”Positiivinen pöhinä päällä.” – Jocques Crawfordista Wolverinesin juoksuveturi

I-divisioonapuolustuksille haastetta: 2 x Johnson, Crawford, Kuuttila…

Kaksi edellistä Spagettimaljaa hävinnyt Helsinki Wolverines on jälleen kokoamassa vakuuttavaa nippua I-divisioonaan. Vuoden alussa Ahma-partio tiedotti tehneensä kautta 2018 koskevan sopimuksen jo viisi vuotta sitten Vaahteraliigassa ensimmäistä kertaa esiintyneen keskushyökkääjän Jocques Crawfordin, 30, kanssa.

Crawford liittyy näin ollen pelinrakentaja Robert Johnsonin orkestroimaan air raid –hyökkäykseen, johon koordinaattori Kari Leivoja jo vuosi sitten rakensi enenevässä määrin mukaan myös juoksupeliä. Syksyllä Wolverines hankki lisäksi hyökkäyksen linjaan paluun pelikentälle tekevän, useasti Vaahteraliigan all starsiin valitun ja urallaan NFL-porttejakin kolkutelleen Karri Kuuttilan. Juoksupelillä saattaa siis jatkossa olla entistä isompi painoarvo laivastonsinisten hyökkäyksessä, vaikka Robert Johnson saa terävää heittoa edelleen toimittaa muun muassa veljelleen Cedric Johnsonille.

Ennen kuin haaveilu mahdollisista hyökkäysvariaatoista karkaa imelyyden puolelle, ehtii Wolverinesin päävalmentaja Kari Titola toimimaan ”ilonpilaajana”.

– Crawfordhan on alun perin puolustaja. Muun muassa Crocodiles käytti häntä aikanaan Vaahteraliigan välierässä takakentällä ja tuolloin hänen roolinsa heittopuolustuksessa muutti koko ottelun kulun. Vuotta myöhemmin käytimme häntä myös Turussa puolustajana. Keskushyökkääjänä on todella luontainen juoksija.

– Meidän vahvistukset tulevat olemaan monipuolisia, jotka pystyvät pelaamaan molempiin suuntiin. Tästä syystä ei Crawfordkaan välttämättä tule olemaan ensisijaisesti keskushyökkääjä, vaan rakennamme paketin tarkemmin lähempänä kautta, kun tiedämme tarkemmin omat vahvuutemme ja myös sen, mitä vahvuuksia vastustajalta löytyy.

Titolan mukaan Wolverines tulee hankkimaan joukkueeseensa myös toisen sääntöjen salliman yhdysvaltalaispelaajan, joka päävalmentajan mukaan saattaisi tällöin asettua enemmän ”laitahyökkääjä-kulmapuolustaja” -akselille. I-divisioonassa EU:n ulkopuolelta tulevia pelaajia saa olla ottelukokoonpanossa kaksi ja kentällä samanaikaisesti yksi. Johnsonin veljekset toimivat Suomen sarjoissa EU-statuksella, joten he voivat pelata samanaikaisesti sekä toistensa (ja muiden EU-pelaajien) että yhden yhdysvaltalaispelaajan kanssa.

Crawfordilla Härmässä vakuuttava tilastorivi

Nyt Suomeen palaava Crawford saapui aikanaan Suomeen vuonna 2013, kun Seinäjoki Crocodilesin värväysosasto kiinnitti mieheen huomiota. Suomi ei ollut Crawfordille periaatteessa vieras maa, sillä hänen isänsä Xavier oli pelannut Turku Trojansissa vuonna 1994 ja oli tuolloin voittamassa SM-hopeaa - tai kilpailuhenkisemmin häviämässä loppuottelua.

Turkuun vei myös nuoremman Crawfordin tie 2014, jolloin Vaahtera-tantereella palannut Trojans nappasi keskushyökkääjän riveihinsä. Tuolloin Wolverines-päävalmentaja Titola tutustui ensimmäistä kertaa miehen pelitaitoihin, sillä Titola toimi tuolloin Trojansin hyökkäyksen koordinaattorina. Kausi päättyi Trojansin osalta tappioon Vaahteramaljassa.

Lähellä oli, ettei Crawford olisi pelannut Turussa myöskin kaudella 2016, mutta tuolloin jo julkaistu sopimus purettiin yhteisymmärryksessä, kun Crawford kehitti peliuransa lisäksi myös yritystoimintaa Brasiliassa. Viime vuosina mies on pelannut Etelä-Amerikan suurimmassa jefu-maassa muun muassa Santos Tsunamissa, Corinthians Steamrollersissa sekä Recife Marinersissa, josta hän nyt siirtyy Wolverinesiin.

Kahden vuoden Vaahteraliiga-numerot kertovat jotakin Crawfordin tehokkuudesta. Kahdessa kaudessa yli 3 600 juoksujaardia vajaan 8,5 jaardin keskiarvolla. Juoksumaaleja 38. Lisäksi kiinniottoja 800 jaardin edestä ja kuusi touchdwnia. Yhden maalin mies teki Seinäjoella myös potkunpalautuksesta.

Titola tyytyväinen Wolvo-meininkiin

Vaahteraliigassa viimevuodet puolustuksen koordinaattorina toiminut pitkän linjan jefu-toimija Titola on edellisen kerran valmentanut I-divisioonassa 2010-luvun alussa, jolloin hän toimi Nokia Ghosthunterissa hyökkäyksen koordinaattorina sekä I- että II-divisioonassa. Toiseksi korkeimman sarjatason tunnelma ja taso eivät siis ole konkarille vieraita.

– Tähän asti olemme vetäneet Cedric Johnsonin kanssa kuntoharjoittelua ja tällä viikolla puimme ensimmäistä kertaa kamat niskaan. Pelaajia on harjoituksissa koko ajan enemmän ja enemmän ja sopimuksiakin on kasassa hyvä määrä. Treeneissä on hyvä, positiivinen pöhinä.

Vuoden takainen joukkue on Titolan mukaan pysymässä hyvin kasassa. Crawfordin hankintaan varmasti osaltaan vaikutti kuitenkin se, että maajoukkuekeskushyökkääjä Andre Dahlman ei kesällä 2018 pelaa.

– Jonkin verran kokoonpano elää vielä, kun nuorille pelaajillemme varmistuu kesätyöpaikkoja ja myös asepalvelus keskikesällä ja vaihtoi-oppilasvuodet myöhemmin vaikuttavat. Wolverinesilla on kuitenkin miesten sarjoissa kolme joukkuetta ja juniorijoukkueet päälle, joten meillä on hyvä reservi. Toisaalta tämä mahdollistaa kaikille peliaikaa, vaikka hankkisimmekin edustusjoukkueeseen tietyille pelipaikoille vielä vahvistuksia.

Hyökkäyksen linjan Karri Kuuttila asetti aiemmin itselleen tavoitteeksi tehdä ensimmäisellä I-divisioonakaudellaan "pannukakkublokkeja" enemmän kuin koskaan on nähty. Miltä Kuuttilan meno on treeneissä vaikuttanut?

– Vielä toistaiseksi Karri on ottanut rauhallisesti, eikä meillä ole tosiaan varusteetkaan olleet niskassa kuin vasta hetken. Kokeneena pelaajana Karri tietää itsekin, että vuoden pelaamattomuuden jälkeen kannattaa palata tositoimiin maltilla. Mutta into tuntuu olevan kova, ja se on tässä vaiheessa paras mahdollinen merkki.

Kaudella 2018 miesten I-divisioonassa pelaavat Wolverinesin lisäksi Helsinki East City Giants, Kouvola Indians sekä uusina joukkueina II-divisioonan 2017 voittanut Kotka Eagles ja Länsi-Uudenmaan yhteisjoukkue United Newland Crusaders.