Maanantai-illan ottelu: TAFT – Roosters

29.7.2012


TAFTin vieraaksi jälleen paikallisvastustaja.

Vaahteraliigakauden yhdeksäs peliviikko viimeistellään maanantaina Vantaalla. Vaikka
isäntäjoukkue Vantaa TAFT ei rikastunutkaan nilkuttaneen Wolverinesin
kustannuksella, se antoi 20–23 -lukemiin päättyneellä ottelutuloksella ilmoille
jonkinasteisen Myyrmäen myrskyvaroituksen. Kyseisen keliennustuksen luotettavuus
ponnistetaan, kun omassa kamppailussaan suvereenin 48–0 -tuloksen Turku Trojansia
vastaan takonut Roosters saapuu ISS-stadionille.

– Tappion jälkeen ei tietysti koskaan voi olla tyytyväinen, mutta olimme lähellä
yllätystä. Tässä pilvessä on kultareunus, TAFT-valmentaja Rami Lilja pohtii mennyttä
Wolverines-kamppailua, jossa TAFT omasi voittomahdollisuudet vielä viimesekunneille
saakka.

Roosters lähtee maanantain matsiin hyvästä lähtöasemasta.

– Olemme terveinä ja meillä on ensimmäisestä derbystä tupla-V alla, Roostersin
päävalmentaja Juha Hakala kuvaa helsinkiläisten tilaa ja viittaa Roostersin ja
TAFT:n toukokuisen ottelun lopputulokseen (20-6).

Liigan ykköspuolustuksen nimekettä päästettyjen pisteiden suhteen pitävä
vantaalaispuolustus kohtaa sarjassa toiseksi eniten edenneen Roosters-hyökkäyksen ja
erityisesti sen terävän heittopelin. Robert Johnson on heittänyt ottelua kohden
lähes 300 jaardia liigan korkeimmalla heittovarmuudella (63,4 %). Risiiverikvartetin
pääartistit ovat toistaiseksi olleet Torsten Malm (51 kiinniottoa/742 jaardia/10
touch downia) ja Markus Lievonen (39/524/8). Heittopeitto kudotaan Liljan mukaan
luomuraaka-aineista.

– Tässä palataan perusfutiksen lähteille. Jos risiiverille jättää tilaa, RoJo
heittää 1½ sekunnissa pallon numeroihin. Jos ottaa tilan pois, mutta antaa 15
sekuntia aikaa, niin RoJo keksii uuden vaihtoehdon. Toisin sanoen meidän on
pidettävä laitahyökkääjät tiukasti kiinni ja kaadettava Robertin tornista seinät,
Lilja miettii.

– Tarvitsemme kentälle 11 kappaletta kuolaavia elukoita, TAFT-päävalmentaja
tiivistää edellisen.

Malmin, Lievosen ja Julius Majanderin lisäksi myös nuoret Kimi Linnainmaa ja Vertti
Huttunen ovat saaneet jalan- ja kädensijaa helsinkiläishyökkäyksessä. Viiden kopin
Huttunen sai Turku-pelin tilastoista kiitosta myös päävalmentaja Hakalalta.

– Liikkuva, nuori poika. Vertti pääsi hyvin systeemiin mukaan ja tulee jatkossakin
olemaan osa joukkuetta, Hakala kehaisee B-juniori-ikäistä Huttusta.

Henri Jussilan moottoroima punapaitojen juoksupeli on tehokkaan heiton varjossa
kurottanut kohti valoa. Jussila on juoksutilaston kakkosena 611 jaardillaan.

– Hyvän hyökkäyksen merkki on se, että kun otat toisen osa-alueen pois niin jing ja
jang napsahtavat toisin päin. Roosters juoksee, jos siihen antaa mahdollisuuden, ja
Jussila on myös vaarallinen heittojen vastaanottaja, Lilja pohtii.

Juuri kun TAFT sai riveihinsä myös tukimies Antti Kousan, keskimmäinen tukimies
Henri Juote loukkasi polvensa ja on loppukauden sivussa. Vantaalaisten ykköstaklaaja
Riku Sorsa ja paluuottelussaan 6,5 taklausta summannut Kousa saavat Liljan mukaan
Roosters-otteluun ”nickelback-tyylisellä roolilla” pelaavan seuralaisen.
Heittopelissä viiden syötönkatkon Donavan Williams sekä suomalaisirlantilainen
kulmapuolustajakaksikko Aleksi Wiren ja Colin Keegan ovat laidoillaan keskeisissä
rooleissa.

– Uskoisin, että TAFT pitää takakentän samassa muodossaan ja puolustus on mallia
4-3. Jordan Barta on selvästä liekittänyt TAFT:n puolustuksen linjaa, viittaa Hakala
vantaalaisten tehokkaaseen puolustustoimintaan Wolverinesia vastaan.

TAFT-hyökkäyksen ja Roostersin puolustuksen välienselvittely tarjoaa loppukesäistä
raikkautta, jota viime viikkojen vahvistushankinnat eli TAFT-keskushyökkääjä Conte
Cuttino ja Roosters-puolustajat Stephen Peyton ja Tuomas Nurmi tuovat.
Maajoukkuepelinrakentaja Miro Kadmiryn kipparoima heittopainotteinen
vantaalaishyökkäys sai Cuttinosta pätevän vastakappaleen. Cuttinon all purpose
-jaardit Wolverinesia pysähtyivät lukemaan 169. Juosten
yhdysvaltalaiskeskushyökkääjä eteni 97 jaardia keskiarvon ollessa 8,1.

– Conte on ammattimies, joka oli opetellut paitsi pelikirjan myös joukkuekavereiden
nimet. Tulee varmasti nakuttamaan jaardeja, Lilja kommentoi sinivalkoisten
vantaalaisten tuoretta hankintaa.

TAFT käytti Wolverinesia vastaan myös aiempaa runsaammin Williamsia hyökkäyksessä,
minkä Lilja lupaa jatkuvan myös tulevissa peleissä. Sen sijaan jalkakrampeista
kärsineen Bartan hyökkäysrooli mitoitetaan jatkossa uudelleen.

– Donavanille jäi ensimmäisestä Roosters-ottelusta eniten todistettavaa. Hän oli
silloin vaisu. Nyt puolestaan numero 9 nähdään aina siellä, missä tapahtuu, Lilja
kertoo.

Nurmen ja Peytonin saapuminen Roostersiin lisää laajuutta ja monipuolisuutta
helsinkiläisten puolustukseen.

– Peyton on hyvä vahvistus, jolla myös korvienväli toimii. Hän oli heti mukana
tekemässä isoja pelejä, Hakala mainitsee Peytonin tekemistä kahdesta touch downista
ja kahdesta säkityksestä.

– Tuomasta ei vielä haastettu. Pelinopeus ja aggressiivisuus olivat kuitenkin
hyvällä mallilla. Voimme tehdä depth chartin suhteen variaatioita, sillä molemmat
pelaajat ovat joustavia, Hakala jatkaa.

Mielenkiinnon kohde: sinisiä, punaisia myötäeläjiä

Kenties Vaahteraliigan upein ottelupaikka, ISS-stadion ja sen yleisö elivät
maanantaina hurmioituneina mukana TAFT–Wolverines -ottelussa.  Tulevalta
maanantailta voi vastaavaa tömistelyä, huutamista ja kaikkia mahdollisia visuaalisia
ja auditiivisia myötäelämisen muotoja todennäköisesti jälleen Myyrmäen
jenkkifutislehtereiltä bongata. Toivoa sopii, että TAFT:n siniset ja Roostersin
punaiset kannattajat saapuvat otteluun äänijänteet viritettyinä ja saavat
verkkokalvoilleen tasaväkistä, tapahtumarikasta ja tasokasta jenkkifutista. Silloin
itse tunnelma nousee tapaukseksi.

30.07. kello 18.30 ISS-stadion
TAFT – Roosters