Kaisa Harjanne on 20 vuoden aikana nähnyt naisten jenkkifutiksen kehityksen

Roosters Women jäädytti lauantaina numeron 30

Vuonna 1996 Kaisa Harjanteen urheiluelämä oli yhtä kuin jääkiekko. Lätkän SM-sarjaa Karhu-Kissoissa ja IHK:ssa läpikäynyt pelaaja oli tottunut harjoittelemaan ja pelaamaan. Kesäkaudelle 20 vuotta sitten jääkiekkojoukkueen päävalmentaja oli kuitenkin kehittänyt jotakin uutta: lippupallon.

– Se oli koko joukkueen juttu, Harjanne muistelee. – Valmentaja varoitteli, että lippupallo on haastava ja vaikea laji.

Tuo jääkiekkovalmentaja oli Kaj Lindblad - nykyinen amerikkalaisen jalkapallon U17-maajoukkueen päävalmentaja. Juuri Lindbladin vuoksi Harjanteen jääkiekkojoukkueesta tuli kesällä 1996 Helsinki 69ersin ensimmäinen naisten joukkue.

– Ajattelimme, että jos nyt jokunen peli voitettaisiin.

1990-luvulla naisten SM-sarja jakautui kolmeen selkeään valtakauteen. Ensin sarjaa hallitsi helsinkiläinen ECG, sitten Espoo Colts ja vuosikymmenen loppupuolella valtikka oli Jyväskylässä. Vuosina 1996–1999 oli 69ers kuitenkin mitaleilla useamman kerran.

69ersin joukkueessa pelasivat Harjanteen useita tulevia tähtipelaajia, muun muassa SM-sarjassa ja maajoukkueessa loistaneet Merita Bruun ja Ulla Repo.

Lippupallo eli semi-kontakti-jenkkifutis oli tuossa vaiheessa Harjanteelle kakkoslaji, jota pelattiin kesällä oheispelinä. Kauden 1999 jälkeen hän panosti enemmän jääkiekkoon ja osittain myös Saksaan muuton vuoksi laji jäi syrjään muutamaksi vuodeksi.

Kaisa Harjanne, uran Top3-ottelut:

Finaali 2011 GS Demons – Roosters "Päämäärätietoisuus ja kova työ toi mestaruuden. Tunteikkain peli omalla uralla."

Finaali 2016 Roosters – Trojans "Joukkuehenki, yhteistyö ja hyvä valmistautuminen toi mestaruuden. Kuuluu top3-peleihin sen puitteiden, tiedotuksen ja televisionnin takia myös."

Finaali 2009 "Oslo Vikings U16-finaali, itselle ensimmäinen varusteet päällä kausi ja finaalissa todella kovien kundien kanssa. Joka treeneissä ja peleissä sai ylittää itsensä. Sen porukan fyysisyys oli todella kovaa luokkaa. Halu oli palata komennuksen jälkeen Suomen sarjaan pelaamaan."

Menestystä ympäri maailman

Bruun ja Eveliina Pulli olivat siirtyneet 69ersista kaudelle 2002 Helsinki Roostersin joukkueeseen ja loppukaudesta saivat houkuteltua myös Harjanteen mukaan. Tuosta hetkestä käynnistyi noin 14 vuoden mittainen yhteys helsinkiläisjoukkueen ja Harjanteen välillä. Säännöllisesti Harjanne huomasi aina palaavansa takaisin punaiseen paitaan.

Viisi seuraavaa vuotta toivat myös menestystä. Vuonna 2007 Harjanne jäi syrjään voitettuaan kaksi edellistä Suomen mestaruutta, Euroopan mestaruuden ja MM-pronssia.

– Työt veivät maailmalle, Harjanne muistelee. – Olin ensin puoli vuotta Ostravassa Tsekissä ja sitten kaksi vuotta Oslossa.

Sillä aikaa, kun Harjanne oli ulkomailla, siirryttiin Suomessa semikontakti-pelimuodosta "oikeaan" jenkkifutikseen. Ennakkoluuloton Harjanne pääsi kuitenkin lajin pariin jo Norjassa ollessaan.

– Norjassa ei vuonna 2009 ollut naisten joukkueita, joten harjoittelin ja myöhemmin myös pelasin poikien U16-joukkueessa. Opin kovuutta ja olin voittamassa myös Norjan mestaruutta Oslo Vikingsissä.

Kaisa Harjanne, uran Top3-vastustajat:

Jenni Wahlberg "Todella kova vastustaja molemmilla puolilla palloa, erityisesti jäänyt mieleen Jennin omat bootleg-pelit, joka vuosi yhtä vaarallisia."

Paula Lehtinen "Pelaaja, jonka pitäisi mielummin aina omalla puolella."

Kirsi Kauhanen "Vahva, liikkuva ja tietää mitä tekee. Vaikea ohitettava."

Kaudelle 2010 Harjanne palasi Roostersiin. Kuluneen vuosikymmenen ajan Harjanne on jokaisena pelivuotenaan ollut SM-finaalissa - kerran Jyväskylä Jaguarsissa ja neljästi Roostersissa. Mestaruutta hän on juhlinut sekä 2011 että 2016. 2000-luvun aikana kestomenestyjä Helsinki GS Demons oli vuosien ajan finaalissa Harjanteen ja Roostersin viimeinen vastus - monesti juuri se vastus, joka jäi kaatamatta.

Mestaruusjuhlaan elokuussa 2016 yli 20 vuotta aiemmin alkanut Kaisa Harjanteen peliura lopulta päättyi. Ura, jonka parissa hän oli edustanut Suomea niin Ranskassa kuin Etelä-Koreassa ja jossa hän oli keskimmäisenä linebackerina voittanut myös "yli-ikäisenä" voittanut Norjassa 16-vuotiaiden mestaruuden.

– Nyt oli oikea aika lopettaa, Harjanne kertoo. – Olen kypsytellyt tätä jo pidemmän aikaa. Lasten harrastukset vievät enemmän aikaa ja vaikka 2016 olikin Roostersille hieno kausi, niin tiesin silti, etten ole itse enää parhaassa kunnossa.

20 vuoden näkökulma naisten jenkkifutikseen

Kahden vuosikymmenen ajalta Harjanteelle on menestyksen ja tuttavuuksien lisäksi kertynyt myös vankka näkemys lajin kehittymisestä naisten pelaamaksi huippusarjaksi.

– Tietysti harrastajamäärät ovat kasvaneet hurjasti. Aikoinaan mietittiin pitkään, kannattaako semikontakti-lajista siirtyä "kamat päällä" -jenkkifutikseen. Sitten mietittiin, kannattaako siirtyä pelaamaan 11 vastaan 11 -futista. Molempiin siirryttiin ja molempiin siirtyminen on ollut osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Suurin buumi on tullut juuri näiden päätösten jälkeen.

Amerikkalainen jalkapallo on ainoa kontaktipalloilulaji, jossa naiset ja miehet pelaaat samoilla säännöillä.

– Vielä toistaiseksi suurin osa valmentajista on miehiä, jotka ovat pelanneet itse aiemmin lajia. Kun säännöt ovat samoja, on tämä valmentajillekin helpompaa.

Vaikka Harjanne näkeekin amerikkalaisen jalkapallon tilanteen naisten keskuudessa valoisana, myös kehityskohtia löytyy.

– Toivottavasti lajista tulisi vieläkin kilpailullisempi. Suuntia tähän on jo nähtävissä. Joukkueilla on näkyvästi kokeilupäiviä ja lisäksi joukkueet kehittävät myös talvikauden harjoittelua.

– Ja toivottavasti myös yhä useampi nainen lähtee mukaan valmentajapolulle aivan kuten Roostersin naisten joukkueessa koordinaattorit Anni (Kivikataja) ja Heli (Harjanne).

Itse jatkossa kuntourheiluun keskittyvä Kaisa Harjanne on itsekin jatkossa mukana valmennuksessa - ei silti ainakaan vielä amerikkalaisen jalkapallon kentillä.

– Meidän tytöt ovat IFK:n luistelutoiminnassa, joten olen siellä mukana.

Kaisa Harjanne, uran Top3-valmentajat:

Kari Titola "Isolla sydämellä ja omistautuneesti valmensi Roostersin naisten joukkuetta usean vuoden ajan. Jenkkifutistietämys ja ymmärrys peritty Karilta."

Heli Harjanne "Ei kalpene näiden kovien miesten rinnalla. Hyvällä otteella valmentaa ja jalkauttaa opit joukkueelle. Kokonaisvaltainen valmentaja, hyvä skauttaaja."

Sami Aalto "Paljon hyviä toistoja, toistoja ja toistoja. Tekemällä oppii. Blokinpoistot ja oikeat kulmat on tulleet viimeistään Samin drilleistä selkärankaan."

Muut kiitettävät valmentajat, joiden tekemää työtä naisjenkkifutikselle ja myös omalle kehitykselle arvostan: Petrus Penkki, Teemu Kuusisto, Kalle Karppinen, Heikki Kuusela, Jorma Hytönen ja Jarmo Lahti

Numero 30 katoaa Roostersin naisten peleistä

Viking Amorellalla lokakuun lopussa 2016 jäädytettiin naisten joukkueen toimesta ensimmäistä kertaa pelinumero. Harjanteen tapaa pelata, harjoitella - olla osa joukkuetta puolustuksen koordinaattori Heli Harjanne kuvasi seuraavasti:

"Kaisa Harjanne on ollut pelaamissaan joukkueissa aina pidetty ja on ollut esimerkki kovasta asenteesta ja korkeasta työmoraalista niin harjoituksissa kuin peleissä. Niin voitokkaissa peleissä kuin hävityissä peleissä. Niin mestaruuteen päättyneissä kausissa kuin kirveleviin häviöihin päättyneissä kausissa, Kaisa on kantanut pelaajana vastuun selkä suorana."