|
Lajiliiton suosittelemina Toni Vahla ja Jenni Jormanainen tarttuivat mahdollisuuteen osallistua IFAF World team development campille Dallas, Teksasissa 25.1.-1.2.2015.
Jenni Jormanainen – IFAF development camp traineriMiesten maajoukkueen ja Turku Anders Trojansin pitkäaikainen traineri Jenni Jormanainen hankki lisää kokemusta IFAF World Development campilla Dallasissa. - Oppimiskokemuksena hienointa WDT campissa oli ehdottomasti tuo espanjalainen päätraineri Nano. Äijällä on niin paljon tietotaitoa ettei voinut kuin vain melkein haavi auki katsoa sivusta miten se asioita teki. Tämän lisäksi se oli vielä sydämellinen, iloinen ja äärimmäisen jaksavainen sen suhteen että opetti ja näytti asioita. Mukana oli myös japanilainen Masa, jolle pitää antaa pisteet omistautumisesta ja täsmällisyydestä. Masan kaltaista reippautta olisi mukava nähdä Suomessakin sivurajalla Jormanainen kertoo, että hänellä on ollut etuoikeutettu asema sen suhteen, että on päässyt näkemään maaotteluita ja EM-kisoja. MM-kisat nyt jäivät Suomelta väliin, mutta onneksi on aina Dallas. Sitä voi sitten miettiä kun/jos tästä vielä talvi oikein synkeäksi yltyy. WDT camp antoi myös paljon uusia tuttuja ja verkostoja tulevaisuuteen. - Ajatuksen tasolla en näe yhtään mahdottomana sitä, että oikeasti lähtisin opettelemaan juttuja vielä jonnekin kauemmas. Leiri oli myös hyvä näkövinkkeli siihen miten me täällä Suomessa ihan oikeasti tehdään asioita oikein. Meillä on ehkä rajallisesti materiaalia, vapaaehtoisia ja tiloja käytettävänä, mutta ollaan totuttu hoitamaan hommat tiukalla työllä ja kovalla selkärangalla. Dallasissa oppi myös sen miten vielä rajallisemmasta määrästä huoltavaraa voi oikeasti taikoa (kun pakko on) vieläkin enemmän. Huoltajien ja trainereiden työtä helpotti harjoituskentän vieressä sijainnut huoltorakennus, joka sisälsi runsaat määrät vesitonkkia, jääboxeja, jääpusseja ja jääkone. Kaikki iskutyynyt, juoksutikkaat ja muut apuvälineet löytyivät siististi sieltä samoin kuin myös brändätyt jääpussit. Kaikkea tätä varten oli työntekijä, jonka tehtävä oli istua rakennuksessa ja tarkistaa mitä sieltä haettiin ja että tavarat palautettiin siistinä ja pestyinä paikoilleen. IFAF development campin huolto oli eriytetty ja trainerina toimineen Jennin ei tarvinnut hoitaa mehuja, vesiä, hammassuojan tsekkaamisia tai muitakaan ns. varustepuolen asioita. Sitä varten oli paikalla muita huoltajia. - Vähän oli hassu olo kun ei nyt tarvinnut täytellä pulloja tai pumpata kypäriin ilmaa. Toki sitä tein, koska en osannut ihan olla vaan, mutta jäi kyllä vain muutamaan kertaan. Taisi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun olen vain seurannut treenejä huoltona niin, että jos tulee jotain vammaa/muuta että pitää juosta katsomaan. Kokemus siis sekin Leirille osallistuminen vaati rahallista satsausta. Leirin osallistumismaksu oli 1200 USD (n.950€) Lisäksi osallistujan piti maksaa itse lentomatkansa, joka maksoi vajaan 1000 euroa. Leirimaksu kattoi lentokenttäkuljetukset Texasissa, hotellimajoituksen, ruokailut, valmennuksen sekä leirivaatetuksen. - Sain Sportcarelta pienen koulutusstipendin peittämään kuluja mutta noin 70% matkan maksoin omasta pussista.Olen ehdottomasti sitä mieltä että tuo satsaus on kannattanut. Pelkästään jo sen takia, että näin tuon puolen jefusta ja opin paljon. Urheilujohtamista opiskelevana opin myös siihen liittyviä asioita ja voin käyttää niitä taas opiskelutehtävissäni
- Olen äärimmäisen ylpeä meidän Nano-Masa-Jenny- tiimistä joka oli vähän niinkuin pieni perhe. Ei tullut kertaakaan sellainen olo, edes sen 100 pelaajan kanssa, että vähän on tässä nyt paljon vartijana. Kaikenkaikkiaan voin suositella reissua niille, jotka ovat valmiita oikeasti ottamaan kokemuksesta kaiken opin irti. Lomamatkalle voi lähteä muutenkin ja jefupelejä näkee toki vaikka telkkaristakin. Itse en lähtisi tuolla hinnalla vain seisoskelemaan jonnekin ja ihmettelemään maailman menoa. Mutta ehkä se on vähän mun omasta persoonastakin kiinni. Kielitaitokaan ei ole mikään kynnyskysymys. Rohkeasti vaan maailmalle.
Toni Vahla - IFAF development camp observer coach
Lähes viisikymmentä observer coachia oli mukana development campin aikana. Mm. Kiinasta oli 11 valmentajan ryhmä. Pitkään nuorten sarjoissa valmentanut Vahla haki kokemuksia myös U19 maajoukkueen toimintaa silmällä pitäen. - Viikko oli erittäin hieno mahdollisuus seurata kokeneiden valmentajien drillejä ja valmennusmetodeja. Usealla coutsilla oli kokemusta NCAA Div 1-tason kouluista ja NFL:stä sekä muutamalla pelikokemusta NFL:ää myöten. Viikko oli henkilökohtaisesti erinomainen oppimiskokemus, kun pääsi näkemään huippuvalmentajien työtä. Luokkahuoneessa vastaavaa oppia ei olisi ikinä saanut. Valmentajilla oli hieno tapa kertoa perusteet ja argumentit tai coaching pointit ja syyt näille eri drilleissä. Samalla pääsi todistamaan kuinka oppia simuloitiin varsinaisen drillin ajan. Itse tuli otettua useita tuntia videota, joka pitäisi nyt purkaa. Ideoita drilleiksi tuli erittäin paljon varsinaisten oppien lisäksi. Viikon aikana pääsi myös vertaamaan leirin rakennetta ja suunnitelmaa siihen miten Suomessa toimimme sekä bench markaamaan hyviä toimintamalleja. Development Campin päivärakenne sisälsi kaksi harjoitusta, joiden kestot olivat special team-harjoituksineen 2,5-3 tuntia. Tempo oli kova ja sisältö erittäin johdonmukainen – indy, 1vs1, inside osuus ja 7vs7 ja lopuksi team-sessiot. - Yksi treeni saattoi sisältää jopa 15-20 periodia. Itse olin pääasiallisesti mukana running backien kanssa, jossa vetovastuu oli kahdeksan kautta NFL:ssä pelanneella Lamont Warrenilla. Kaksi pitkää treeniä per päivä paikoitellen kuumissa olosuhteissa oli pelaajille varmasti kova koulu, mutta varmasti jokainen pelaaja meni taidollisesti ja tiedollisesti eteenpäin viikon aikana. Jostain syystä treenien rakenne oli sellainen että yhteistä cool downia ei ollut treenien jälkeen vaan tämä oli jokaisen omalla vastuulla, eikä varsinaisesti muitakaan yhteisiä esim. venyttelyitä pidetty iltaisin. Tämä on asia, joka esim. maajoukkueissa Suomessa on arkipäivää. Pari valmentajaa veti yhtenä iltana valmentajille luokkahuonesessiot juoksuhyökkää-misestä ja heittopuolustuksesta. Videosessioita viikon aikana oli vähän. Myöskään pelikirjoja ei käytetty. - Parina iltana oli pelaajille videosessiot, mutta Hudlia tai vastaavia työkaluja ei käytetty. Tämä tuntui hieman oudolta, koska varmasti tämä olisi ollut hyödyllistä pelaajille, kun nopeassa ajassa ajettiin sisään uutta terminologiaa ja pelikirjaa. Myöskään pelikirjoja ei ollut eli niin hyökkäyksen kuin puolustuksen puolella pelikirjat täytyi osata selkäytimestä. Tämä vaati paljon pelaajilta ja viikon aikana näki kenellä oli kokemusta ja rutiinia; he pukivat matsiin ja kenellä ei. Neljäntenä leiripäivänä pelattiin scrimmage USA:n joukkuetta vastaan. Tällöin pelaajia testattiin ja viimeisteltiin depth chartia lauantain ottelua silmällä pitäen. Jyvät karsiutuivat akanoista. - Pelaajia leirillä oli 27 maasta - vahvimmat olivat ehdottomasti Japani, Meksiko ja Brasilia; joista oli myös suurin edustus. Pelinrakentajat tulivat Japanista, Meksikosta ja Brasiliasta. Laitahyökkääjät olivat isokokoisia ja varmakätisiä, keskushyökkääjät olivat joko erittäin pieniä ja vikkeliä tai sitten isoja satakiloisia power backeja. Hyökkäyksen linja ei mielestäni kooltaan tai taidoiltaan ollut juuri Suomen huippuja edellä. Puolustuksessa oli niin linjoissa kuin tukimiehinä erittäin isoja mörssäreitä ja silmiin pistävää takakentällä oli pituus - 190 cm oli aika vakiopituus. - Varsinaisia turisteja eri maiden liitot eivät olleet leirille lähettäneet, ehkä Kuwaitia lukuun ottamatta, jonka pelaajista yksikään ei pukenut matsiin. Itselle isoimman vaikutuksen tekivät Uuden Seelannin kahden pelaajan iskuryhmä - molemmat olivat aloituskokoonpanossa ja todellisia atleetteja, etenkin toinen DE:nä pelannut #95 Lone Toailoa on varmasti kiinnostava pelaaja jenkki-collegeissa. Dallas Cowboysin AT&T Stadiumilla pelattu ottelu IFAFin maailman kehitysjoukkueen ja USA Select Teamin välillä päättyi 20-15 USA:n joukkueen voittoon. Maailman joukkue johti peliä pisteellä noin minuutti ennen loppuvihellystä, mutta USA teki TD:n ja korjasi voiton. - Yhtään suomalaista ei leirillä ollut tällä kertaa, mutta esim. aloittavassa hyökkäyksen linjassa oli kolme miestä Pohjoismaista. Näkisin että meiltä Suomesta olisi 5-8 pelaajaa ikäluokasta voinut taistella peliajasta varsinaisessa pelaavassa kokoonpanossa vähintään special teameissa ja muutama ehkä hyökkäyksen tai puolustuksen avausmiehistössä. Toivottavasti jatkossa Suomestakin on Maailmanjoukkueessa edustus, koska ikäluokan parhaimmilla pelaajilla Suomestakin on mahdollisuus taistella paikasta jopa aloituskokoonpanon pelaajana nyt kun kanadalaiset eivät ole enää joukkueessa mukana vaan pelaavat omat matsinsa jenkkejä vastaan. International Bowl Vuonna 2010 aloitettu International Bowl on kehittynyt kuuden ottelun sarjaksi, jossa Bowlin voittajaksi määräytyy enemmän voittoja USA-Canada ottelusarjassa saanut maa. Molempien maiden parhaimmisto pelaa u15, u16, u17, u18 ja u19 sarjoissa ottelut. Kuudes ottelu pelattiin USA select teamin ja World development teamin välillä. Puitteet otteluille ovat mahtavat, sillä ottelut pelattiin Dallas Cowboysin AT&T Stadiumilla Arlingtonissa. Kanada voitti vuoden 2015 sarjan USA:ta vastaan 3-2. International Bowlin kuudennessa ottelussa World Development Team pelasi USA select Teamiä vastaa. USA:n joukkue koostui tällä kertaa pelaajista joilla ei ei ollut vielä yliopistostipendiä. World Team puki 75 pelaaja otteluun ja poiketen aiemmista vuosista mitään karsintaa ei oltu suoritettu. U15 ottelu: USA-Kanada 0-42 video U16 ottelu: USA-Kanada 17-34 video U17 ottelu: USA-Kanada 24-7 video U18 ottelu: USA-Kanada 9-25 video U19 ottelu: USA-Kanada 35-0 video USA select team – World Team Development team 20-15 video Joukkueiden rosterit
|
