|
|
Pitkäaikainen maajoukkuepelaaja ripusti harttarit naulaan.
Pitkäaikaisen maajoukkuepuolustajan Aarno Sjöblom viimeiseksi otteluksi jäi voitokas Vaahteramalja viime syksynä Roostersin paidassa. Sjöblom on päättänyt lopettaa jenkkifutisuransa, joka alkoi TAFTissa vuonna 1990.
Vaahteraliigassa Sjöblom debytoi 21 vuotta sitten TAFTin paidassa. TAFTin lisäksi hän edusti Suomessa Wolverinesia sekä Roostersia. Lisäksi hän pelasi europelejä Oslo Vikingsissä ja Prague Panthersissa. Suomen mestaruuden hän voitti kuusi kertaa. EM-kisoissa hän edusti Suomea viisi kertaa. Vuoden puolustajana Sjöblom palkittiin vuonna 2007.
Aarno Sjöblomin päätös omin sanoin:
Huolellisen pohdinnan tuloksena olen päättänyt lopettaa pitkän jenkkifutisurani.
Urani alkoi vuoden 1990 syksyllä Vantaan Taftin organisaatiossa ja vuonna 1999 matka
jatkui Helsinki Roostersiin. -06 vaihdoin seurani Helsinki Wolverinesiin. Vuonna 2014
pelasin vielä yhden menestyksekkään kauden Roosterissa. Olen saanut pelata myös Prague Panthersissa ja Oslo Vikingsissä Eurobowl-sarjaa. Matkaan mahtuu myös 2003 NFL-Eurooppa leirityksiä mm. Tampa Bayssä.
Suomen maajoukkueessa olen pelannut vuodesta 1999 lähtien. Pelipaikkoina ollut receiver, tight end, DE, fullback ja linebacker. Linebackerin pelaaminen on tuntunut kaikkein mieluisimmalta.
Matka on ollut pitkä ja antoisa. Päivääkään tai kesäkään en vaihtaisi pois.
Muutama mitali on myös ehtinyt kaulaan tarttua ja toistakymmentä kertaa olen päässyt
pelaamaan Vaahteramaljaan. Muutamia mainitakseni: Euroopan mestaruuksia miesten
tasolla kaksi kultaa, hopea ja pronssi. Kuusi Suomen mestaruutta miesten tasolla. Junioripuolella myös Euroopan mestaruus vuonna 1994 ja Suomen mestaruus.
Pieniä vammojakin mahtuu noihin vuosiin, mutta ei mitään vakavampaa. Pari peliä olen
joutunut reilun 20 vuoden uran aikana jättämään väliin. Sormet ollut muutaman kerran
poikki ja kerran selkä murtunut. Mutta ei mitään, mitä ei olisi Buranalla saanut
hoidettua pois.
Olen saanut tutustua moniin hienoihin ihmisiin ja saanut loistavaa valmennusta ja
muuta tukea urani aikana. Muutamia mainitakseni niin ensimmäiset valmentajani olivat
Matti Sorsa ja Ari Laine. He tekivät nuorelle miehelle helpoksi päästä lajiin mukaan. Tuomas Heikkinen ja Kim Wikström taas ottivat hienosti mukaan aikanaan Roosters-ympyröihin ja etenkin Tuoppi, joka lopulta siirsi minut oikealle puolelle palloa ja opetti pelaamaan. Wolverines-ajoilta parhaiten mieleen jääneet Kari Leivoja ja Peetja Mannila sekä joukkueen hienot cheerleaderit.
Pelikavereita en rupea erikseen mainitsemaan, kun niitä on ehtinyt olla niin paljon tänä aikana. Mutta olen saanut pelata erittäin hienojen yksilöiden ja huippupelaajien ympäröimänä. Ilman teitä ei olisi minuakaan. Kiitos myös vaimolle ja perheelle.
Juuri pelikaverit ja kaikki muut hienot ihmiset lajin parissa ovat se asia mikä saa lopettamisen tuntumaan vaikealta ja haikealta. Olen aikanaan sanonut, että ilmoittakaa, kun jalka alkaa painaa liikaa ja on aika lopettaa, koska itse sitä en osaa sanoa. Varmaan johtuen siitä että sitä pitää edelleen itseään kuolemattomana ja pelipaikkansa parhaana. Sitä ilmoitusta ei valitettavasti ole ikinä tullut, joten on itse aika tehdä päätös lopetuksesta.
Nähdään katsomossa kesällä. Aarno Sjöblom
|
