Chabot Junior Collegen suomalaispelaajat

Pohjois-Kaliforniassa jylläävässä Chabot Collegessa pelaa 4 suomalaista. Chabot College voitti Golden Gate konferenssin kärkiottelussa DeAnzan 31-21. Chabot kohtaa Capital City Bowlissa 19.11.2011 American River Collegen.

Hayward Kaliforniassa toimivan Chabot Collegen jalkapallo-ohjelman ranking on noussut sijalle 5. Pohjois-Kalifornian junior college rankingissa. Kilpailu joukkueiden välillä on kovaa, koska junior collegeissa pelaa isojen yliopistojen div-1-pelaajia samoin kuin high school lukioiden parhaimmistoa. Yhteistä näille huippupelaajille on se, että arvosanat eivät ole riittäneet opiskelussa tai siviilielämässä on tapahtunut asioita, jotka on sotkenut tulevaisuuden kuviot. Junior college -sarjoissa on myös useita ”bounce back” -pelaajia, jotka ovat syystä tai toisesta siirretty D1 -yliopistosta hakemaan vauhtia junior college kentiltä. Syinä on etteivät he ole täyttäneet kaikkia koulun vaatimuksia tai eivät ole totelleet joukkueen sääntöjä.

Junior collegessa pelaaminen voi olla kymmenen kertaa halvempaa kuin 4- vuotisessa yliopistossa ilman stipendiä. Junior collegen kautta stipendin jatko-opintoihin pystyy mahdollisesti lunastamaan akateemisten ja urheilullisten suoritusten johdosta. Näin junior college peleistä pystyy siirtymään näyttöjen perusteella div-1 tai div-2 tasoisiin yliopistoihin eri puolille USA:ta täydellä tai osittaisella stipendillä. Chabot Collegen leirissä on vuosittain noin 90 pelaajaa, joista joka vuosi noin 12-18 on siirtynyt ylempiin 4 vuotisohjelmiin suorittamaan tutkintojensa viimeiset 2-3 vuotta.

Chabot College sijaitsee San Franciscon lähialueella noin 30 min ajomatka San Francisosta. Alue on ns. futispelaajalle tai futisfanaatikolle ideaalinen asuinpaikka, josta löytyy niin NFL joukkueet San Fransisco 49ers ja Oakland Raiders. Lähialueilla toimivat myös mm. Stanfordin yliopisto, joka pelinrakentaja Andrew Luckin kanssa on pelannut 9-0 kauden. Läheltä löytyy myös  kovatasoista high school futista, jossa De La Salle High School, Concord, Kaliforniassa on rankattu USA:n kolmoseksi.

Chabot College pelaa Golden Gate konferenssissa ja koulussa on toistaiseksi voittamaton. Alkukaudesta Chabot voitti neljä viidestä pelaamastaan NCFA-divisioonaotteluista. Kauden aikana pelataan kymmenen runkosarja peliä, ja kauden lopuksi pelattavissa on mahdollisesti yksi Bowl –ottelu.

Chabot @ West Valley College W 06-49
Chabot vs. College of Redwoods W 50-13
Chabot vs. Hartnell College W 44-14
Chabot vs. College of San Mateo L 07-09
Chabot @ San Jose City College W 20-52
* Chabot @ Diablo Valley College W 24-38
* Chabot vs. Merced College W 30-27
* Chabot @ Los Medanos College W 13-24
* Chabot vs. West Hills College W 46-22
* Chabot @ DeAnza College … …

* tähdellä merkityt ovat konferenssiotteluita.

Kalifornian community college ranking.

Chabot Collegen tilastoja 2011

Artikkeli paikallislehdessä Mercurynew.com

Suomalaisittain kausi on mennyt sekä hyvin että huonosti. Kaikki neljä pelaajaa ovat olleet pelaavassa kokoonpanossa ja esiintyneet odotuksien mukaan hyvin. Kauden huonoiksi puoliksi on todettava suomalaisten pelaajien niin pienet kuin suuremmatkin loukkaantumiset. #16 pelaava pelinrakentaja Janne Lehtinen (s. 1989, kasvattajaseura Helsinki Roosters) on toistaiseksi pelannut vain kahdessa ottelussa, koska loukkasi selkänsä jo ensimmäisen peliviikon jälkeen treeneissä. Kolmannen pelin aikana selkävamman vakavuudesta ei kuitenkaan ollut vielä täyttä varmuutta ja Janne kävi mm. juoksemassa 47 jaardia pitkän maalin ennen puoliaikaa oman syntymäpäivänsä kunniaksi. Lehtiselle tehtiin 28. lokakuuta nopea noin tunnin pituinen lääketieteellinen toimenpide San Jose Sharksejen lääkäreiden mukaan operaatio sujui erityisen hyvin ja Lehtisen urheilu-ura jatkuu kuntouksen jälkeen.

#36 Max Ehlert (s. 1989, kasvattajaseura Helsinki Roosters ) on näyttänyt osaamistaan tänä vuonna tukimiehen paikalta ja pelannut erinomaisesti. Max on aloittanut jokaisen ottelun ja ollut gladiaattori-puolustuksen kulmakivi tehden isoja pelejä pitkin kautta. Hän on mm. yhdessä ottelussa säkittänyt pelinrakentajan 2 pisteen arvoisesti. Ehlert on palauttanut blokatun kenttäpotkumaaliyrityksen aina maaliin asti 90jaardia. Ehlert on joukkueensa toiseksi tehokkain puolustaja.

#64 Calle Backlund (s.1988, kasvattajaseura Helsinki Roosters) tuli Chabotiin puolustuksen linjamiehenä, mutta nopeasti valmennusjohto siirsi hänet toiselle puolelle palloa. Calle on monien lähteiden mukaan gladiaattoriperheen paras hyökkäyksenlinjamies. Otteet ovat olleet sen näköisiä ja jopa parantuneet viikko viikolta guardin pelipaikalla, jossa hän usein suorittaa pull out -blokkeja.

#75 Simo Kulmaviita (s. 1989, kasvattajaseura Tampere Saints) on myös pelannut tasaista ja hyvin vahvaa peliä, vaikka olkapäävammat ovat olleet koko kauden mittaan riesana. Viime viikolla Samoalta kotoisin oleva hyökkäyksen tackle loukkasi oikean olkapäänsä ja näin ollen Kulmaviidalle on luvassa roimasti peliaikaa Backlundin Callen vieressä oikealla puolella suomalais-polyneesialaispainotteisessa linjassa. Kulmaviitaa operoidaan kauden jälkeen olkapäähän tehdään ”pikaremontti” Oakland Raidersin entisen lääkintäryhmän avustuksella.

Suomalaisten pelaajien kommentteja kokemuksistaan Kaliforniassa:

Janne “J” Lehtinen (QB)
Pienestä pitäen olen halunnut pelata college fudista ja kaiken toteuttaminen alkoi keväällä 2005, kun aloin vanhempieni kanssa tutkimaan vaihto-oppilasmahdollisuuksia. En koskaan päätynyt vaihto-oppilasjärjestön asiakkaaksi vaan muutin kuudeksi kuukaudeksi perhetuttavien luokse Chicagon lähelle ja ilmottauduin isoon high schooliin New Trier High Schooliin (kokoluokka 6A), niin kuin kuka tahansa muu tavallinen kaduntallaaja. Tätä edesauttoi USA:n kansalaisuus. Vaikka kyse oli lukiofudiksesta, niin takaraivossa pyöri ajatukset tulevaisuudesta jossakin yliopistossa.

Seuraava lentolippu rapakon yli pelejä varten olikin sitten tammikuussa 2010, jolloin liityin Chabot Collegen vahvuuteen. Tie Chabotiin ei ollut aivan yksinkertainen. Ajatus koko junior collegesta ei olisi kyllä tullut edes mieleen ilman Roostersin pelinrakentajaa Robert Johnsonia. Otimme Robertin kanssa yhteyttä Reedley Collegeen, missä hän oli itse pelannut vuosina 2002-03, ja sieltä jatkoi Texas Tech Universityyn vuonna 2004. Otin myös yhteyttä moniin muihinkin junior college kouluihin. Taisin ottaa yhteyttä sähköisesti tai puhelimitse noin viiteentoista eri kouluun ja loppujen lopuksi Chabot tuntui henkilökohtaisesti parhaimmalta vaihtoehdolta.

Koulujen valinnassa tein vertailuja edellisvuosien pelinrakentajiin. Tilastoista selvitin millaisia pelaajia kouluissa oli pelannut aikaisemmin, jotta minulla olisi hyvät mahdollisuudet päästä pelaamaan kuitenkin niin, että kilpailu pelipaikasta on tarpeeksi haastavaa ja tasaista. Ilman kilpailua ei kehity, mutta ei myöskään ilman peliaikaa. Junior College -vaihtoehto oli minulle kiehtova ajatus, koska sieltä on hyvät todennäköisyydet jatkaa eteenpäin mille tahansa tasolle riippuen mihin kyvyt riittävät. Suomesta on hyvin vaikeata tulla suoraan rekrytoiduksi isoihin div-1, div IAA ja div-2 yliopistofudisohjelmiin. Div-3 vaihtoehdosta on huono yrittää päästä korkeammalle, jos mahdollisuus siihen olisikin.
Todellisuus vastasi aika pitkälti sitä mitä odotin, paitsi että koululla ei ollut raha-asiat yhtä hyvin kuin New Trier High Schoolissa. Pukuhuoneet ja puitteet sekä palvelut ei ole niin hienoja kuin isossa lukiossa tai big time -yliopistossa, mutta nämä seikat ovat toissijaisa. Asiat ovat miten ovat ja näin seuraavalla tasolla osaa arvostaa puitteita enemmän, koska se on ansaittua, eikä vaan itsestäänselvyys. Muita selviä odotuksia minulla ei oikein ollut. USA:han tuli lähdettyä avoinmielin - tavoitteena antaa paras oma panos ja katsoa mihin se riittää. Eipähän sitten vanhainkodissa tarvitse enää ihmetellä josko nuorempana olisi pärjännyt Amerikassa asti vai ei – hyvin tämä on toistaiseksi mennyt, vaikka vastoinkäymisiäkin on päässyt sattumaan)!
Tasollisesti JC fudis ei ole päätä huimaavaa, mutta ehdottomasti parempaa kuin Suomessa yleisesti. Suomessa tulee vastaan pelaajia, niin suomalaisia kuin ulkomaisia pelaajavahvistuksia, jotka ovat ison maailman tavoin tähtiainesta yksilöllisesti, mutta Suomessa ei ole taitoa, nopeutta ja kovuutta ”across the board”; niin että joukkue olisi tasainen laidasta laitaan. Rostereiden ja pelaajamateriaalin laajuuden lisäksi pelillisiä eroja ovat nopeus, ketteryys ja reagointi. Ero high schoolista tuleville pelaajille on nopeus, koko ja voima. Täällä pelipaikasta kilpaileminen on myös uusi asia Suomesta tulevalle pelaajalle. Jos ei homma maistu tai et tee asioita niin kuin pitäisi niin rivistä otetaan seuraava pelaaja tilalle, eikä siinä mitään muttia ehdi sanomaan, eikä edes kannatakaan - suu kiinni ja takaisin jonon hännille tappelemaan.
Opiskelu täällä vaatii työntekoa ja voi välillä tuntua turhauttavaltakin. Kuitenkin opinnot on syytä suorittaa mallikkaasti, koska ilman tutkintoa ei tulevaisuus lupaa hyvää eikä jatko-opintoihin ole asiaa myöskään urheilua ajatellen. Opiskelu omalla kohdallani olisi kiinnostavaa jos opinnot sisältäisivät oppiaineita, jotka liittyisivät vain ja ainoastaan pääaineeseeni. Amerikkalaisessa yliopisto-opintosuunitelmassa suoritetaan general education yleiskursseja ensimmäisen kahden korkeakouluvuoden aikana. General education kurssit ovat vertailtavissa mm. suomalaisen lukion maantiedon-, musiikin-, ja ilmaisutaidonkursseihin. Kurssien aikana tehdään paljon töitä ja tuntuu siltä, että täällä määrä korvaa laadun. Tehdään mieluummin viisi keskivertoa esseetä kahden tai kolmen todella hyvän sijasta. Odotan innoissani hetkeä, jolloin pääsen junior collegesta jatkamaan seuraavaan opintopaikkaan. Silloin pääsen suorittamaan opintoja, jotka liittyvät enemmän kauppatieteidentutkintooni. Työn määrä varmasti vain kasvaa.
Suomalaiset nuoret pelaaja, jotka ovat asettaneet päämääräkseen opiskulun ja pelaamisen USA:ssa, niin älkää päästäkö unelmistanne irti. Jenkkeihin tuleminen vaatii vähän taustatyön tekemistä ja sitoutumista. On oltava isoja unelmia varustettuna pienillä ”stepping stone” rappusilla! Ottakaa asioista paljon selvää ja tutkikaa. Niin kuin faija aina sanoo mulle: ”kysyvä ei tieltä eksy”! Paperisotkujen lisäksi pitää muistaa treenata monipuolisesti. Hyvällä ja ahkeralla asenteella pystyy tehdä suuren vaikutuksen amerikkalaiseen valmentajaan.


Max Ehlert (S, LB)
Tulin Kaliforniaan, koska osavaltion junior college -sarja on maan kovimpia ja kilpailullisimpia JC sarjoja. Täältä lähtee joka vuosi mielettömiä määriä pelaajia stipendeillä seuraavalle tasolle. Otteluissa ja treeneissä käy paljon scoutteja, joten jos taidot riittävät niin tulevaisuuttakin on lajin parissa. Tässäkin on toki eroja koulujen välillä ja sen takia juurikin Chabot on hyva paikka. Valmentajilla on hyvät välit monen isomman koulun kykyjenetsijöiden kanssa ja pelaajia saadaan isolla prosentilla siirtymään neljän vuoden kouluihin.
Käytäntö täällä vastasi aika pitkälti odotuksiakin. Treenit on rankkoja ja niistä pois jäämistä, oli syy mikä tahansa, ei katsota hyvällä. Kaikin tavoin meininki on siis ammattimaisempaa. Suurin yllätys oli joukkuehenki. Olin kuullut että Junior Collegeissa sellaista ei juurikaan ole, vaan kaikki vaan pelaisivat omaan pussiin. Oli positiivista huomata ettei se ihan niinkään ole, vaan porukalla on myös käsitysta "team" ideasta.
Kilpailu on täällä kaiken lähtökohta ja siihen kannustetaan jatkuvasti. Valmentajat haluavat pelaajia jotka ovat luonteeltaan kilpailijoita ja voittajia. Tyytyminen keskinkertaiseen suoritukseen tai häviämiseen ei ole hyvä eikä siitä pidetä. Joka päivä pitää tulla treeneihin valmiina näyttämään ja "lunastamaan" oma paikkansa koska ottajia kyllä riittää. Tämä aiheuttaa tietysti paineita, joita Suomessa ei ehkä ole joutunut/päässyt kokemaan, mutta oikeanlaisella asennoitumisella siitä ei ole haittaa vaan se pikemminkin kannustaa kehittymään. Taso on melko korkea, mutta vaikea sitä on verrata Suomeen. Täällä nopeus on ehdottomasti tärkein ominaisuus, eikä vain se kuinka nopeasti juoksee 40 jaardia vaan myös se kuinka nopeasti pystyy tekemään lukunsa ja päätöksensä pelitilanteessa. Linjat liikkuvat paljon nopeammin ja pelit kehittyvät lyhyemmässä ajassa kuin Suomessa. Kovimmat pelaajat täällä ovat myös todella hyviä D1 -tasolla.
Junior Collegessa opiskeleminen ei vaadi mitään laudaturin arvoista suoritusta. Omasta mielestäni jo pelkkä yläastetodistus, kielitaito ja motivaatio tehtävien tekemiseen riittää siihen, että pärjää koulussa. Kemiassa joudun myöntää yllättyneeni aiheiden laajuudesta ja haasteellisuudesta (verratuna lukioon), mutta muissa aineissa ei lukion käynyttä oppilasta mielestäni yllätetä. Ainoa haaste opiskelussa on lähinnä hommien hoitaminen. Tehtäviä riittää ja niihin kuluu aikaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Niiden tekoa myös valvotaan ja vaaditaan intensiivisemmin kuin Suomessa.
Suosituksena ja ohjeena suomalaisille pelaajille jotka haluaisivat pelata ja opiskella USAssa, niin ensimmäisenä huomioitavana asiana on tietenkin “eligibility” ja siitä kannattaa pitää huolta. Ei siis saa ottaa vastaan mitään etuisuuksia seuroilta tms., jottei menetä amatööri-statustaan. Sen jälkeen treenaaminen onkin oikeastaan ainoa mieleen juolahtava asia. Usein Suomessa tuntuisi käyvän niin, että salilla käydään, mutta nopeus ja ketteryys harjoitukset jäävät pahasti huomioimatta. Usein painoa pidetään tärkeimpänä asiana, vaikka sitä se ei ole, varsinkaan nykyisessa spread -voittoisessa jefussa. Nopeus ja ennen kaikkea suunnanmuutosnopeus ovat paljon tärkeampiä aspekteja, joita kannattaa huomioida harjoittelussa. Toki salillakin pitää käydä, mutta 40yd aika korreloi huomattavasti enemmän pelimenestyksen kanssa kuin penkkitestissä tehdyt toistot.

Carl Backlund (OL, DL)
Janne, Max ja maajoukkuevalmentaja Sami Porkka aikoinaan suosittelivat JuCo-reittiä, ja Chabot oli helppo valinta, kun joukkueessa pelasi ennestään tuttuja pelikavereita. Kaliforniassa pelataan myös Yhdysvaltojen kovatasoisinta JuCo-fudista.
Mitään suurempia odotuksia ei juurikaan ollut kun ei oikein tiennyt mitä odottaa. Itse sopeutuminen on mennyt todella helposti, kun on kolme muuta suomalaista täällä tukena ja koko joukkue on muutenkin ollut todella vastaanottava!
Peli on täällä nopeaa ja kovatasoista. Sarja on täynnä tulevia D1 -pelimiehiä ja siellä jo pelanneita "bouncebackeja" jotka ovat arvosanojen tai muiden syiden takia tulleet takaisin JuCoon. Vapaa-aikaa ei juurikaan kauden aikana ole kun on 6 kertaa viikossa jenkkifudista, siihen päälle sali- ja juoksutreenit, lukuisat palaverit ja filmisessiot ja tietysti koulunkäynti. Etuna meille suomalaisille mainittakoon se, että meillä on kaikilla kokemusta aikuisten sarjoista, kun suurin osa täällä pelaavista on juuri valmistunut lukiosta.
Koulunkäynti täällä ei ole mitenkään ylitsepääsemätön haaste vaikka vieraalla kielellä onkin. Arvosanat ovat jatkuvasti valmentajien suurennuslasin alla koska jos ei arvosanat riitä, ei myöskään pelaa. Oman opintojen keskiarvo (grade point average) kannattaa muutenkin pitää korkealla jos joku koulu on kiinnostunut tarjoamaan stipendiä. Isot koulut ei välttämättä ole kauhean innokkaita tarjoamaan kallista stipendiä jos riskinä on, että pelaaja reputtaa kurssit eikä sen vuoksi saa pelata. Opiskelumahdollisuudet ovat lähes rajattomat, täälläkin voi opiskella kaikkea puutarhahoidosta oikeustieteisiin. Simon kanssa opiskellaan mm. näyttelemistä ja odotankin innolla millaisen vastaanoton minun ja Simon lopputyöksi kaavailtu herkkä cowboy-näytelmä saa.
Jenkkeihin tulijoiden kannattaa ihan ensin jutella mahdollisimman paljon sellaisille pelaajille, jotka ovat täällä käyneet pelaamassa. Kaikenlainen verkostoituminen ja kontaktien solmiminen auttaa todella paljon! Sitten vain lähettelemään sähköposteja ja filmejä mahdollisimman moneen paikkaan. Valitettavan moni koulu suhtautuu ennakkoluuloisesti eurooppalaiseen jenkkifutikseen, joten siinä mielessä JuCo voi joillekin olla mainio vaihtoehto! Ja jos joku on oikeasti kiinostunut esimerkiksi Chabot Collegesta, niin meihin voi aina ottaa yhteyttä!

Simo Kulmaviita (OL)
Olin 2010 lopulla kiertelemässä Yhdysvalloissa, ja silloin opiskelu alkoi täällä kiinnostaa. Samalla kun mietin mahdollisia kouluja, niin Max pyysi Chabotiin vierailulle. Lopuksi sitten valinta olikin hyvin helppo, koska Kaliforniassa oli vanhoja tuttuja niin täältä oli suhteellisen helppo tulla etsimään sitä ponnistuslautaa neljän vuoden kouluun. Sijainti tuli tässä nyt vaan hyvänä lisänä, mutta eipä sillä niin väliä ole.
Odotukset oli tietenkin korkealla vaikkakin hyvin sekavat. Alkujännityskin hävisi hyvin nopeasti jo ensimmäisissä treeneissä.
Itsellänihän viimeisin kosketus jalkapalloon oli Suomen II. divarista eli tasoero on aikamoinen. Täällä kuitenkin kehitys tapahtuu vähän itseltä huomaamatta ja vasta filmiltä huomaa, että ainakin jotkut tekniikat on jäänyt mieleen.
Koulu on itselläni vähän hankalampaa, kuin muilla pojilla, koska olen käynyt peruskoulun jälkeen ammattikoulun. Eli vähän joutuu skarppaamaan enemmän, että pysyy kursseilla mukana. Muuten on semmoinen olo että täällä arvostetaan tekemisen määrää enemmän kuin sen laatua ja Suomessa taas toisinpäin.
Jos vähääkään kiinnostaa pelata USAssa, niin kannattaa ihmeessä kysellä meiltä lisää tietoa. Ja matkailuhan avartaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomesta tänne tultaessa tekniikat on yleisesti heikompia, niin fysiikkapuolella on helppo kiriä vähän välimatkaa kiinni, sitten myöhemmin voi treenatessa keskittyä enemmän yksilöllisiin tekniikoihin.

Simo Kulmaviita Nokian Uutisissa

Aiemmat uutiset Chabot Collegen pelaajista:

Max Ehlert menestyy Chabot Collegessa

Suomalaiset Junior Collegessa

Janne Lehtinen Chabot Collegeen

KYSY OPISKELUSTA JA FUDIKSESTA CHABOTISSA