mulleria (#23).

Itävallan kokoonpano julkaistu

Posted on heinäkuu 28, 2018 by Mika Laurila

Itävallan päävalmentaja Shuan Fatah on nimennyt lopullisen 45 pelaajan kokoonpanon sunnuntaina alkavaan EM-lopputurnaukseen. Itävalta kohtaa avauspäivänä Tanskan ottelussa, joka alkaa Myyrmäessä Vantaalla kello 16.

Viikko sitten Itävallan mestaruuden jälleen kerran voittanut Raiders Tirol näkyy vahvasti Itävallan taustoissa, sillä muun muassa Austrian Bowlin ratkaissut kokenut potkaisija Thomas Pichlmann, Euroopan parhaimpiin takamiehiin lukeutuva Vincent Müller sekä huippukeskushyökkääjä Sandro Platzgummer edustavat seuratasolla kaikki Raidersia. Akseli Olinin seurakaverina Vienna Vikingsissä pelannut isokokoinen laitahyökkääjä Berhard Seikovits puolestaan kerää sekä kiinniottoja että huomiota hyökkäyksen puolella.

Tanskan lopullinen kokoonpano julkaistu

Posted on heinäkuu 28, 2018 by Mika Laurila

Tanskan päävalmentaja Lars Carlsen on nimennyt lopullisen joukkueen sunnuntaina alkavaan EM-lopputurnaukseen.

– Yksi joukkueemme vahvuuksista on se, että meillä on koossa hyvä sekoitus vanhempia, kokeneempia maajoukkuepelaajia ja nuoria pelaajia, jotka nousevat joukkueeseen U19-maajoukkueen ohjelmasta. Tämä sekoitus yhdessä sen kanssa, että pelaajat ovat erittäin keskittyneitä, tarjoaa meille tuotteliaan ja kilpailuhenkisen ympäristön, joka tullaan huomaamaan pelipäivinä.

– Odotuksemme on, että pelaamme lauantaina mitalista. Tiedämme toki, että pelaamme vahvassa lohkossa, emmekä ole voittaneet Itävaltaa tai Ruotsia aikuisten tasolla koskaan aiemmin. Joukkueen tunnelma on hyvä ja uskon, että tulemme pelaamaan hyvän turnauksen.

Tanska kohtaa kisojen avausottelussa Itävallan. Ottelu alkaa Myyrmäen jalkapallostadionilla sunnuntaina 29.7. kello 16.

Suomen kisajoukkue on tässä!

Posted on heinäkuu 28, 2018 by Mika Laurila

Päävalmentaja Tuomas Heikkinen on nimennyt lopullisen kisajoukkueen sunnuntaina alkavaan EM-lopputurnaukseen.

– Joukkue on sekoitus nuoria lupauksia sekä useammankin EM-kisojen veteraaneja, Heikkinen kommentoi Suomen joukkueen koostumusta.

Nuoruutta edustavat muun muassa keskushyökkääjä Karri Pajarinen sekä kulmapuolustaja Viljo Lempinen, jonka kummankin otteet harjoitusleirillä olivat vakuuttavia. Kokemusta puolestaan joukkueeseen tuovat tukimies Santtu Äyräväisen ja linjamies Pasi Lautalan kaltaiset konkarit. Sekä Äyräväinen että Lautala ylittävät turnauksen aikana 30 pelatun maaottelun rajan ja nousevat maaottelutilaston kärkeen.

EM-lopputurnauksen tuomariryhmiä johtavat Bård Beylich ja Øyvind Løken

Posted on heinäkuu 27, 2018 by Mika Laurila

Sunnuntaina alkavassa EM-lopputurnauksessa ottelut tuomitaan kahdeksan tuomarin mekaniikalla. Muun muassa Vaahteraliigassa on kaudesta 2017 alkaen tuomittu ottelut seitsemällä tuomarilla. Nyt mukana on myös Suomen kentillä harvemmin nähty keskituomari eli center judge.

Päätuomarit turnaukseen tulevat Norjasta. Øyvind Løkenin ryhmä tuomitsee sunnuntaina kello 16 alkavan Itävalta–Tanska -ottelun ja Bård Beylichin ryhmä kello 20 alkavan Suomi – Iso-Britannia.

Kisojen tuomaritoimintaa johtaa Juha-Mikko Hämäläinen (Head of Officials) ja valvoo tanskalainen Frank Kristensen (Supervisor of Officials).

EM-muistoja: 2010 Kivikova alkulohko katkaisi Suomen EM-mitaliputken

Posted on heinäkuu 26, 2018 by Joonas Nousiainen

2o1o Frankfurt, Saksa: 5. sija

Miesten maajoukkue sijoittui viidennelle sijalle heinäkuussa 2010 Saksassa, Frankfurtissa pelatuissa EM -kisoissa säilyttäen näin paikan A -sarjassa. Nuorentunut Suomen joukkue joutui toteamaan Itävallan numeroin 7–30 (7–17) sekä Saksan numeroin 4–23 (4–6) liian koviksi vastustajiksi, mutta Iso-Britannia kaatui turnauksen viimeisessä ottelussa numeroin 32–9 (18–0).

Itävalta kaatoi Suomen

Suomi pysyi EM-kisojen avausottelussaan Itävallan mukana ensimmäisen puoliajan. Avausottelunsa hävinnyt Itävalta pystyi kasvattamaan johtoaan toisella puoliajalla ja voitti ottelun 30–7 (17–7).

– Itävalta oli sitä mitä odotimmekin. Kaiken olisi pitänyt onnistua ihan nappiin, että olisimme voineet taistella voitosta loppuun asti. Itävalta pelasi kovaa ja nopeaa futista, päävalmentaja Tuomas Heikkinen sanoi.

Suomen puolustukselle sattui ottelussa liikaa nukahduksia, joista Itävalta rankaisi. Itävaltalaiset onnistuivat erittäin hyvin etenkin kolmansilla yrityksillä. Keskieurooppalaiseen tapaan Itävallan hyökkäys eteni eleettömän tehokkaasti, mutta kun puolustuksesta löytyi sauma joukkue iski siihen välittömästi.

– Annoimme liian paljon isoja pelejä. Kriittisessä paikassa tullut rähmäys oli pelin käännekohta, tukimies Santtu Äyräväinen viittasi Tuukka Pernun pallonmenetykseen kolmannella neljänneksellä tilanteessa 17–7.

Suomen ainoan touchdownin, 7–7 kavennuksen toisella neljänneksellä teki keskushyökkääjä Veikka Lehtonen Miro Kadmiryn heitosta. Kadmiry pelasi ensimmäisen puoliajan erinomaisesti, mutta toisella puoliajalla koko hyökkäys oli tehoton. Kadmiry heitti ensimmäisellä puoliajalla 11 kertaa, joista yhdeksän onnistui. 100 prosentin tarkkuuskaan ei ollut kaukana, sillä molemmat epäonnistuneet heitot tulivat laitahyökkääjien käsiin. Toisella puoliajalla Kadmiry heitti yhdeksän kertaa ja onnistui kolmesti.

– Hyökkäyksessä oli erittäin hyvä rytmi ensimmäisellä puoliajalla. Miro pelasi huikean ensimmäisen kansainvälisen pelin. Mutta pitää muistaa, että Itävalta ei ollut nähnyt meitä ja he pääsivät pelin edetessä kartalle, Heikkinen huomautti.

Suomen parhaimmistoa oli odotetusti tukimiesosasto Efe Evwaraye, Aarno Sjöblom ja Santtu Äyräväinen, joka valittiin Suomen parhaaksi pelaajaksi. Puolustuksen linja onnistui ajoittain mainiosti tukkimaan Itävallan juoksupelin. Joukkueen onnistujiin voidaan laskea myös potkaisija Kari Hytönen, joka onnistui lentopotkuissaan mainiosti.

Suomi kohtaa torstaina Saksan. Tiistain iltapäiväottelussa Ranska rökitti iso-Britannian 50–0, ja eteni ensimmäistä kertaa EM-finaaliin. Finaalipaikka takaa Ranskalle myös paikan ensi vuoden MM-kisoihin.

Suomen taistelu ei riittänyt Saksaa vastaan

Suomi sai Saksa otteluun loistavan alun, kun pallo poltteli Saksan keskushyökkääjien hyppysissä. Ensin ajassa 09.43 Suomi siirtyi 2–0 johtoon Saksan Danny Washingtonin pomputeltua pallon maalialueelle. Jenkkifutiksessa harvinaisemmat lukemat 4–0 kirjattiin tulostaululle vielä ensimmäisen neljänneksen lopuksi Washingtonin poimittua pudonneen pallon ja yritettyä heittää sitä taaksepäin. Ensimmäisellä neljänneksellä pallon hallinta oli vahvasti Suomella, eikä Saksa saanut yhtään ensimmäistä yritystä.

Toisella neljänneksellä Saksan hyökkäys sai edettyä hyviin asemiin, mutta Suomen puolustuksen onneksi potkumaaliyritys jäi vajaaksi. Saksa sai välittömästi kuitenkin uuden mahdollisuuden napattuaan syötönkatkon. Pelinrakentajaksi vaihdettu Zimmermann tavoitti heti ensimmäisellä heitollaan Suomen puolustukselta vapaaksi jääneen laitahyökkääjä Römerin 33 jaardin maaliin. Lisäpisteyrityksen epäonnistuessa peliä jatkettiin 4–6 lukemissa.

Suomen hyökkäys marssi pelinrakentaja Miro Kadmiryn johdolla takaisin kentälle ja esitti upean 15 yrityksen ja 6:40 kestäneen hyökkäysvuoron. Suomi pääsi parhaimmillaan neljän jaardin päähän maalista, mutta pisteitä ei taululle saatu. Rangaistusten vietyä Suomea taaksepäin, Kari Hytösen 39 jaardin potkumaaliyritys leijaili hieman vasemmalta ohi. Saksa yritti vielä pisteitä ennen puoliaikaa, mutta huikean ottelun pelannut Efe Evwaraye lopetti Saksan haaveet lisäpisteistä 11 jaardin säkityksellään. Toisella neljänneksellä Saksa vei jo ensimmäiset yritykset ja jaardit nimiinsä. Suomen hyvää virettä kuvaa hyvin se, että Saksan juoksujaardit näyttivät puoliajalla -44 jaardia.

Puoliajan jälkeen Suomi pysäytti Saksan heti. Lentopotkun jälkeen Kadmiryn heiton nappasi käsiinsä kuitenkin saksalaispuolustaja. Päästyään yrittämään maalia jälleen Suomen kenttäalueelta, Saksa ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Zimmermann tavoitti tällä kertaa laitahyökkääjistä Hanselmannin maalialueelta ja peli oli Saksalle 4–13. Kun Saksa rokotti seuraavalla hyökkäysvuorolla Römerin toisella kiinniottomaalilla tilanteeksi 4–20 alkoi ottelun voittaja olla lopullisesti selvillä. Päätösneljänneksellä Saksa kaunisteli loppunumeroiksi potkumaalilla 4–23 päästyään ensin Suomen maalialueen tuntumaan juoksemalla lentopotkuyrityksen omalta puoleltaan.

Saksa eteni ottelussa loppujen lopuksi 248 jaardia (75j, 173h) Suomen 107 jaardia (27j, 80h) vastaan. Joukkueiden parhaina palkittiin pelinrakentajat Zimmermann ja Kadmiry.

Kadmiry kiteytti Saksan puolustuksen pelin jälkeen:

– Iso. Nopea. Hyvin valmennettu ja tietävät mitä tekevät. Hyvä puolustus.

Nuori pelinrakentaja piti peliä muuten tiukkana:

– Hyökkäyksellä oli omat paikkansa, mutta Saksa teki pelit, kun taas me emme onnistuneet ratkaisevilla hetkillä.

Saksan valmentaja Walter Rohlfing kehui Suomea lehdistötilaisuudessa:

– Suomella on hyvin valmennettu joukkue, joka pelaa hyvin. Meidän lohkossa vain on turnauksen kaksi parasta (toim huom Saksa ja Itävalta) joukkuetta.

Päävalmentaja Tuomas Heikkinen oli ylpeä joukkueestaan pelin jälkeen.

– Saksa ja Itävalta ovat molemmat eurooppalaisen jenkkifutiksen huippua. Kun vastustajalla on joukkueessa tuollainen määrä voimaa, kokoa, nopeutta ja syvyyttä, nämä asiat kääntävät pelit loppujen lopuksi. Pelaajamme taistelivat hyvin koko pelin läpi.

Lauantaina Suomi kohtaa Iso-Britannian sijoitusottelussa sijoista 5-6. Ottelun häviäjä putoaa Tanskan, Italian, Tsekin, Espanjan ja seuraavien C-ryhmän kisojen voittajan kanssa pelaamaan B-ryhmään vuonna 2013. Heikkinen vakuutti joukkueen olevan valmis lauantaina. ” Ottelu on meille todella tärkeä. Meillä on nuoria aloittavia pelaajia, joilla on edessään vielä monia kisoja sekä veteraaneja, joille nämä kisat ovat viimeiset kisat. Valmistaudumme lauantaihin ja olemme valmiina kellon ajasta ja kentästä huolimatta. Haluamme palata kotiin päät pystyssä ja ylpeinä siitä, että jatkamme A-ryhmässä.”

GFL TV videokooste Saksa-Suomi -ottelusta

Suomi säilytti paikkansa A-sarjassa

Suomi jatkaa jenkkifutiksen EM-kisojen A-sarjassa kukistettuaan Iso-Britannian selvin lukemin 32–9 (18–0). Voiton myötä Suomen sijoitus Saksan EM-kisoissa on viides. Kaksinkertainen Euroopan mestari Iso-Britannia puolestaan joutuu hakemaan vauhtia B-sarjan EM-kisoista.

– Olen iloinen mahdollisuudesta, minkä nämä nuoret miehet antoivat suomalaiselle jenkkifutikselle. Toivon, että tämä oli kaikille hieno kokemus, mutta samalla myös herätys siitä minkälainen pelaaja pitää olla, että on tähti tällä tasolla, päävalmentaja Tuomas Heikkinen painotti.

– Fysiikan, nopeuden ja kovuuden merkitystä ei voi kieltää nykyjenkkifutiksessa. Kaikki valmentajat osaavat X:t ja O:t, mutta kovat pelaajat tekevät pelit.

Suomi käänsi ottelun itselleen toisella neljänneksellä. Markku Luoto teki Miro Kadmiryn heitosta ensimmäisen touchdownin, ja Veikka Lehtonen ja Mikko Suutari kasvattivat juoksutouchdowneillaan suomalaisten taukojohdon lukemiin 18–0. Brittien kavennuspotkumaalin jälkeen Joonas Raatikainen juoksi Suomen lähietäisyydeltä 24–3 -johtoon. Iso-Britannia pääsi pitkällä heittopelillä maalialueelle vajaat viisi minuuttia ennen loppua. Takamies Sampo Ranta viimeisteli 65 jaardin syötönkatkonpalautuksella loppulukemat ottelun viimeisellä minuutilla.

Suomen puolustuksessa Efe Evwaraye keräsi peräti 11 taklausta. Keskushyökkääjistä Veikka Lehtonen eteni eniten, 77 jaardia. Kadmiry heitti 21 kertaa, joista onnistui vain seitsemän heittoa. Jaardeja kertyi 119.

Suomen parhaaksi pelaajaksi valittiin keskushyökkääjä Veikka Lehtonen.

– Kisoissa mahtavinta oli tunnelma. Yllättävää, että aamupäiväpelissäkin oli näin paljon yleisöä (yli 500).

Unohdettu jättiottelu: Japan-Eurobowl 1998

Posted on heinäkuu 26, 2018 by Mika Laurila

Suomalaisen jenkkifutishistorian yksi suurimmista hetkistä ajoittui tasan 20 taakse Tokioon. Suomen maajoukkue edusti Eurooppaa NFL:n sponsoroimassa Japan-Eurobowl ottelussa, jonka japanilaiset voittivat lukemin 39-7.

Elokuussa 1998 järjestetty Japan-Eurobowl oli japanilaisen jenkkifutishistorian ensimmäinen kansainvälinen maaottelu. Tapahtuman päätukijana toimi ammattilaisliiga NFL, joka etsi 90-luvun lopulla lajille markkinoita Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Historiallisen ottelun valmisteluja oli laadittu taustalla useamman vuoden ajan Japanissa, USA:ssa sekä Euroopassa. Kahden eri mantereen joukkueiden kohtaaminen oli osa NFL:n markkinointiohjelmaa, jonka keskiössä olivat American Bowl-ottelut eri puolilla maailmaa.

Vuonna 1998 olosuhteet olivat suopeat suomalaisen jenkkifutiksen maailmanvalloitukselle. Maajoukkueemme oli voittanut kolme perättäistä Euroopan mestaruutta (1993, 1995, 1997), eurooppalaisen kattojärjestön EFAF:n johdossa oli suomalainen Reijo Ailasmaa ja SAJL:n puheenjohtajana lämpimät USA-suhteet omannut Harri Koponen, jolla oli kokemusta NFL-yhteistyöstä kanssa siviilitöidensä parista. Suomi oli itsestään selvä valinta NFL:n pre season American Bowl -ottelun yhteyteen rakennetun Japan-Eurobowl -tapahtuman toiseksi osapuoleksi

Historiallinen ottelu ajoittui hetkeen, jolloin digitaalisuus ja internet eivät olleet vielä saavuttaneet valta-asemaa yhteiskunnassamme eikä sosiaalista mediaa ollut olemassakaan. Tämän johdosta jenkkifutishistoriamme yksi merkittävimmistä tapahtumista on jäänyt Suomessa minimaalisen pienelle huomiolle. Sanonta, what happens in Tokyo, stays in Tokyo on pitänyt hyvin paikkansa tähän hetkeen saakka.

Japani oli mystinen vastustaja

Joukkueiden lähtökohdat suureen kohtaamiseen olivat varsin erilaiset. Amerikkalaista jalkapalloa oli pelattu Japanissa tuolloin jo 60 vuoden ajan, kun vastaavasti suomalaista lajihistoriaa oli takana 20 vuotta. Japanin lukuisissa sarjoissa pelaavien joukkueiden määrä oli tuolloin suurempi kuin suomalaisten lisenssipelaajien yhteenlaskettu määrä. Volyymiedun ohella japanilaisilla oli parempi käsitys suomalaisesta jefusta, kuin suomalaisilla Japanin tilanteesta, taktiikasta ja taidosta. Siinä missä japanilaisilla oli hallussaan tallenteita Suomen EM-peleistä, ei ensimmäiseen maaotteluunsa koskaan valmistautuneesta Japanista ollut tarjolla yhtäkään dokumenttia.

Pelimatkan alla vallalla ollut kliseinen käsitys siitä, että muut kuin sumo-painiin erikoistuneet japanilaiset ovat pieniä, mutta nopeita, tyrmättiin jo lehdistötilaisuudessa, jonne isäntämaa marssitti massiivisen kokoisia pelaajiaan lehdistön kuvattavaksi. Suomen maajoukkueen päävalmentaja Jorma Hytönen luonnehti tapahtuman alkuasetelmaa perinteiseksi Daavid-Goljat taisteluksi jossa keskimäärin kookkaammat suomalaiset eivät suinkaan rinnastuneet legendan Goljatiin. Suomi lähti peliin haastajan asemasta.

Maajoukkuevalmennuksen ainoa scouting-informaatio hankittiin paikan päällä perinteisen vakoilun ja viekkauden keinoin. Valmennuksen käyttöön hankittu tieto japanilaisten pelisysteemistä perustui sitkeän turkulaiskaksikon, Jarmo Rautiaisen ja Mika Sevonin Tokion pimeään iltaan ajoitetun sissi-iskun havaintoihin. Rautiainen ja Sevon onnistuivat selvittämään Japanin maajoukkueen harjoituskentän sijainnin miljoonakaupungin laitamilla. Päättäväiset miehet ajoivat taksille kentän lähistölle ja ujuttivat itsensä kentän läheisyydessä olevan kerrostalon katolle tarkkailuasemiin. Nykyisenä YouTuben aikakautena kilpailevan joukkueen pelien tarkkailu on jopa naurettavan helppoa.

Suomen rosteri täynnä nykyisiä Hall of Fame -nimiä

Vuonna 1998 Turku Trojans hallitsi Vaahteraliigan runkosarjaa ja tämä näkyi joukkueen päävalmentajana toimineen Jorma Hytösen pelaajavalinnoissa. Troijalaiset edustivat lähes kolmannesta koko maajoukkueen rosterista. Rosterin tähtipelaajat tulivat kuitenkin pääkaupunkiseudulta ja lehdistön tenttiin istutettiin ottelun alla pelinrakentaja Petrus Penkki sekä joukkueen tähtipotkaisija Kari Grönroos.

Muutoin vuoden 1998 maajoukkueen rosteri oli erinomainen läpileikkaus post-glory-days-kauden tähdistöstä. Penkin lisäksi Tokion veteraaneista J-P Nummi, Sami Alalampi, Lauri Nieminen, Marko Vartiainen, Mika Eloranta sekä apuvalmentajana toiminut Tuomas Heikkinen ovat yltäneet uransa jälkeen SAJL:n Hall of Famen jäseniksi.

Ei mikään turistimatka

Suomen maajoukkueen matkaohjelma oli suunniteltu äärimmäisen tiukaksi. Viiden päivän ajalle joukkueella oli kolmet täysimittaiset harjoitukset. Lisäksi pelaajat pääsivät seuraamaan sekä tuoreen Superbowl-voittaja Green Bay Packersin, että Kansas City Chiefsin harjoituksia ja valmennusklinikoita. Oman pelin ohella yksi ehdottomia kohokohtia oli NFL-joukkueiden American Bowl -ottelu, jota maajoukkueemme pääsi seuraamaan Tokyo Domen parhailta paikoilta.

Yksi suomalaispelaajien ikimuistoisimpia kokemuksia läpi matkan oli japanilaisten kannattajien intohimo lajia kohtaan. Tuskin koskaan suomalaista amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta on ollut vastassa sekä harjoituksissa, että majoitushotellissa nimikirjoituksia metsästävien fanien lauma. Itse ottelutapahtumaan oli saapunut sankoin joukoin paikallisia Suomi-faneja, jotka olivat sonnustautuneet asiaan kuuluvin kasvomaalauksin ja rekvisiitoin kannustamaan leijonajoukkuettamme taisteluun. Vastaavaa intohimoa toivoisi kohtaavan myös omissa kotikisoissa yleisön keskuudessa.

Japani – Suomi 39-7

Japanilaiset lähtivät kotiotteluunsa suurella itseluottauksella ja jopa uhoten. Lehdistötilaisuudessa kotijoukkueen oma NFL-tähti Tamon Nakamura lupasi omiensa vievän ottelun helposti lukemin 70-0. Hyvän ennakkomarkkinoinnin sekä kotijoukkueen vahvan suosikkiaseman kannustamana Tokyo Domen lehtereille oli saapunut suomalaisen jenkkifutismaajoukkueiden kaikkien aikojen suurin yleisömäärä 22 500 innokasta katsojaa. Suomessa ottelua seurattiin Ylen Radio Suomen suorissa urheilukatsauksissa läpi illan satelliittipuhelimella soitettujen raporttien välityksellä.

Ottelun ensimmäinen puolisko oli japanilaisten näytöstä. Pelinrakentaja Takayuki Sunaga johti hyökkäystään kahdella touchdown syötöllään ja ottelun parhaaksi pelaajaksi valittu Yasumoto Sasaki taklasi suomalaisten hyökkäyspelin miinusjaardeille kahden ensimmäisen neljänneksen aikana. Pelinrakentaja Petrus Penkki kuvasi ottelun kulkua paikalliselle medialle varsin totuuden mukaisesti ottelun jälkeen: ”Tiesimme että japanilaiset ovat nopeita, mutta jos olisimme tienneet, että he olivat vielä odotuksiamme nopeampia, olisimme valinneet toisen tavan pelata”.

Ottelusta ei ole juurikaan netissä olevaa videomateriaalia. Suomen joukkueessa pelanneen Karim Hammoudin koostamassa videossa pääsee kuitenkin aistimaan, minkä mittaluokan tapahtumasta oli kyse.

Päävalmentaja Jorma Hytönen onnistui muuttamaan joukkueensa peliä toiselle puoliajalle ja kolmannella neljänneksellä japanilaiset olivat hetken aseettomia tiivistyneen suomalaispuolustuksen puserruksessa. Tukimies Janne Salonen onnistui katkaisemaan pelinrakentaja Sunagan heiton ja käynnisti suomalaisten ainoan maaliin johtaneen hyökkäysvuoron. Petrus Penkin johtamat yhdeksän perättäistä downia toivat Suomen japanilaisten red zonelle, mutta ratkaisuhetkillä suomalaispelinrakentaja joutui vetäytymään sivurajalle saatuaan kolhuja pelitilanteessa. Joukkueen toinen pelinrakentaja, Harri Malkamäki sai kunnian viimeistellä suomalaisten ainoan touchdownin onnistuttuaan heittopelissään laituri Juha Suoniemelle.

Ottelun päätösneljänneksellä japanilaiset lisäsivät johtoaan onnistuneella 41-jaardin potkumaalilla sekä Masai Itain touchdownilla. NFL:n Kansas City Chiefsin leirilläkin vieraillut Itai kertoi ottelun päätyttyä Japanin pelanneen strategisesti kypsempää jenkkifutista. ”Kun kooltaan pienempi joukkue voittaa, on usein taustalla parempi pelisysteemi”, kommentoi japanilainen pelin ratkaisua lehdistölle. Kolhuja saanut pelinrakentaja Penkki oli pettynyt ottelu lopputulokseen ja kertoi siitä lausunnoissaan paikalliselle The Daily Yomiuri-lehdelle: ”Tämä ei ole sama joukkue, joka voitti Euroopan mestaruuden viime kesänä. Haluaisin pelata tämän pelin uudestaan”.

What happens in Tokyo…

Penkin lausunto ottelun jälkeen piti varmasti 100% paikkansa. Suomen maajoukkue ei ollut oma itsensä tokiolaisessa NFL-pyörityksessä ja eikä kostean helteisessä kelissä. Monet suomalaisista pelaajista kohtasivat NFL:n sponsoroimana tarjoillun suuren maailman meiningin ensimmäistä kertaa, eivätkä kaikki toipuneet itse peliin parhaimmilleen. Aikaero, nimikirjoitusten kerääjät hotellilla, Tokion yö ja sen valot, suuri Dome peliareenana ja 22.500 katsojaa huutamassa infernaalisesti sankareilleen. Lisäksi uutuutena tarjoiltu pelitilanteiden seuraaminen stadionin mega-screeniltä ja luonnollisesti täysin tuntematon ja scouttaamaton vastustaja. Paljon häiriötekijöitä yhdellä kertaa nieltäviksi toisella puolella maapalloa.

Unholaan jäänyttä Japan-Eurobowlia voidaan pitää eräänlaisena suomalaisen jenkkifutiksen glory-days-kauden huipentumana. Suomi voitti tämänkin jälkeen vielä yhden Euroopan mestaruuden vuonna 2000, mutta Penkin haave uusintakohtaamisesta Japanin kanssa ei enää toteutunut. Kansainvälisen jenkkifutisyhteisön yksi ottelulle asettamista tavoitteista, oli mitata eri maanosien jenkkifutiksen tasoa keskenään. Kansainväliset lajiliitot haaveilivat 20 vuotta sitten amerikkalaisen jalkapallon MM-kisoista. Elokuussa 1998 pelattu riittävän tasokas ja kohtuullisen tasainen Japan-Eurobowl oli merkittävä askel kohti myöhemmin toteutuneita lajin MM-kisoja.

EM-muistoja: 2005 Suomelle kirvelevä tappio EM-välierässä

Posted on heinäkuu 25, 2018 by Joonas Nousiainen

005 Malmö, Ruotsi – EM-pronssia

Suomi kärsi vuoden 2005 EM-kisoissa kirvelevän välierätappion naapurimaa Ruotsille lukemin 19–23 (16–9) tasaisen väännön jälkeen. Pronssia lopulta EM-lopputurnauksesta ottanut Suomen maajoukkue jatkoi katkeamatonta mitaliputkeaan, ollen ainoa maa, joka oli ottanut mitalin kaikista EM-kisoista. Pronssiottelussa Suomi voitti Iso-Britannian 34–12 (27–6).

Suomen amerikkalaisen jalkapallon miesten maajoukkue kärsi kirvelevän tappion EM-välieräottelussa Ruotsia vastaan torstai-iltana Malmössä. Ottelusta kehkeytyi yksi jännittävimmistä otteluista, mitä maat ovat toisiaan vastaan pelanneet ja Suomella oli omat paikkansa ratkaista ottelu edukseen. Tällä kertaa sinikeltaiset onnistuivat ottelun loppuhetkillä kuitenkin pitämään suomalaiset pois maalialueeltaan ja kuittaamaan 19–23 (16–9) voiton. Aikaisemmin päivällä pelatussa toisessa välieräottelussa hallitseva Euroopan mestari Saksa sen sijaan murjoi Iso-Britannian varsin selvä numeroisesti 34–0 (14–0). Näin lauantaina Suomi kohtaisi Iso-Britannian pronssiottelussa sekä Saksa ja Ruotsi ratkaisisivat Euroopan mestaruuden loppuottelussa.

Suomi sai välieräotteluun unelma alun, kun Miikka Riionheimo (Crocodiles) katkaisi Ruotsin ensimmäisen hyökkäysvuoron nappaamalla syötönkatkon pelinrakentaja C.J. Haraldssonin heitosta ja palautti sen suoraan Ruotsin maaliin 34 jaardin palautuksella. Peliä oli tuolloin pelattu vain 1.30. Muutamaa hyökkäysvuoroa myöhemmin Suomi lisäsi johtoaan kahdella pisteellä Kalle DaSilvan (Rajaritarit) blokattua Ruotsin lentopotkun. Touchdowninkin syntyminen oli tilanteessa lähellä, sillä Suomen pelaajat peittivät pallon Ruotsin maalialueella, mutta tuomarit näkivät pallon pompanneen jo ulos maalialueelta.

Ruotsi sai juoksuhyökkäyksensä rullaamaan ensimmäisen neljänneksen lopulla ja eteni keskushyökkääjä Kim Taalbin pitkällä juoksulla vain muutaman jaardin päähän Suomen maalista. Niklas Lindstöm runnoi pallon väkisin maaliin 2 jaardin juoksulla toisen neljänneksen alussa ja kavensi tilanteeksi 9–6. Ruotsin pysäytettyä Suomen hyökkäyksen nopeasti, sai se heti perään aikaiseksi vaarallisen hyökkäyksen, jonka päätteeksi Jesper Alnervik potkaisi onnistuneen 39 jaardin potkumaalin tasoittaen ottelun. Potkutilanteessa Tommi Padatsu (Roosters) kuitenkin törmäsi rangaistuksen arvoisesti ruotsalaispelaajaan ja Ruotsin valmennus päätti hylätä onnistuneen potkumaalin ja jatkaa hyökkäysvuoroa.

Ruotsin haaveet tasoittuksesta murenivat heidän yritettäessä muutaman pelin kuluttua uudestaan potkumaalia. Tällä kertaa Padatsun askelmerkit olivat kohdallaan ja Padatsu blokkasi Alnervikin potkun pitäen Suomen johdossa. Suomen hyökkäys rankaisi Ruotsia heti perään perlinrakentaja Petrus Penkin (Butchers) tavoittaessa laitahyökkääjä Anatole Wiikin (Wolverines) 73 jaardin heittomaalilla. Kari Hytönen (Roosters) potkaisi lisäpisteen sisään lisäten Suomen johdoksi 16–6. Toisen neljänneksen loppuun Ruotsi kavensi puoliaikatilanteeksi 16–9 Alnervikin 44 jaardin potkumaalilla.

Toisen puoliajan alkuun Suomi sai aikaiseksi hyvän hyökkäyksen ja eteni vain muutaman jaardin päähän Ruotsin maalialueesta. Pallon pomppiessa pois Penkin heitonvastaanottajien käsistä, joutui Suomi tyytymään tilanteessa potkumaaliin, jonka Hytönen potkaisi varmasti maalihaarukkaan. Ruotsi ei suostunut antautumaan vaan vastasi hieman yli minuutin kuluttua. Kikkapelivarastosta kaivettu laitahyökkääjän heittopeli tehosi ja Johan Pelström kiikutti pallon Suomen maaliin 35 jaardin päästä. Heiton suoritti toinen laitahyökkääjä Christian Malm, jolle pallo toimitettiin aloituslinjan takana juoksupelinä. Alnervikin onnistuneen lisäpistepotkun jälkeen Suomi johti 19–16. Ruotsi painoi lopussa päälle voimalla ja pallo pysyi Suomen kenttäpuoliskolla molempien joukkueiden hyökkäysvuoroilla.

Suomella oli hyvä mahdollisuus lisäpisteiden tekoon päätösneljänneksen alussa joukkueen edettyä jo 23 jaardin päähän Ruotsin maalista. Ruotsin puolustaja Fredrik Haraldssonin ottama syötönkatko esti kuitenkin Suomen pisteet ja lopulta Ruotsin painostus tuotti tulosta. Peliaikaa ollessa jäljellä 4.08 Niklas Lindström juoksi illan toisen maalinsa ja siirsi Ruotsin ensimmäistä kertaa johtoon. Alnervik potkaisi tärkeän lisäpisteen estäen samalla Suomen mahdollisuuden tasoitukseen potkumaalilla.

Ruotsin johtaessa 19–23 ja peliajan käydessä vähiin, Suomi eteni heittopelillä kohti Ruotsin maalia. Ville Kurvisen (Butchers) ja Ville Palikaisen (Roosters) kiinniotoilla Suomi pääsi aina 34 jaardin päähän maalialueesta, mutta sen lähemmäksi ei enää Ruotsin puolustus Suomea päästänyt. Lopullisen ratkaisun ottelulle antoi Ronald Biro, joka katkaisi Penkin neljännen yrityksen heiton. Näin Ruotsi saattoi kuluttaa pelikellon loppuun omassa hyökkäysvuorossaan ja eteni EM-loppuotteluun.

Suomen hyökkäys eli pelissä heittojen varassa Ruotsin puolustuksen estäessä etenemisen juoksemalla. Penkki heitti ottelussa 39 kertaa, joista 20 onnistuneesti suomalaiskiinniottajille. Suomi eteni heitoilla 253 jaardia ottelussa, mutta Ruotsin puolustus pääsi katkaisemaan kolme heittoa. Kiinniotot jakautuivat tasaisesti useammalle pelaajalle ja eniten kiinniottoja tilastoihin kokosi Ville Kurvinen (5). Eniten jaardeja kiinniotoilla kirjattiin Anatole Wiikille (103).

Puolustuksen puolella eniten taklauksia kirjattiin Aarno Sjöblomille (Roosters), joka keräsi ottelussa 9,0 taklausta. Marko Luoma (Butchers), Pertti Lautala (Butchers) ja Tommi Padatsu kirjasivat itselleen pelinrakentajasäkin mieheen ja Miikka Riionheimo katkaisi yhden syötön.

Suomelle EM-pronssia

Suomen amerikkalaisen jalkapallon maajoukkue voitti pronssia EM-kisoissa Ruotsin Malmössä. Pronssiottelussa Suomi voitti Iso-Britannian 34–12 (27–6). Suomi jatkoi samalla katkeamatonta mitaliputkeaan ja on ainoana maana ottanut mitalin kaikista EM-kisoista.

Suomi avasi pisteiden teon ensimmäisellä neljänneksellä Teemu Paukkulan (Trojans) kolmen jaardin juoksulla ja Kari Hytösen (Roosters) lisäpistepotkulla, kun neljännestä oli jäljellä 3.31. Toisella neljänneksellä Suomi siirtyi 14–0 johtoon Jukka Satolan (Crocodiles) napatessa pelinrakentaja Petrus Penkin (Butchers) kahdeksan jaardin heiton kiinni maalialueella ja Hytösen lisäpistepotkun onnistuessa. Iso-Britannia kavensi välittömästi Chris Falumbon 67 jaardin kiinniotolla pelinrakentaja David Dranen heitosta. Lisäpistepotku kuitenkin epäonnistui, joten Suomi johti 14–6. Ville Palikainen (Roosters) huudatti paikalle saapunutta suomalaisyleisöä tekemällä 48 jaardin maalin Penkin heitosta. Lisäpistepotku epäonnistui. Suomi lisäsi vielä johtoaan 15 sekuntia ennen puoliaikaa Henri Myöhäsen (Roosters) viiden jaardin kiinniotolla Penkin heitosta. Hytösen potkaistessa lisäpistepotkun sisään Suomi johti puoliajalla 27 – 6.

Toisella puoliajalla Suomi tyytyi varmistelemaan johtoa ja kierrättämään pelaajia. Suomen parhaana palkittu ja ottelussa 136 jaardia 18 kannolla juossut Paukkula juoksi Suomen johdoksi 34–6 illan toisella maalillaan (Hytönen lisäpiste) 3. neljänneksen lopulla. Iso-Britannia teki vielä yhden maalin viimeisellä neljänneksellä Kofi Campbellin 13 jaardin juoksulla sinetöiden loppunumeroiksi 34–12.

Suomi eteni tasaisesti juoksemalla (227 jaardia) ja heittämällä (201 jaardia). Paukkulan lisäksi palloa kantoivat Mourad Daifi (Roosters) viidellä yrityksellä 50 jaardia, Teemu Löllö (Crocodiles) neljällä yrityksellä 24 jaardia, Akumatti Leskinen (Rajaritarit) kolmella yrityksellä 22 jaarida ja Tommi Padatsu (Roosters) ainoalla yrityksellä kaksi jaardia. Pelinrakentajista Petrus Penkki onnistui 13 kertaa 22 yrityksellä heittäen 201 jaardia ja kolme maalia. Neljännellä neljänneksellä Suomen peliä johtanut Atte Kniivilä (Crocodiles) ehti heittämään vain kerran. Kiinniottajista Akumatti Leskinen keräsi kolmella kiinniotolla 43 jaardia, Palikainen, Anatole Wiik (Wolverines) ja Ville Kurvinen (Butchers) keräsivät kukin kaksi kiinniottoa. Yksi kiinniotto kirjattiin Paukkulalle, Satolalle, Myöhäselle ja Löllölle.

Puolustuksessa Miikka Riionheimo (Crocodiles), Jani Lindroth (Crocodiles) ja Timo Winqvist (Roosters) katkaisivat kukin yhden Iso-Britannian pelinrakentajan David Dranen syötöistä. Puolustuksen ahkerimmat taklaajat olivat Winqvist 4 + 0, Efe Evwaraye (Crocodiles) 3 + 0, Sampo Ranta (Roosters) 2 + 2 ja Lindroth 1 + 4. Pelinrakentaja Dranen säkittämisestä vastasivat Kalle Koivisto (Sea City Storm), Evwaraye ja Thomas Ceken (Crocodiles) kukin yhdellä säkillä.

EM-muistoja: 2001 Mestaruusvaltikka vaihtaa omistajaa

Posted on heinäkuu 24, 2018 by Joonas Nousiainen

2001 Hanau, Saksa EM-hopeaa

Suomen neljän perättäisen EM-kullan putki katkesi Saksan kisoissa vuonna 2001. Jälleen kerran loppuotteluun tiensä selvittäneet suomalaiset joutuivat taipumaan tasaisessa finaalissa isäntämaa Saksalle lukemin 19–7. Matkalla loppuotteluun Suomi oli kaatanut puolivälierässä Wienissä Itävallan 13–27 ja välierässä Tukholmassa Ruotsin 3–21.

3.6. 2001 Suomi voitti Itävallan

Amerikkalaisen jalkapallon EM-kisojen puolivälieräottelu Itävalta – Suomi päättyi Suomen voittoon numeroin 13–27 (7–3, 0–4, 0– 7, 6–13). Kylmä ja sateinen sää vaikeutti peliä huomattavasti. Niinpä ottelun ensimmäisellä puoliskolla pistesuoritukset olivat vähissä.

Ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan Suomi siirtyi 0–3 johtoon Kari Grönroosin potkumaalilla. Itävaltalaiset vastasivat kuitenkin heti seuraavalla yrityksellään 80-jaardisella heittomaalilla ja lisäpistepotkulla siirtyen 7–3 johtoon.

Kummankaan joukkueen hyökkäys ei pystynyt pistesuorituksiin ottelun toisella neljänneksellä. Suomen puolustuksen linjamiehet Kalle Koivisto ja Arttu Suokas sen sijaan aiheuttivat kumpikin Itävallan hyökkäykselle oman maalin. Suomen hyökkäys piti ottelua kuitenkin kontrollissa, vaikka pisteitä ei paljon tehtykään. Kahdella ensimmäisellä neljänneksellä Suomi piti palloa hallussa 20 minuuttia, Itävalta vain neljä minuuttia. Tauolla tilanne oli 7–7.

Puoliajan jälkeen Suomen hyökkäys aloitti mallikkaasti. Ensimmäisen hyökkäysvuoron päätteeksi Suomen pelinrakentaja Petrus Penkki toimitti 33 jaardin heiton laitahyökkääjä Christer Stockukselle maalialueelle. Grönroosin onnistuttua lisäpistepotkussa tilanne oli 7–14.

Viimeisellä neljänneksellä Suomen puolustus romutti lopullisesti Itävallan haaveet kahdella pallonriistolla. Ensin Itävalta rähmäsi pallon. Keskushyökkääjä Eero Heinonen juoksi pallon maalialueelle kahdeksan jaardin päästä. Lisäpisteyrityksen epäonnistuttua tilanne oli 7–20. Itävallan seuraava hyökkäysvuoro päättyi tukimies Juha Myllyksen ottamaan syötönkatkoon ja 20 jaardin palautukseen. Keskushyökkääjä Marko Vartiainen runnoi pallon maalin kolmen jaardin päästä. Grönroosin lisäpistepotku teki tilanteeksi 7–27. Ottelun jo ratkettua Itävalta teki lopputulokseksi 13–27 ottelun ainoan kontrolloidun hyökkäysvuoronsa päätteeksi.

Finaali: Saksa – Suomi 19–7

Elokuussa Hanaussa, Saksassa pelatussa loppuottelussa Suomi pelasi Saksaa vastaan. Saksalla oli jälleen ylivoimainen materiaali, mutta se pelasi passiivisesti ja pehmeästi. Puolustus pysyikin ottelussa hyvin mukana. Suomen hyökkäys oli menettänyt loukkaantumisten johdosta syömähampaansa Eero Heinosen ja Marko Vartiaisen.

Petrus Penkki oli muita kolleegoitaan vielä edellä Euroopassa ja heitti 15/25 heitoista perille 155 jaardin verran. Kuusi heittoa otti fullback Olli Ervasti, joka eteni 99 jaardia ja tehden ainoan maalin. Oregon Staten entinen yliopistopelaaja Paul Luoma omasi Suomen passin ja hän möyri puolustuslinjassa 5+3 taklauksen arvoisesti. Viides perättäinen kulta jäi kuitenkin haaveeksi, kun Saksa voitti tasaisen ottelun 7–19 (7–12).

EM-muistoja: 2000 Päätösneljänneksellä takaa ohi ja EM-kultaa

Posted on heinäkuu 23, 2018 by Joonas Nousiainen

2000 Hampuri, Saksa EM-kultaa

Amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus pelattiin poikkeuksellisesti kolmen vuoden tauon jälkeen Saksan Hampurissa, josta Suomella oli kotiin tuomisena kautta aikain viides kultamitali. Toisella puolikkaalla hyökkäystaktiikkaa vaihtaneet maajoukkueleijonat onnistuivat sekoittamaan Saksan puolustuksen ja nousivat takaa ohi turnaus voittoon. Loppulukemat 29–30 Suomelle.

EM-kisat järjestettiin poikkeuksellisesti kolmen vuoden tauon jälkeen. Elokuussa pelatussa EM-finaalissa Suomi kohtasi Saksan. Saksan Hechenbach teki kaksi heittomaalia ensimmäisellä puoliskolla ja Saksa johti ottelua puoliajalla 23–10. Suomen pisteistä vastasivat Marko Vartiainen juoksemalla ensimmäisen maalin ja Kari Grönroos potkaisemalla 52 jaardisen kenttäpotkumaalin.

Kolmannen jakson alussa Saksa teki jälleen heittomaalin ja oli mennä menojaan. Saksa rymisteli kovalla juoksupelaamisella kentän läpi vastustamattomasti, kunnes sitten oppikirjan mukaan vaihtoivat vielä isompaan pelaajamiehistöön lähellä maalia. Maali olisi käytännössä sinetöinyt ottelun, sillä tilanne oli 29–10. Ensin linjapuolustaja Sami Sillgren teki ison pelin ja löi Saksan pallonkantajan maihin linjan taakse. Seuraavalla pelissä Miikka Riionheimo katkaisi heiton maalialueella ja palautti sen nopeilla jaloillaan koko kentän läpi ja toi Suomen takaisin peliin.

Hyökkäys siirtyi pelaamaan neljän laitahyökkääjän systeemiä. Tämä sekoitti Saksan konetta siinä määrin, että Suomi pystyi etenemään sekä heitoin että juoksuin. Petrus Penkki toimitti palloa huikealla kylmäpäisyydellä kovan paineen alla erityisesti poikittaisiin kuvioihin. Neljännellä jaksolla Marko Vartiainen kantoi toisen maalinsa. Ratkaisevan voittomaalin juoksi pelinrakentaja Penkki itse. Suomi voitti lopulta ottelun 29–30. Ottelu oli Wikströmin ja Penkin monivuotisen yhteistyön huippuhetki ja samalla koko joukkueen peräänantamattomuden hieno esimerkki. EM-loppuottelu vuonna 2000 muistuttaa siitä, että totaalinenkaan materiaaliylivoima ei aina takaa voittoa ja tämä seikka tekee urheilusta niin hienoa.

EM-muistoja: 1997 rakkaat naapurit kaatuivat finaalissa

Posted on heinäkuu 20, 2018 by Joonas Nousiainen

1997 Bolzano, Italia EM-kultaa

Suomen leijonamaajoukkue eteni vuonna 1997 vakuuttavasti kolmanteen perättäiseen EM-kultaan. Välierissä englantilaisilta paloi käpy ja Suomi sai muutaman vuoden takaiselle finaalitappiolle hyvitystä. Loppuottelussa rakas naapurimaamme Ruotsi ei löytänyt keinoja Suomen puolustuksen murtamiselle, joten kautta aikojen neljäs EM-kulta Suomelle oli tosi asia.

Semifinaali: Suomi – Englanti 24–6

Boltzanon erinomaisen joustavalla keinonurmikentällä ratkaistiin heinäkuussa miesten EM-kisojen voittaja. Joukkue jatkoi Ken Meyerin hyökkäyssysteemillä ja parhaalla yhteispelaamisella vakuuttavasti voittaen Englannin välierässä. Turun Trojansin keskushyökkääjä Marko Vartiainen jyräsi tehokkaasti Bolzanon tulikuumalla keinonurmella, kun Suomen jenkkifutismaajoukkue pieksi EM-turnauksen semifinaalissa hiilenä käyneen Englannin pistein 24–6.

Vartiaisen kainalossa olisi säilynyt kananmunakin ehjänä, niin hyvää huolta mies pallosta piti. Vasta 19-vuotias nuorukainen olikin Suomen paras pelaaja. Vartiainen keräsi jaardeja tasaisen tehokkaasti isojen englantilaspelaajien keskellä.

– Keinonurmi sopii pelialustana minulle mainiosti. Pääsen liikkeelle paljon terävämmin. Kentän pinta tosin oli niin kuuma, että tossut meinasivat sulaa, Vartiainen totesi hienon urakkansa jälkeen.

Raamikas Vartiainen keräsi edeltävänä vuonna (1996) junioreiden EM-turnauksessa kaikki mahdolliset palkinnot. Lahjakkaan nuorukaisen tavoitteena olikin tulevaisuudessa saada lisäoppia lajista Amerikan yliopistosarjoissa tai Euroopan ammattilaiskentillä. Suomen vastustajaksi finaaliin nousi Ruotsi, joka voitti Italian 23–3.

Finaali: Suomi – Ruotsi 27–6

Finaalissa vastaan tuli vanha vihollinen Ruotsi. Komeettamaisesti palloa 128 jaardin verran kantanut Marko Vartiainen teki ensimmäisen maalin. Itsepintaisesti ruotsalaiset varjostivat laitahyökkääjiä, mutta jättivät Vartiaisen vapaaksi ja hän teki ottelussa toisen maalinsa heittopelin päätteeksi.

Viimeisellä neljänneksellä Veli-Matti Mäki syöksyi maaliin tehden touchdownin. Kari Grönroos potki lisäpisteet läpi ottelun sisään sekä yhden 43 jaardisen kenttäpotkumaalin. Loppunumeroiksi valotaululle saatiin 27–6 lukemat. Ainoastaan yhden maalin päästänyt puolustus oli jälleen leijonanosassa EM-kullan suhteen. Linjasta Pekka Tuomi otti 7 soolotaklausta ja Janne Seppä 4. Cornerbackit Panu Kuhlberg ja Toni Haukkamaa onnistuivat tekemään syötönkatkot mieheen.

East City Giantsissa pelannut Petrus Penkki valittiin EM-turnauksen MVP-pelaajaksi.

EM-muistoja: 1995 Suomelle toinen perättäinen EM-kulta

Posted on heinäkuu 19, 2018 by Joonas Nousiainen

1995 Wien, Itävalta – EM-kultaa

Suomen tie Euroopan mestariksi tapahtui neljän voiton kautta. Ensin Suomi voitti karsintaotteluissa Norjan ja Ruotsin sekä välierissä Ukrainan. Loppuottelussa Italia ei vieläkään kyennyt kaatamaan Suomen leijonamaajoukkuetta.

Välierä, Innsbruck: Suomi–Ukraina 37–0

Suomi hallitsi talviolympialaisten isäntäkaupungissa pelattua ottelua ylivoimaisesta. Harvalukuisen yleisön edessä kovassa kaatosateessa Sami Alalampi vastasi Suomen pisteistä ottelun alussa. Hän teki Petrus Penkin syötöistä kaksi maalia ja yhden kahden pisteen lisäpistemaalin. Ensimmäisellä puoliajalla Marko Sjöblom ehti vielä kerran maalialueelle. Näin Suomi johti tauollla jo 21–0 ja olisi ilmeisesti tehnyt vielä neljännenkin maalin, mutta aika loppui kesken, koska valmentajat eivät tienneet miten vähän jaksoa oli jäljellä.

Tahti jatkui samanlaisena kolmannella neljänneksellä. Suomen työmyyrä oli Marko Sjöblom, joka teki joukkueen kaksi seuraavaa maalia. Sjöblomin saldo ottelussa oli mukava kolme maalia ja 148 jaardia 25 juoksulla. Sami Lappalainen potki vielä päätösnumerot 44 jaardin potkumaalillaan.

Sateessa Suomi keskittyi säästelemään avainpelaajia loppuotteluun ja kuluttamaan aikaa mahdollisimman paljon hyökkäysvuoroillaan. Suomi eteni kaikkiaan 333 jaardia Ukrainan jäädessä vain 44 jaardiin, josta vielä viisi säkkiä söi 24 jaardia. Suomen ahnein taklaaja oli Mika Sorri kuudella taklauksellaan.

Loppuottelu Wien: Suomi–Italia 27–7

Suomi ja Italia kohtasivat jo neljännen kerran EM-loppuottelussa. Vuoden 1983 jälkeen Italia ei ole voittanut Suomea, eikä nytkään tapahtunut poikkeusta. Pieniä sydämentykytyksiä aiheutti Italian Maurizio Barbottin 49 jaardin heittomaali heti ottelun ensimmäisessä pelissä.

Suomi kuitenkin toipui takaiskusta heti. Mika Sevon nappasi Petrus Penkin syötön ja teki 49 jaardin heittomaalin. Puoliaikaan mennessä Suomi ehti vielä tekemään toisen maalin, kun Sami Alalampi eteni 62 jaardia Penkin syötöstä. Maalia ennen Alalampi oli palauttanut lentopotkun pohjaan asti, mutta maali hylättiin virheen takia.

Lopullisesti Suomi karkasi kuitenkin vasta viimeisellä neljänneksellä. Sevon otti Penkin 44 jaardin heiton kiinni ja Suomi siirtyi 24–7 johtoon. Lappalainen teki kaksi potkumaalia. Suomelta hylättiin vielä toinenkin maali viimeisellä neljänneksellä. Nyt virhe kentällä sattui Juha Hagstromin kopattua Penkin syöttö käsiinsä.

Hyökkääjistä eniten etenivät Mika Sevon (107 j), Marko Sjöblom (88 j) ja Sami Alalampi (84 j). Suomen hyökkäys jyräsi kaiken kaikkiaan 328 jaardia, joista 214 oli ykköspelinrakentajaksi siirtyneen Petrus Penkin heittämänä.  Italian kokonaissaldo jäi 183:een.

Suomen tarkasti pelannut puolustus antoi ottelun alkuun yhden heittomaalin ja sen jälkeen pysäytti järjestelmällisesti isokokoisten italialaisten etenemisyritykset, niin että Italiaa ei päästetty enää edes yrittämään potkumaalia. Eniten taklauksia tekivät Jouni Nurmi (5), Mika Lidman (4), Janne Kilpeläinen (4) ja Mika Sorri (4).

EM-muistoja: 1993 Suomi puolustuksen kautta EM-kultaan

Posted on heinäkuu 17, 2018 by Joonas Nousiainen

1993 Bergamo, Italia – EM-kultaa

Muutaman harmaamman EM-lopputurnauksen jälkeen Suomen leijonamaajoukkue teki sen, mitä ryhmältä ei kukaan aluksi uskonut; nappasi EM-kultaa lopputurnauksessa heinäkuun lopussa. Loppuottelussa Suomi voitti Italian selkein 17–7 -lukemin.

Jonkin verran spekulointia oli aiheuttanut Englannin poisjäänti kisoista, mutta se on turhaa – kisat pelataan Euroopan liiton säädösten mukaan ja vain liiton jäsenmaat voivat olla ratkomassa EM-mitaleita. Suomen maajoukkueen päävalmentajana toimi Hämeenlinna Tigersiä valmentava, ja liiton toiminnanjohtajan pallia pyörittelevä, Juha Liedes. Ennen EM-turnausta Liedes oli jossakin määrin epäluuloinen, kuinka vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kasattu maajoukkue kykenisi suoriutumaan EM-urakasta, mutta pelko oli turhaa – oikein koottu ja motivoitu joukkue pystyi antamaan lopputurnauksessa sen panoksen, joka vuonna -93 riitti EM-pystin tuomiseen koti-Suomeen.

Kotimaisen valmennuksen riemuvoitto

Suomalainen valmentaja oli takavuosina vielä kummajainen ainakin Vaahteraliigassa, mutta ECG:n nimettyä ennakkoluulottomasti aikanaan valmentajakseen Stefan ”Eti” Karkulahden ja joukkueen voitettua Vaahteramaljan tämän luotsaamana portit olivat auki myös muiden suomalaisten valmentajien tulolle. Niinpä EM-kisoissa nähtiin maajoukkuevalmennuksessa suomalaisia valmentajia jenkkien lisäksi; Turku Trojansin Jarmo Rautiainen, Espoo Coltsin Jorma Hytönen sekä pitkän linjan liikuntatietäjä, Hyvinkää Falconsia valmentava Eino Leisimo. Jenkkiluotseina maajoukkueesta vastasivat Turun Kenny Meyer, Seinäjoen Tim Johnson ja Rovaniemen Scott Frear.

EFL:n asema vaakalaudalla

Lajin eurooppalainen kattoliitto EFL on ollut kiistellyt koko olemassaolonsa ajan. EFL:llä on ollut monia hankalia asioista mietittävänään esimerkiksi suhteissaan uudelle mantereelle. Yhdysvaltalaisella rahoituksella toimineet ammattilaisliigat Euroopan mantereella ovat olleet pähkinä purtavaksi eurooppalaiselle kattoliitolle, jonka pitäisi kuitenkin ensisijaisesti pyrkiä koordinoimaan lajin kehitustä sen omissa jäsenmaissa vanhalla mantereella. Ei siis ihme, että useiden maiden lajiliitoissa ollaan pohdittu vakavasti eroa EFL:sta, jonka kansallisille liitoille antamaa palvelua ei kaikin osin ole pidetty tyydyttävänä. EFL:n onkin aika luoda pitkän tähtäimen suunnitelmansa ja tarkistaa sitä kritisoiduilta osin, jotta koko mantereen jenkkifutismaat saadaan pysymään lajiliiton piirissä.

Kuudennet EM-kisat olivat kiistatta pettymys hallitsevan mestarin Englannin jäätyä pois lopputurnauksesta, mutta kukapa enää muistaa esimerkiksi sitä, mitkä maat jäivät pois Los Angelesin tai Moskovan olympiakisoista – olympiamitali on olympiamitali, kuten EM-kultamitali on ja pysyy EM-kultamitalina olosuhteista huolimatta. Suomen voitto semifinaalissa Saksasta oli ansaittu, samoin kuin loppuotteluvoitto Italiasta, joka pelasi kuin hurmiossa kotikentällään. Mestaruus on otettu – onneksi olkoon, mestarit!

Vihdoin kultaa!

EM-kisoista heinäkuun lopussa Italian Bergamossa tuli toinen EM-kulta SAJL miesten maajoukkuehistoriassa. Välierässä Suomi voitti Saksan 10–0. Loppuottelussa Italia kukistui 17–7. Suomen joukkueen menestys pohjautui taitavasti pelanneeseen puolustukseen.

Avausmaalia edelsi Joachim Salon kolmen jaardin päässä maalista haltuun kahmima rähmätty pallo. Toisen maalin teki takamies Juha Suokas, joka hyppäsi pallon päälle maalialueella Italian sentterin ylipitkän aloitussyötön jälkeen lentopotku­tilanteessa.

Matti Lindholm otti loppuottelussa 6+3 taklausta sekä maahanlyönnin. Pasi Tontin vastaavat luvut olivat 2+6 sekä yksi säkitys. Takakentällä onnistuja oli Jukka-Pekka Nummi, joka taklasi neljä sooloa, suoritti yhden maahanlyönnin sekä ottelun päättäneen syötökatkon.

20-vuotias Harri Malkamäki johti joukkoja kylmäpäisesti ja heitti tarkasti onnistuen 16/27 heitosta 222 jaardin verran kahdessa ottelussa. Hänet valittiin kisojen MVP-pelaajaksi. Juoksuhyökkäyksen tukipylväs oli ensimmäisen maalin juossut Juha Sihvonen. Sihvosen loukkaantumisen jälkeen Jari Ruuska otti pallonkantovastuun loppuajaksi finaalissa.

Tässä ovat Suomen joukkueen ensimmäiset pelaajat

Posted on heinäkuu 11, 2018 by Mika Laurila

Päävalmentaja Tuomas Heikkinen on nimennyt 15 pelaajaa Suomen EM-kisajoukkueeseen

Isäntäjoukkue Suomi on julkistanut heinä-elokuussa Vantaalla pelattavaan miesten EM-lopputurnaukseen ensimmäisen 15 pelaajan ryhmän. Lopullinen kisajoukkue julkistetaan 27. heinäkuuta ja siihen kuuluu yhteensä 45 pelaajaa.

Ensimmäisessä valintaryhmässä on mukana runsaasti kansainvälistä osaamista, sillä valtaosa nyt valituista pelaajista on pelannut muun muassa Saksan pääsarjassa eli GFL:ssä. Osaamista löytyy myös aivan kansainväliseltä huipulta, sillä hyökkäyksen linjan Iiro Luoto on urallaan kuulunut NFL-seura New York Jetsin organisaatioon ja keskushyökkääjä Henri Jussila puolestaan kuului viimeiset neljä kautta korkeimmalla yliopistotasolla pelaavan University of Nevada Las Vegasin joukkueeseen.

Aloittavana pelinrakentajana heinäkuun viimeistelyleirille saapuu Porvoo Butchersin Vaahteraliiga-joukkueessa pelaava Janne Lehtinen, joka johti viime syksynä Suomen suvereeniin 37–0 ­–voittoon Ruotsista.

Valittujen pelaajien joukossa on mukana myös Euroopan lahjakkaimpiin keskushyökkääjiin lukeutuva Karri Pajarinen sekä vuonna 2000 syntynyt puolustuksen linjapelaaja Edward Vesterinen, jonka otteita EM-lopputurnauksessa seuraa tiiviisti useampikin USA:n huippuyliopiston värvääjä.

EM-lopputurnaus pelataan Myyrmäen jalkapallostadionilla Vantaalla 29.7. – 4.8. Suomen lisäksi mukana ovat Ranska, Iso-Britannia, Ruotsi, Tanskan ja Itävalta. Neljä vuotta sitten Itävallassa pelatuissa kisoissa Suomi sijoittui neljänneksi. Edellisen kerran Suomessa pelattiin vastaavantasoinen turnaus vuonna 1991. Virallinen kisasivu löytyy osoitteesta www.jenkkifutis2018.fi ja englanniksi www.football2018.fi.

Suomen EM-kisajoukkueen ensimmäinen 15 pelaajan ryhmä sekä päävalmentaja Tuomas Heikkisen luonnehdinnat valituista pelaajista

Pelinrakentaja Janne Lehtinen 1989, 184 cm / 90 kg, Porvoo Butchers

”Tulee viimeistelyyn aloittajana. Kokenut, lapsesta asti pelannut pelaaja, joka pääsee viikoittain aloittamaan pääsarjatasolla. Atleettinen ja kehittynyt vuosi vuodelta. Pelikokemusta myös Pohjois-Amerikasta.”

Keskushyökkääjä Veikka Lehtonen 1984, 185 cm / 94 kg, Tampere Saints

”Maajoukkueen kulmakiviä, kivikova taistelija. Pelannut viimeiset pari kautta ulkomailla pääsääntöisesti puolustajana.”

Keskushyökkääjä Karri Pajarinen 1998, 177 cm / 93 kg, Helsinki Roosters

”Huippulupaus. Esittänyt mahtavia otteita viime ja tänä vuonna kaikilla tasoilla, joilla on pelannut.”

Keskushyökkääjä Henri Jussila 1992, 178 cm / 83 kg, Helsinki Roosters

”University of Nevada Las Vegasista palannut salamannopea atleetti, joka pääsee nyt näyttämään Amerikassa oppimaansa EM-kisoihin.”

Laitahyökkääjä Tommi Pinta 1987, 197 cm / 115 kg, Helsinki Roosters

”Kokenut luottopelaaja, onnistunut aina maajoukkueessa, USA-yliopisto ja GFL-kokemus näkyvät otteissa.”

Laitahyökkääjä Micky Kyei 1992, 172 cm / 84 kg, Tampere Saints

”GFL-vuosina hioutunut kansainvälisen tason pelintekijäksi.”

Hyökkäyksen linja Arttu Tennberg 1990, 194 cm / 130 kg, Porvoo Butchers

”Euroopan ehdotonta eliittiä sentterinä. Myös GFL:ssä kivikovaksi hioutunut luottopelaaja.”

Hyökkäyksen linja Iiro Luoto 1984, 197 cm / 120 kg, Helsinki Roosters

”Lähes 20 vuotta maajoukkueessa, koko Euroopassa tunnettu kaikkien aikojen suomalainen hyökkäyksen linjamies jolla myös NFL-kokemusta.”

Puolustuksen linja Okko Outinen 1989, 192 cm / 125 kg, Helsinki Roosters

”Nousemassa yhdeksi kaikkien aikojen parhaista pelipaikallaan Suomessa, pystyy yksinään aiheuttamaan hyökkäyksille todella pahoja ongelmia, peräänantamaton ja koko ajan täysillä pelaava taistelija. Pelannut myös Ruotsin pääsarjassa samoissa tunnelmissa.”

Puolustuksen linja Edward Vesterinen 2000, 193 cm / 110 kg, Helsinki Roosters

”Huippulupaus. 17-vuotiaana valmis miesten maajoukkueeseen, kehittymässä kovan tason USA-yliopistoehdokkaaksi.”

Tukimies Santtu Äyräväinen 1984, 191 cm / 108 kg, Helsinki Roosters

”Ulomman tukimiehen pelipaikan kiistaton valtias Suomessa, tavallaan Aarno Sjöblomin manttelin perijä, mahdollistaa pitkälti koollaan ja nopeudellaan käyttämämme pelitavan. Kuten monet muutkin, hioutui huipuksi vuosia sitten GFL-pelaamisen kautta.”

Tukimies Sami Toivonen 1988, 185 cm / 100 kg, Helsinki Roosters

”Kovaluonteinen johtajatyyppi, middle linebackerin perikuva, taklaa sivurajalta sivurajalle.”

Takapuolustaja Akseli Olin 1992, 185 cm / 94 kg, Vienna Vikings

”Vienna Vikingsista suoraan EM-kisoihin. Fyysinen pelaaja, joka tuntee lajin laaja-alaisesti. Pystyy pelaamaan kaikkia takakentän paikkoja.”

Takapuolustaja Santeri Inkinen 1991, 179 cm / 86, Kuopio Steelers

”Kakkosdivarista Vaahteraliigan kautta GFL:ään ja maajoukkueeseen, erinomainen palloilija joka on ottanut jenkkifutiksen haltuun muutamassa vuodessa. Kulmapuolustaja, joka pystyy pelaamaan EM-tasolla yksi yhtä vastaan.”

Potkaisija Joni-Petteri Malka 1989, 175 cm / 80 kg, Porvoo Butchers

”Sivunnut tällä kaudella Vaahteraliigan potkumaaliennätystä. Mahdollistaa pisteidenteon kenttäasemista, jotka muuten olisivat riskinoton tai pallosta luopumisen paikka.”

EM-muistoja: 1991 toisista kotikisoista saaliina hopeaa

Posted on heinäkuu 10, 2018 by Joonas Nousiainen

1991 Helsinki, Suomi – EM-hopeaa

Suomi toimi vuonna 1991 toista kertaa historiansa aikana EM-lopputurnauksen isäntämaana. Kisojen kaikki ottelut pelattiin Olympiastadioinin luonnonnurmella. Tyylikkäästi välierissä Ranskan kaataneet suomalaiset eivät onnistuneet saamaan revanssia kaksi vuotta aikasemmin Englannille kärsitylle tappiolle. Iso-Britannia nimellä kisoihin osallistunut maa voitti tiukan loppuottelun lukemin 3–14.

Helsingissä järjestettiin EM-kisat 13.–19. elokuuta, joihin oltiin valmistauduttu huolella. Kisahuumaa oli aistittavissa jo ennen kisoja ja turnauksen näkyvyyteen oltiin panostettu huolella.

Vuoden 1991 kotikisoihin valmistauduttiin huolella ja taustajoukkoihin hankittin paljon niin ulkomaalaista kuin kotimaalaista osaamista. Maajoukkueen nimekäs valmentajaryhmä koostui seuraavista herroista:

Pete McCulley, päävalmentaja

Chad Fenwick, puolustuskoordinaattori

Tim Johnson, erikoisjoukkueet/hyökkäyslinja

John McGregor, keskushyökkääjät

Cyle Feldman, laitahyökkääjät

Eric Lawson hyökkäyksen linja

Eino Leisimo, sisemmät laitahyökkääjä

Earl Azeltine, puolustuksen linja

Jorma Hytönen, ulommat tukimiehet

Juha Liedes, puolustuksen takakenttä

Rex Stapleton, puolustuksen takakenttä ja potkujen palautus.

Välierässä Suomi kaatoi Ranskan selvin 52–0 lukemin.

Loppuottelussa Suomi kohtasi Ison-Britannian häviten ottelun lopulta 3–14. Sami Lappalainen kenkäisi ainoat pisteet potkumaalilla. 11000 katsojaa piti hyvää tunnelmaa Olympiastadionilla järjestetyissä kisoissa. Ottelut televisioitiin YLE:n toimesta.

Koko EM-turnauksen parhaiksi valittiin Suomen joukkueen hyökkäyksestä Juha Sihvonen ja

puolustuksesta Matti Lindholm.

EM-lopputurnauksen All Starsiin valitut suomalaiset:

RB Juha Sihvonen

WR Magnus Liljestrand

OT Ari-Pekka Syynimaa

OG Kai Kyösti

DT Joachim Salo

LB Matti Lindholm

LB Petteri Harlin

SS Mika Lidman

FS Sauli Kippola

EM-muistoja: 1989 Rankkasade vesitti Suomen haaveet EM-kullasta

Posted on heinäkuu 9, 2018 by Joonas Nousiainen

1989 Hampuri, Saksa – EM-hopeaa

Norja nurin helposti

Suomi selvisi helposti amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaukseen. Suomalaiset nuijivat karsintaottelussa 7.5.1989 Norjan puhtaasti 49–0 (14–0). Suomen ja Norjan tasoero oli selvä, vaikka Norja ensimmäisellä puoliajalla pystyikin hangoittelemaan vastaan.

– Norjalaiset olivat teknisesti selvästi heikompia. Ei heistä vastusta ollut, hyökkäyksen linjamies Anssi Roiha selvitti.

Suomi aloitti pisteidenteon yhdeksän minuutin pelin jälkeen. Suomi pääsi aloittamaan hyökkäysvuoron 15 jaardin päästä Norjan maalista Jaakko Lehdon blokattua norjalaisten lentopotkun. Pentti Ervelius juoksi heti ensimmäisessä pelissä pallon maaliin ja Suomi johti 6–0. Tapio Heikkilä lisäsi johdon lisäpistepotkulla 7–0:aan.

Toisen neljänneksen alussa pelinrakentaja Veli-Matti Kallislahti löysi laitahyökkääjä Tomi Pesosen pitkällä heitolla. Pesonen liimasi kaaren maalialueella ja Suomi johti 14-0. Suomi tarjosi Norjalle kavennusta puoliajan lopussa. Kallislahti rähmäsi pallon aivan oman maalin edustalla. Norja ei kuitenkaan pystynyt puskemaan palloa maaliin, vaikka matkaa oli vähimmillään vain 10 senttiä. Lopullisesti ottelu ratkesi kolmannella neljänneksellä. Sinivalkoiset iskivät 12 minuutissa viisi maalia eli 35 pistettä. Jussi Arantola vei Suomen 21–0 johtoon. Juha Sihvonen juoksi tilanteeksi 28–0. Turun Jarmo Rautiainen vei Suomen 35–0 karkumatkalle hypättyään norjalaisten pudottaman pallon päälle maalialueella. Kaksi viimeistä maalia olivat Tomi Pesosen ja Juri Huopaisen käsialaa.

– Oli mukava pelata, kun pääsi kentälle, hyvin pelannut Japi Rautiainen selvitti. – Maali syntyi hiukan tuurilla, hän jatkoi vaatimattomasti.

Suomen päävalmentaja Pete McCulley piti Suomen pelin juoksuvoittoisena.

– En nähnyt syytä heittää, kun pystyimme jyräämään Norjan juoksuilla, McCulley perusteli. Suomi eteni ottelussa maassa 168 jaardia ja ilmassa 75. Norjalaisten vastaavat luvut olivat 37 ja 106.

– Kyllä meidän on vielä hierottava näitä pelejä ennen EM-kisoja, pelinrakentaja Veli-Matti Kallislahti sanoi.

– Pelaajat menivät hiukan lukkoon pelitilanteessa. Harjoituksissa pelit kyllä sujuivat, Kallislahti selvitti vaisua ensimmäistä jaksoa.

Englanti vei EM-kullan vakuuttavasti 20.–27.8. Länsi-Saksassa

– Olipas märkää, sanoi hopeajoukkueen takamies Timo Toissalo.

Euroopan arvojärjestys kääntyi kahdessa vuodessa päälaelleen. Helsingin 1987 kisojen nelonen Englanti vei nyt kullan. Suomi paransi sijoitustaan yhdellä ottaen hopeaa. Viimekisojen kakkonen, Länsi-Saksa, sai tyytyä pronssiin ja mestari Italia jätettiin nyt ensimmäisen kerran ilman minkään väristä mitalia.

– Me todistimme, että brittien saarilla pelataan hyvää jenkkifutista. Haimme täältä enemmän kunnioituista kuin kultaa. Nyt saimme molempia, kisojen paras hyökkäyspelaaja, Englannin Victor Ebubidike sanoi.

EM-kulta oli Englannille ensimmäinen EM-mitali. Aikaisemmissa Euroopan mestaruuskisoissa ja seurajoukkueiden Eurobowleissa brittijoukkueet ovat säännöllisesti epäonnistuneet.

EM-finaali jouduttiin siirtämään Hampurin keskustan Millentor-stadionin pehmenneeltä nurmikolta tunnin ajomatkan päähän Hansdorfin hiekka-tekonurmelle. Kello 15:sta sijasta ottelu alkoi vasta 21 sunnuntai-iltana. Kisojen järjestelyt menivät muutenkin aivan penkin alle.

Rankkasade ei tauonnut ottelun aikana hetkeksikään, pikemminkin päinvastoin sade tuntui yltyvän.

– Sade häiritsi meitä enemmän kuin brittejä. Me olemme enemmän heitto- kuin juoksujoukkue, Suomen päävalmentaja Pete McCulley kommentoi. – Sateella ja heikoilla valoilla voi jossitella, mutta kyllä englantilaiset olivat tänään tässä säässä meitä parempia, Suomen päävalmentaja McCulley tunnusti.

Britit onnistuivat tekemään tasaisen alun jälkeen kaksi maalia. Ebubidike juoksi Englannin molemmat maalit ja Suomi oli puoliajalla 0–12 tappiolla.

– Otin hyvän taklauskulman ja lähdin juoksemaan Ebubidikeä kiinni. Painoin niin paljon kuin ikinä pystyin. Ei kuitenkaan ollut mitään toivoa saada miestä kiinni, tukimies Björn Åkerblom kertoi Englannin ensimmäisestä maalista.

Suomi yritti kuroa eroa umpeen toisella puoliajalla heittämällä. Taktiikka kuitenkin epäonnistui Suomen pelinrakentajien Veli-Matti Kallislahden ja Juha Myrskyn heitettyä ottelussa yhteensä kuusi syötönkatkoa.

Britit tekivät kaikki maalinsa suomalaisten virheistä. Kaksi maalia syntyi 50 jaardin juoksuista, yksi 45 jaardin heitosta ja yksi suomalaisten heittämän syötönkatkon jälkeen. Pronssijoukkue Länsi-Saksan valmentaja Walter Rolfingilla oli ottelun lopputulokseen selvä selitys.

– Suomella oli puolustuksessa vain yksi Matti Lindholm, kun Englannilla oli kaksi kovaa tummaihoista keskushyökkääjää, Victor Ebubidike ja Trevor Carthy, Rolfing sanoi.

– Paikan ja ajan muuttaminen ei haitannut, mutta sateen mukana puolet meidän pelivalikoimastamme valui ojaan. Rankkasateessa ja tuulessa heittäminen on todella vaikeaa, laituri Harri Kaasinen selvitti.

EM-muistoja: 1987 Suomelle kotikisoista pronssia

Posted on heinäkuu 5, 2018 by Joonas Nousiainen

Vuonna 1987 amerikkalaisen jalkapallon EM-lopputurnaus miteltiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Pelit pelattiin sekä Helsingissä että Espoossa. Turnaus oli Suomelle menestys, huolimatta välierätappiosta Länsi-Saksalle. Kisakatsomoissa otteluista nautti runsas väkijoukko – Helsingin Olympiastadionilla riitti tunnelmaa ja kannustusta. Kisat päättyivät Suomen osalta pronssiin, kun Englanti kaatui 38 – 23 lukemin.

Välierä Suomi-Länsi-Saksa 21-44, Olympiastadion

Länsi-Saksan ilmasirkus yllätti Suomen täysin. Suomen valmentaja kaksikko odotti juoksevaa saksalaista ihmissusilaumaa, jonka hopealuoti Ari Tuuli olisi tappanut. Laitapuolustajat päästivät kisojen parhaaksi valitun pelinrakentaja Andreas Mozkuksen rullaamaan sivuille, jolloin laitahyökkääjillä oli aikaa karistaa Suomen takapuolustajat kannoiltaan. Suomi ei pystynyt sopeutumaan L-Saksan heittopeliin koko ottelun aikana. Pelitaktiikkaa ei onnistuttu muuttamaan. Suomen hyökkäys kangerteli. Heittopeli ei kulkenut ja keskushyökkääjillä oli lyijyä pohkeissa. Suomalaiset, sekä hyökkäys että puolustus, olivat ensimmäisen puoliajan täysin kipsissä. Toisella puoliajalla peli vapautui, mutta Saksa oli karannut jo liian kauaksi.

Pronssiottelu Suomi-Englanti 38-23, Leppävaaran stadion

Veli-Matti Kallislahti korvasi Juha Myrskyn Suomen pelinrakentajana ja Suomi siirtyi Vaahteraliigasta tuttuun ja turvalliseen juoksupeliin. Pallo pysyi tiukasti suomalaisten sormissa, eikö rähmäyksiä sattunut yhtään. Britit puolestaan lahjoittivat pallon suomalaisille neljästi ja aina hyvässä kenttäasemassa. Joe St. Louis kohosi ottelun hahmoksi kolmella juoksumaalilla. Pisimmän piskuinen St. Louis juoksi 83 jaardin päästä. Suomen puolustus pelasi hyvin, vaikka juoksupuolustus ajoittain vuosi.

EM-muistoja: 1985 Suomi puolusti suosikit nurin

Posted on kesäkuu 28, 2018 by Joonas Nousiainen

1985 Milano, Italia – EM-kultaa

Suomi voitti ennakkosuosikki Italian pistein 13-2 amerikkalaisen jalkapallon EM-finaalissa Milanossa fanaattisen italialaisyleisön nenän edessä. Ottelun sankarina oli Suomen joukkueen puolustus, joka ei laskenut italialaisia tekemään pistettäkään. -Tästä eivät enää fiilikset parane, iloitsi Suomen Euroopan Mestaruuteen amerikkalaisessa jalkapallossa luotsannut pelinrakentaja Risto Luostarinen.

Ainoat pinnansa isäntäjoukkue sai sentteri Tero Huhtamäen epäonnistuttuaan aloitussyötössä ja tehtyä oman maalin. Ottelu alkoi suomalaisittain riemukkaasti. Italia ei onnistunut etenemään ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan ja joutui turvautumaan lentopotkuun. Takamies Mark Lundström teki potkunpalautuksessa erinnomaisen hämäyksen ja eteni peräti 52 jaardia kuljettaen pallon kolmen jaardin päähän Italian maalista.

Krogerus ja Tuuli etenivät

Keskushyökkääjä Olli Krogerus lyhensi Suomen matkan kolmeen metriin ensimmäisellä yrityksellä. Ari Tuuli kavensi matkan muutamaan senttiin ja teki kolmannella yrityksellä maalin. Lisäpisteyritys epäonnistui.Italia aloitti raivokkaan etenemisen, mutta Suomen puolustus esti maalin teon. Viiden minuutin pelin jälkeen italialaiset pääsivät rangaistusten avulla vain kahden metrin päähän Suomen maalista.

Neljä yritystä ei kuitenkaan riittänyt. Ensimmäisen yrityksen torjui tukimies Matti Lindholm, joka siirsi vastustajaa kaksi metriä taaksepäin. Linjapuolustaja Keijo Kaurissaari lisäsi välimatkaa Suomen maaliin kuuteen metriin. Ja Italian kolmannella yrityksellä takamies Esa Kiiskinen otti pallon pois vastustajalta.

Ylönen esti maalin teon

Toisen puoliajan alussa Suomen hyökkäys hyytyi täysin ja puolustus joutui kentälle lähempänä ja lähempänä omaa maaliaan. Vain potkaiseja Olli Ylösen erinomaiset lentopotkut estivät maalin teon.

Italian pistetili aukesi kuitenkin Suomen hyökkäyksen ollessa kentällä. Sentteri Tero Huhtamäki epäonnistui aloitussyötössä ja pallo lensi yli päätyrajan. Syntyneestä omasta maalista Italialle annettiin kaksi pistettä.

Lopullisen sinetin Suomen voitolle painoi keskushyökkääjä Reijo Kulmala. Puolustuksen napattua pallon vain kymmenen metrin päässä Italian maalista Kulmala juoksi lähietäisyydeltä kuusi pistettä linjan läpi. Olli Ylösen potku toi vielä yhden lisäpisteen ja muutti loppunumeroiksi 13-2.

Suunniteltu taktiikka

”Euroopan mestaruus tuli täsmälleen suunnitellulla tavalla” kertoo päävalmentaja Tan Berelli. ”Onnistuimme ylittämään Italian heti alussa ja jatkossa puolustus piti maalimme puhtaana.”

Kisojen ajan ihmetystä herättänyt tuomaritoiminta vain heikkeni kisojen loppua kohden. Loppuottelussa suomalaiset eivät tottuneet lainkaan Italian liigasta värvättyjen amerikkalaisten tuomarien linjaan. Suomen maajoukkue keräsi rangaistuksia peräti 170 jaardia ja Italia vain 93. Lisäksi Suomi menetti yhden maalin tuomarin lippuun.

Pelinrakentaja Risto Luostarinen joutui huilaamaan semifinaaliottelun Ranskaa vastaan, mutta finaalissa heitti päävalmentaja Al Tamberelli Luostarisen avauskokoonpanoon. Luostarinen kiitti parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomen unelma-avaus

Suomi sai ottelussa unelma avauksen, kun Mark Lundsröm palautti Italian potkun aivan Italian maalialueen tuntumaan. Tässä tilanteessa Luostarinen kutsui juoksupelin Ari Tuulelle, joka painoi pallon väkisin Italian maaliin.

Koko loppupelin Italia painoi päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta Suomen puolustus kesti paineet loistavasti. Ainoastaan yhden oman maalin Suomi joutui päästämään toisen erän alussa.

Kulmala heittäytyi

Lähes 200-päisen suomalaisyleisön riemuksi Suomi onnistui tekemään kuin varkain vielä yhden maalin lisää, kun keskushyökkääjä Reijo Kulmala heittäytyi hienosti yli Italian maaliviivan. Suomi voitti siis Euroopan mestaruuden lopulta lopulta pistein 13-2 ja ennakkosuosikki Italia joutui nöyryyttävällä tavalla tunnustamaan heikkoutensa.

Tambarelli: Kuin nyrkkeilyottelu

Suomen maajoukkueen päävalmentaja Al Tambarelli loisti kuin Naantalin aurinko ottelun jälkeen. Hänen valitsemansa taktiikka osui aivan nappiin. -Peli oli kuin nyrkkeilyottelu, jossa vastakkain olivat raskaan sarjan ja kevyen keskisarjan nyrkkeilijät. Suomen pienet, mutta tekniset pelaajat onnistuivat pysymään loitolla isoista ja vahvoista italialaisista ja tekemään pistesuorituksia yllättäen, riemuitsi Tambarelli. Tambarellin valitsema puolustusvoittoinen taktiikka yllätti italialaiset täysin. -Vahvat puolustajamme Harri Kaasinen ja Matti Lindholm kykenivät pitämään italialaiset poissa maalialueeltamme ja se ratkaisi lopulta voiton, Tambarelli kommentoi.

EM-muistoja: 1983 Suomi haki Italian helteestä hopeaa

Posted on kesäkuu 26, 2018 by Joonas Nousiainen

Italiassa heinäkuun viimeisen viikon aikana pelatuissa ensimmäisissä amerikkalaisen jalkapallon EM-kisoissa Suomi sijoittui hopealle isäntämaa Italian jälkeen. Loppuottelu päättyi italialaisten voittoon pistein 18-6 (6-0).

Suomi selvitti tiensä loppuotteluun voitamalla ensin Ranskan puhtaasti luvuin 52-0 ja kaatamalla semifinaaliottelussa Länsi-Saksan pistein 33-8.

Amerikkalaisen jalkapallon ensimmäinen virallinen kansainvälinen arvoturnaus alkoi perjantaina 22. päivänä heinäkuuta avajaisilla. Suomen joukkue nousi linja-autoon Helsingissä päämääränään Castel Giorgio, pelipaikkakunta keskisessä Italiassa. Lähes koko maajoukkue istui kolmisen vuorokautta autossa ennen kuin matka oli ohi. Perillä Castel Giorgiossa maajoukkue majoitettiin samaan kouluun Itävallan joukkueen kanssa. Ranska ja vasta muutama päivä ennen kisoja paikkakunnalle saapunut Italian joukkue asuivat läheisessä koulussa. Saksalaiset oli majoitettu noin kymmenen kilometrin päähän.

Viikko tottumiseen

Suomen joukkue käytti viimeisen viikon ennen otteluiden alkamista harjoitteluun ja ilmastoon totuttautumiseen. Joukkueen normaali päivä ennen otteluiden alkamista olkoi yleensä herätyksellä kello 6 ja välittömällä muutaman tunnin harjoittelulla. Aamiainen nautittiin kello 10, jonka jälkeen pelaajat olivat usein vapaat päivän toisiin harjoituksiin asti kello 17. Päivällinen tarjoiltiin noin kello 20 ja joukkueen piti olla majapaikassaan viimeistään kello 23.

Kahdesti päivässä tapahtunut harjoittelu kuumassa ilmanalassa asetti pelaajien nestetasapainon kovalle koetukselle. Kuumimpina päivinä lämpötilat kohosivat yli 40 asteen keskipäivän aikaan. Vasta auringonkaskun aikaan noin kello 21 alkoi ilma jäähtyä. Pelaajien juomien tarve ylitti ensimmäisinä päivinä paikallisten kauppiaitten odotukset, sillä juomat loppuivat kesken. Ensimmäisten päivien jälkeen juotavaa tosin löytyi riittävästi, mikä tiesi kauppiaille roimaa voittoa.

Ranska yllättyi

Ranskan maajoukkueelle Suomen vahva esitys ensimmäisessä ottelussa oli melkoinen yllätys. Ranskalaiset olivat tutustuneet suomalaisten pelaamiseen toukokuussa Pariisessa, jossa Turku Trojans osallistui neljän seurajoukkueen turnaukseen sijoittuen toiseksi. Turnauksen voittanut Ranskan mestarijoukkue Spartacus muodosti myös Ranskan maajoukkueen rungon, ja sen uskottiin onnistuvan Suomen maajoukkuettakin vastaan.

EM-kisojen avausottelusta muodostui suomalaisten juhla. Joukkue viimeisteli ottelussa kahdeksan maalia, joista Juha Vuopio, Ari Tuuli ja Olli Krogerus kukin tekivät kaksi. Yhden maalin teki Jyrki Kaarnija yhden puolustaja Timo Anttila, joka katkaisi ranskalaisten heiton ja palautti palloa noin 85 jaardia Ranskan maalialueelle neljännen jakson alussa.

Ranska-ottelussa suomalaiset onnistuivat hyvin lähes kaikessa. Maalit syntyivät tasaisesti sekä heitto- että juoksupeleillä. Valmentajat peluuttivat ottelussa kaikkia kolmea Suomen pelinjotajaa, mutta kaikki kolme heitoista syntynyttä maalia olivat joukkueen kapteenin Heikki Jäättelän käsialaa.

Ari Tuulen loistoilta

Suomen toinen ottelu Länsi-Saksaa vastaan pelattiin keskiviikkona, 27. päivänä heinäkuuta myöhään illalla keinovalossa. Ottelu alkoi kello 21 ja päättyi vasta lähellä puoliyötä. Illasta muodostui ennen kaikkea Ari Tuulen juhla, vaikka ensimmäisen maalin tekikin Kimmo Lievonen Jäättelän syötöstä jo kolmen minuutin pelin jälkeen. Suomen tekemistä viidestä maalista kolme teki Ari Tuuli hänen koko ottelun yhteisen jaardimääränsä ollessa lähes 230.

Ensimmäinen Tuulen maaleista syntyi toisen jakson alussa 54 jaadin juoksulla. Kolmen ja puolen minuutin kuluttua Tuuli teki täsmälleen saman tempun heti Suomen ensimmäisestä hyökkäyksestä saksalaisten lentopotkun jälkeen; 54 jaardin juoksu maalialueelle vahvasti suojattuna. Kolmas maali runnottiin muutaman jaardin päästä saksalaisten maalirajasta kolmannella jaksolla.

Saksan joukkue sai ainoan maalinsa pian neljännen jakson alkamisen jälkeen maalin puolustajien katkaistua Kari Ketosen heiton, mutta tuomarit hylkäsivät sen virheen takia. Ottelun viimeinen maali syntyi vain yhdeksän sekuntia ennen peliajan päättymistä Olli Krogeruksen juostua pallon yli maalirajan vahvasti suojattuna.

”Kurinalainen perhe”

Ennen Suomen ja Italian välistä loppuottelua luonnehti Don Jones maajoukkuetta suureksi kurinalaiseksi ja yhtenäiseksi perheeksi. Jonesin mukaan kahden viikon yhtenäinen asuminen ja runsaat harjoitukset olivat hyvin muovanneet kuudesta eri seurasta kootut pelaajat yhtenäiseksi joukkueeksi.

Ennen loppuottelua järjestetyssä lehdistö tilaisuudessa Italian joukkueen päävalmentaja Ray Semko arveli ottelun päättyvän italialaisten 3-4 maalin voittoon. Don Jones puolestaan arveli ottelun voivan päättyä kumman tahansa voittoon 1-2 maalin erolla. Suomella on hyvä mahdollisuus voittoon, mikäli joukkue saa pelata omaa peliään, hän arveli ennen ottelua.

Italian aseena vahvat juoksut

Loppuottelu Suomen ja Italian välillä muodostui kahden erityylisen joukkueen voimankoetukseksi. Italialaiset luottivat kokoonsa ja voimaansa käyttäen paljon suoria juoksupelejä linjan läpi tai sen päistä. Suomalaiset puolestaan käyttivät huomattavasti tehokkaammin hyväkseen amerikkalaisen jalkapallon monipuolisten hyökkäyskuvioiden suomia mahdollisuuksia.

Italian hyökkäysten juoksupainotteisuudesta huolimatta ottelun ensimmäinen maali syntyi pitkän heiton jälkeen toisen jakson ensimmäisellä pelillä. Kolminkertaisen Italian mestarijoukkueen Milano Manin´s Rhinosin pelinjohtaja Lino Benezzoli syötti pallon saman seurajoukkueen pelaajalle Gianluca Gerosalle yli Suomen puolustuksen.

Maalin jälkeisen alkupotkun jälkeen Suomi eteni tasaisesti lähes kentän toiseen päähän vaihtelevilla kuvioillaan. Ottelu kuitenkin ratkesi ainakin osittain suomalaisten pudottaessa pallpn vain kymmenen jaardin päässä Italian maalirajasta. Center Lassi Haavisto kertoi myöhemmin yrittäneensä kalastaa tuomareilta paitsio rangaistusta italialaisille antamalla pallon puolustajan ollessa suomalaisten puolella. Tuomarit eivät kuitenkaan viheltäneet paitsiota, ja pallo jäi Italialle lipsahduksen jälkeen.

Myös Italian toinen maali syntyi heittopelin jälkeen, vaikka pohja onnistuneelle syötölle luotiinkin vahvoilla juoksuilla. Italian toisen maalin rakensi sama parivaljakko kuin ensimmäisenkin kolmannen jakson puolivälissä.

Suomen ainoa maali loppuottelussa syntyi viimeisellä jaksolla Italian johtaessa jo 18-0 Giorgio Longhin juoksun jälkeen. Kari Ketosen heiton napannut Ari Tuuli päätti kisat omalta osaltaan arvoisellaan tavalla neljännen jakson alussa. Tuuli juoksi Ketosen yli 30-jaardisen heiton jälkeen itse saman verran jättäen kevyesti taakseen italialaispuolustajat.

Maajoukkueella edessään tärkeä viikonloppu

Posted on huhtikuu 26, 2018 by Mika Laurila

Miesten maajoukkue harjoittelee viikonloppuna intensiivisesti Pajulahdessa. Viikonloppu on Suomen menestymishaaveiden kannalta enemmän kuin tärkeä.

– Tänä viikonloppuna meidän alettava tekemään linjauksia sekä henkilöllisesti että kokonaispaketin laajuuden suhteen. Toisin sanoen saada selvyys siihen, ketkä viikonloppuna paikalla olevista pelaajista ovat avainrooleissa kisoissa, kertoo päävalmentaja Tuomas Heikkinen.

Pelaajatilanteesta tietysti keskeisin on pelinrakentaja.

– Siihen meidän on nyt tämän leirin jälkeen ruvettava ripustamaan hattua, eli tehdä siihen selkeästi tämän hetken järjestys ja tilanne. Sama koskee myös pallonkantajien roolituksia. Meidän täytyy selvittää, minkä tyyppisissä pelillisissä elementeissä ketkäkin ovat ensisijaiset vaihtoehdot.

Kolmessa edellisessä maaottelussa Suomi on voittanut Ruotsin, ja jokaisella kerralla hyökkäystä on johtanut eri pelinrakentaja. 2015 Miro Kadmiry, 2016 Otso Flinkman ja 2017 Janne Lehtinen.

Robert Johnsonin koordinoimassa hyökkäyksessä tullaan tekemään valintoja myös pelikirjan laajuuden suhteen. On löydettävä ne kuviot ja sommitelmat, jotka toimivat. Kun aikaa on rajallisesti, valmennuksen nähtävä olennainen ja pelaajien kyky pelata muuttuvissa muodostelmissa ja tilanteissa nousee keskiöön.

– Maajoukkueessa ei voida koskaan avata ihan kokonaan pelillistä pakettia, vaan asiat on niputettava: tällä henkilöstöllä on nämä asiat ja tällä henkilöstöllä nämä asiat. Nyt teemme päätöksiä siitä, mihin haluamme satsata ne toistomäärät, jotka meillä on käytettävissä.

Fokus valinnoissa on jo tiukasti sunnuntaissa heinäkuun 29. päivässä, jolloin Myyrmäen Urheilupuiston jalkapallostadionionilla Suomi ja Iso-Britannia iskevät yhteen kello 19.

– Toistojen rajaaminen sekä henkilöstön että pelillisten asioiden suhteen lähemmäs sitä, mitä tulemme faktisesti jo ensimmäisessä ottelussa pelaamaan. Se on kantava teema.

Kovalla tempolla mutta säästeliäästi iskien

– Täytyy tietysti edelleen ottamaan huomioon, että pelaajat ovat kauteen valmistavalla ajalla, Heikkinen kertoo. – Tulemme pitämään tempoa, mutta ylimääräistä kontaktia pyritään välttämään.

Mitä leirillä pitäisi tapahtua, jotta päävalmentaja olisi leirin antiin tyytyväinen?

– No, sanotaan nyt näin, että sellainen hyökkäyksen ja puolustuksen välinen kilvoittelu treeneissä – kun meillä sellainenkin jakso tulee, missä vähän kisataan. Toivoisin, että siinä yksittäiset pelaajat selvästi uskaltaisivat ja pystyisivät tekemään isoja pelejä.

– Lyödään vähän intensiteettiä harjoituksiin ja ruvetaan kisaamaan, jotta silloin pelaajat pystyisivät vielä nousemaan sen ulkoa opiskelemansa systeemin yläpuolelle ja siinä kontekstissa ja siinä ympäristössä tekemään pelejä. Siihenhän tässä kuitenkin pyritään!

Kokoonpano hahmottuu

Heikkinen on perinteisesti ollut hyvin vaitonainen leiriryhmien kokoonpanoista ja seurantalistoista. Valmennusryhmällä on kuitenkin hyvä tuntuma siitä, mistä ryhmästä lopullinen joukkue löytyy.

– Jos nyt saisi luetella 55 nimeä, niin ne kisoissa pelaavat 45 nimeä ovat siinä 55 pelaajan joukossa. Toki on pelaajia, joiden saatavuutta seurataan ja pelaajia, joiden kuntoutumista seurataan. Eikä tästä syvyydestä lähdetä yhtään pelaajaa rajaamaan ulos, koska aina edellä oleville pelaajille voi tapahtua jotakin. Tässä täytyy monella tapaa pitää ovea auki.

Saksan pääsarja GFL teki hetki sitten päätöksen, jonka Saksan liigan kierros pelataan normaalisti EM-kisojen aikaan. Saksaan tämä ei luonnollisestikaan vaikuta, koska maa on eristäytynyt kansainvälisesti toiminnasta, mutta päätöksen myötä muun muassa Euroopan parhaimpiin tukimiehiin kuuluva Roni Salonen, mantereen ykköslaitahyökkääjiin kuuluva Sebastien Sagne, Vaahteraliigan viimekauden säkitystilaston voittaja Lauri Vainio sekä Potsdam Royalsin hyökkäyksen linjan suomalaismoottori Tuomas Tammero eivät välttämättä kisoihin pääsisi. Päätös vapauttaa pelaajat maajoukkueen käyttöön on seurajoukkueilla.

– Pidämme ehdottomasti silmät tuon asian suhteen auki. Tuo tilanne tietysti vaikuttaa kaikkiin maihin, Heikkinen miettii.

Suomessa pelaavat muiden maiden maajoukkuepelaajat ovat perinteisesti saaneet edustaa kotimaitaan Vaahteraliigan päälle osuvissa arvokisoissa. Muun muassa vuosi sitten Roostersissa pelannut ja täksi kaudeksi Roni Salosen joukkuekaveriksi Braunschweig NewYorker Lionsiin siirtynyt ranskalaispuolustaja Pierre Courageux oli vuosi sitten voittamassa World Games –mestaruuden kesken Vaahteraliiga-kauden. Nähtäväksi jää, miten tilanne GFL:ssä kehittyy.

Miten valmistautuminen muualla sujuu?

– Tämä ankkalammikko huipulla on pieni, joten olen pystynyt hyvin seuraamaan muiden maiden tekemisiä. Mitään normaalista poikkeavaa ei ole ollut. Briteillä on ollut leirejä. Eri maajoukkueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa sen suhteen, paljonko joukkueella on yhteisiä kilometrejä alla. Pelaajat ovat vaihtuneet ja valmennus on vaihtuneet.

– Emme mekään tietysti välttämättä tule saamaan kisoihin ihan optimijoukkuetta, mutta yhteisen kokemuksen suhteen me emme ole jonon hännillä.

Yllätysnimiä saattaa tulla vielä monenkin joukkueen  vahvuuteen.

– Yhtenä asiana tulee vaikuttamaan muun muassa yliopistoissa pelaavat pelaajat. Jollakin pelaajalla on juuri yliopistoura päättymässä ja pääseekin sitten edustamaan maataan. Tämä vaikuttaa maajoukkueisiin ihan korkeimmalta yliopistotasolta käsin. Tulee mieleen esimerkiksi Anthony Mahoungou.

Pariisilainen Mahoungou pelasi syksyllä senior-kautensa Purduen huippuyliopistossa ja otti joukkueestaan kolmanneksi eniten kiinniottoja (40) ja eteni jaardimääräisesti joukkueestaan ylivoimaisesti eniten (688) ja teki myös eniten touchdowneja (8).

– Hän NFL:n draft prospect, ja jos hänet varataan NFL:ään, niin silloin hän ei tietenkään tule Suomeen, mutta jos häntä ei varata, niin mistäs tietää vaikka kisoihin tulisikin.

Heikkinen mainitsee muutenkin eri maiden pelaajat, jotka Atlantin länsipuolella tällä hetkellä ovat pelaamassa.

– GFL:n rinnalle on hyvä nostaa esille, että jokaisesta maasta on pelaajia myös Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi ruotsalaisia ja tanskalaisia on siellä tosi paljon. Briteillähän on siellä suuria voimavaroja jo ihan historiallisestikin, eli siellä on vaikka kuinka paljon Britti-passin omaavia pelaajia. Ranskalla on vastaavasti Kanada-yhteys, ja he saivat sieltä neljä vuotta sitten valtavan määrän pelaajia EM-kisoihin 2014 – ja totta vieköön se kyllä myös tuntui siltä.

Suomi hävisi Itävallan EM-kisoissa Ranskalle pronssiottelussa lukemin 35–21. Nyt maat kohtaavat jo alkulohkossa – torstaina 2. elokuuta kello 19.

– Toisaalta sellaiset pelaajat, jotka ovat suunnitelleet syksyllä USA:ssa pelaamista, niin he eivät enää aikataulullisestikaan enää ehdi kisoihin mukaan. Eli myös se muuttaa joukkueiden rakentamista, ja se kohdistuu vähän enemmän muihin maihin kuin Suomeen, koska meillä sarjat ovat kisojen aikaan vielä käynnissä. Muilla mailla on siis Pohjois-Amerikan suhteen eri mahdollisuudet, mutta samaan aikaan myös eri haasteet kuin meillä.

EM-KISAT SUOMESSA HEINÄ-ELOKUUSSA!

Posted on huhtikuu 9, 2018 by admin

Vantaalla 29.07–04.08. Euroopan mestaruudesta taistelevat Suomen lisäksi Ranska, Iso-Britannia, Ruotsi, Itävalta ja Tanska.

Suomi isännöi amerikkalaisen jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailuja Vantaalla 29. heinäkuuta – 4. elokuuta. Amerikkalaisen jalkapallon kansainvälinen kattojärjestö IFAF vahvisti Suomen kisaisännyyden tiistai-iltana.

Suomen lisäksi kisoihin osallistuvat Iso-Britannia, Itävalta, Ranska, Ruotsi ja Tanska.

– Tulevan kesän mestaruusturnaus tarjoaa huikean kattauksen eurooppalaista amerikkalaisen jalkapallon osaamista ja toimii samalla reittinä kohti vuoden 2019 maailmanmestaruuskilpailuja, toteaa IFAF:n toiminnanjohtaja Andy Fuller.

– Olen todella iloinen, että lopputurnaus pidetään nimenomaan Suomessa, Fuller jatkaa. – Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto on kokenut turnausisäntä, joten meillä on kaikki syyt odottaa jännittävää ja viihdyttävää tapahtumaa.

SAJL:n puheenjohtaja Roope Noronen toivottaa muut kisamaat ja katsojat tervetulleeksi Vantaalle:

– Olemme todella ylpeitä saadessamme toimia kisajärjestäjinä, ja tulemme tekemään kaikkemme, jotta kisavieraat viihtyvät hyvissä olosuhteissa.

Amerikkalaisen jalkapallon Euroopan mestaruudesta on pelattu vuodesta 1983 alkaen ennen tulevan kesän kisoja 13 kertaa. Suomi on kisahistorian menestyksekkäimpiä maita viidellä mestaruudellaan (1985, 1993, 1995, 1997, 2000), neljällä hopeallaan (1983, 1989, 1991, 2001) sekä kahdella pronssillaan (1987 ja 2005). Edellisissä, Itävallassa vuonna 2014 pelatuissa EM-kisoissa Suomi sijoittui neljänneksi.

Miesten EM-lopputurnaus on pelattu Suomessa kahdesti aiemmin, vuosina 1987 ja 1991. Aikuisten arvoturnauksissa Myyrmäen Urheilupuisto Vantaalla on toiminut edellisen kerran amerikkalaisen jalkapallon areenana vuonna 2013, jolloin Suomessa järjestettiin naisten MM-kilpailut.

Vajaan viikon aikana yhteensä yhdeksän ottelua

Vantaan EM-kisoissa pelataan kahdessa alkulohkossa, joista joukkueet jatkavat lohkosijoituksensa mukaisesti joko loppu-, pronssi- tai sijoitusotteluun. Suomen kanssa samassa lohkossa pelaavat Iso-Britannia ja Ranska. Toisessa lohkossa pelaavat Ruotsi, Itävalta ja Tanska.