Elina Kero, Chicago Storm

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ensimmäinen päivä - syömistä ja shoppailua

Sunnuntai 16.2.2014

Jetlagista toipuminen sujui allekirjoittaneelta ihan käsikirjoituksen mukaan. Valvominen n. kymmeneen ja melko laadukkaat yöunet aamu-yhdeksään. Paulan sisäinen kello sen sijaan ei kääntynyt yhtä helposti - reppana oli ollut hereillä kahdesta saakka, Gipsy-kissan kanssa leikkien ja lopulta aamukahvia keitellen.

Vaikka kyseessä onkin ihka ensimmäinen matkani Atlantin tällepuolen, osasin etukäteen odottaa että ruokaympyrä tulee koostumaan pääosin ravintolaruuasta. Jo saapumispäivänä päästiin vauhtiin, ja treenien jälkeisestä mexicolaisesta jäi mieleen rento suhtautuminen hikisiin jenkkifutareihin ja omiin Bud Lighteihin. Aamu aloitettiin brunssilla ihan Chicagon ytimessä. Meidän yhteistilaus piti sisällään salaatin, munakkaan ja vohvelin, tästä saimme tarjoilijan kehut, eli ilmeisesti nämä jenkit syö kuitenkin aika vähän...

 

Brunssin jälkeen meille näytettiin Chicagon kuuluisimmat rakennukset ja Michigan-järven rantaa, kuitenkin vain auton ikkunasta, koska jopa meille suomalasille täällä on aivan liian kylmä! Seuraava elämys odotti luomu-supermarketin (Whole foods) aulassa, jossa nautiskeltiin oluset samalla kun seurattiin olympialätkää. Pakkohan se on mainita että juoman kanssa oli ihan ok tehdä ostoksia... Paulalle isompi elämys taisi olla ostoskärryjen kuljetin.

Koska matkatavarat ovat edelleen jossain muualla kuin hallussa, oli ihan PAKKO lähteä ostoksille, kohteena Outlet mall. Noin puolentunnin ajomatkan päässä odotti elokuussa avattu paratiisi. Kohde 1: UA-outlet. Mukaan saattoi tarttua muutakin kuin ihan välttämätöntä. Kohde 2: Nike-outlet. Täytyy kyllä ostaa uudet tennarit kun on niiiin halpaa. Tässä vaiheessa aikaa oli vierähtänyt jo sen verran että palasimme kämpille suunnitelmissa viettää seuraava päivä kokonaan kyseisessä paikassa. Saatan tulla hulluksi. Saatoin tämän kuitenkin ennakoida, sillä matkatavaroita pakkasin mukaan vain puolikkaan kassin, eli n. 10kg vähemmän kuin yleensä tämän pituisilla retkillä.

Tukikohdassa odotti dinner, jonka jälkeen Paulan kanssa kaipasimme raitista ilmaa. Pieni kävely kaupunginosan ostoskadulla ihan siksi, että edellisen yön valvonut zombie pysyisi hereillä edes yhdeksään saakka. Näyttäisi siltä että nyt myös Paulan kello alkaa kääntyä ameriikan aikaan, vieno kuorsaus kuuluu klo 22.

Huomenna taas treenataan! Toivottavasti omissa kamoissa... Itselle toki tilattu uudet harttarit, toivotaan, että luvattu toimitus pitää ja huomenna kolistellaan jenkkisiskoja niissä.




Lähettänyt Elina klo 7.05 1 kommentti: 

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBlogThis!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lähtö

Lauantai 15.2.2014

Aamulla heräsin puhelimeen. Parempi puolisko soitti yövuorosta klo 5.50 huolissaan, ku ei ollu nähny mun käyvän whatsappissa. Jep, herätys oli laitettu arkipäivälle. 15 minuutissa aamupala nassuun ja treenikassi autoon ja hakeen Kellu lentokoneeseen. Ehittiin hyvin, myöhästyin hausta 5 min. Jasselle vielä kiitos kuljetuksesta ja Jennille auton lainasta.

Lennettiin Berliiniin ja tunnin vaihdolla jatkettiin Atlantin yli. Tässä vaiheessa jo aavisteltiin, mahtaako laukut ehtiä. Turvatarkastuksessa Kellu hävitti passin hetkellisesti ja mun reppuun vuosi 0,5 litraa vettä. No hätä, koneeseen sujuvasti, eikä ees vikoina. Pitkä lento oli yllättävän kevyt, ei ärsyttäny kertaakaan. Onneks oli "peanut" kassissa, jolla hierottiin niskoja auki. Perillä sit laukut ei päätyny hihnalle. Tunnin lappujen täyttö ja säätäminen, ku hakijoihin ei saatu verkottomassa tilassa yhteyttä. Kiitos taas Jasselle ja Jennille, jotka auttoi meitä tekstiviestien kautta.

Onneks hakijat jaksoivat odottaa. Forcen pelaaja Dawn ja hänen vaimo Jaime oli vastassa (Dawnilla oli Suomi-lippis päässä). Rouvat vei meidät ystävällisesti suoraan syömään. Vihdoin jotain raikasta; kanasalaattia ja keittoa. Sit pikasesti ostaan treenivaatteet lentoyhtiön piikkiin ja majapaikalle. Siellä meitä odotti pedattu peti, pyyhkeet, välipalat, pyykkikoneet ja mikä parasta, vesi laitettiin kiehumaan, et me saadaan hammasshuojat, jotka nekin löyty kaapista. Aivan käsittämätöntä. Sit pikasesti autoon ja treenipaikalle. Kypärät oli majapaikalla myös, koska tilattiin ne sinne postimaksujen säästämiseks. 

 

Treenit oli isossa hallissa, jossa pohja oli lähinnä tenniskentän pintaa. Siellä meitä odotti joukkueenjohtaja (Linda) lainakamoineen ja koko Forcen joukkue toivotti meidät tervetulleeks. Varsinaiset treenit oli huikeen kivat. Kovalla vauhdilla ja heti 10 min jälkeen puolustaja vs. hyökkääjä. Meidät laitettiin eka WR-ryhmään ottaan palloja kii. Sit tunnin jälkeen alettiin pelaan O vs D. Treeneissä oli noin 30 tyyppiä eli riitti väkeä molemmin puolin palloa. Meidät laitettiin puolustukseen! Mut heitettiin ekana endiks. D coach anto ohjeeks vaan rushata. Mietin hetken, että ei se niin helpolla mua päästä. Kysyin, tiivistänkö linjan pään, jos nään pullin tulevan. Valkku tuijotti mua isoilla silmillä ja kysy, miten ihmeessä voin sen tietää. No, muutaman vuoden kokemuksella peruasiat pitää olla hallussa. Tässä vaiheessa piti kurkata, kuka sieltä mahollisesti pullaa. No, sepä oli 150kg Tami. Voi hanuri! Ei auta muu, kun spillaus sen lonkankoukistajaan, että sen jalka edes lamaantuu ennen ku talloo mut kun muurahaisen. No, down lähti ja sieltä se pulli tulee, mut onneks se oli slottirissu, not bad. Sit saatiin Kellun kaa pelaa molempia, rushaavaa end:iä ja will-backeria koko peliosuus. Superhyvin meni, vaikka klo oli meidän aikaa 1-3 yöllä

Huomenna onneks saa nukkua ja levätä ja maanantaina jatketaan!